Näytetään tekstit, joissa on tunniste syyskimikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syyskimikki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Haaveissa sadevesipuutarha

Kesäkotimme hulevesipenkki on kauneimmillaan heinäkuussa. Penkissä kasvaa sekä perennoja että luonnonkukkia. Nimitän tätä kahden saran välissä olevaa penkkiä yleensä hulevesipenkiksi, koska suunnitelmissa on johtaa siihen joskus sadevedet. Haaveissani on toteuttaa alueelle hieman laajempi sadevesipuutarha. Olen aiemmin postannut täällä klik! mistä sadevesipuutarhassa on kyse. 
Alueella on useita isoja kiviä, jotka muodostavat ison kolmion. Tarkoitukseni on pikku hiljaa kaivaa vesiallas kahden isoimman kiven väliselle alueelle. Työ etenee hitaasti, koska kaivan aluetta hartiavoimin lapiolla. 
Kuvassa kivistä ensimmäinen, mikä sijaitsee aivan sarkojen välisen ojan alkupäässä. Keltapäivänliljat (Hemerocallis lilioasphodelus) ovat kukkineet jo parisen viikkoa. Rakastan niiden heleän keltaisten kukkien ihanaa sitruunaista tuoksua. Pihasaunan ikkunasta näen ne vielä illan hämärtyessäkin. 
Reunuskasvina purppuraratamoa (Plantago major 'Rubra'). Piharatamon tavoin myös purppuraratamo leviää tehokkaasti siementämällä, joten leikkaan sen kukinnot ennen siementen kypsymistä. 
Penkin kaarevassa osassa kasvaa kirjokuunliljaa. Penkki oli aiemmin lähes koko iltapäivän varjossa. Talvella kylätien toiselta puolelta kaadettiin iso koivikko, joten aurinko paistaa nyt koko päivän hulevesipenkkiin. Saa nähdä alkaako kirjokuunliljojen valkoinen reunus ruskettumaan liiasta valosta johtuen. Kuunliljojen takana punalehtisiä kallionauhuksia (Liguria dentata 'Osiris Fantasy'), jotka aloittavat kukintansa keltaoranssein kukin vasta myöhemmin elokuussa. Edessä keskellä kukintaansa lopetteleva unelmatädyke (Veronica gentianoides).
Unelmatädykkeiden vieressä kolme ihastuttavaa tarhapäivänliljaa (Hemerocallis 'Stella de Oro'). Alun perin istutin myös kolme purppurakeijunkukkaa (Heuchera micrantha 'Palace Purple'), nyt kuvassa näkyy vain kaksi, koska kolmannen nostin ylös viime syksynä. Sillä oli kunnia koristaa nuorten hääpaikan porraspieltä Ruissalossa. Istutin sen talveksi kasvilavaan tuodakseni sen takaisin keväällä hulevesipenkkiin, mutta surukseni se paleltui.
Purppurakeijunkukkien takana kukintaansa vasta aloittelemassa rantakukka (Lythrum salicaria).
Rantakukan vasemmalla puolella tähkätädyke (Veronica spicata). Kiven takana kasvaa kultapalloa, ranta-alpia ja mesiangervoa. Parhaillaan kukintavuorossa mesiangervo (Filipendula ulmaria). Mesiangervon voimakas, hyvin tunnistettava tuoksu kuuluu juhannuskesään. Käytän mesiangervoa monin tavoin. Kuivaan sen nuoria lehtiä ja kukintoja talven varaksi. Värjärin padassa mesiangervo antaa kauniita vihreitä sävyjä villalankoihin. 
Toisen kiven kupeessa kasvaa keltakurjenmiekkoja (Iris pseudacorus) ja hurmeluppioita (Sanguisorba menziesii). Kiven takana häämöttää kottikärryt täpösen täynnä niitettyä heinää ja mesiangervoa. 
Jätän aina myös kitkemättä osan vuohenputkista, kortteista, hiirenvirnoista ja heinistä. Näin penkki on hyvin luonnonmukainen. 
Keltakurjenmiekat aloittivat tänä kesänä kukinnan tavallista aikaisemmin. Nyt enää vain muutama kukka jäljellä, kun tavallisesti juuri heinäkuun alussa nämä "Rantakiven" ympärillä kasvavat kurjenmiekat kukkivat kauneimmillaan. Kuten esim. täällä klik!
Hurmeluppio on yksi kauneimmista luppioista, joita pihamaallamme kasvaa. Luppiot sopivat mielestäni erinomaisesti luonnonmukaisiin istutuksiin.  
 Hurmeluppioiden vieressä kasvaa tähkäkimikkiä (Cimicifuga racemosa). 
 Tähkäkimikin kukkanuput ovat kuin helminauhaa.
Tarha-alpien (Lysimachia punctata) takana purppuralehtinen syyskimikki (Cimicifuga simplex 'Atropurpurea'). Syyskimikki avaa pitkät viehkeät kukkatähkänsä vasta myöhään syyskuulla. Joka syksy kukat eivät aina ehdi avautua ennen pakkasia. Olen hankkinut syyskimikin nimenomaan sen kauniiden purppuranpunaisten lehtien vuoksi, joten ei haittaa vaikkei se ehtisikään kukkia. Täällä klik!  postaus, missä syyskimikki kukkii lokakuussa. 
Huhtikuussa tekemäni koivurisuaidan takana näkyy isännän viikon alussa palloiksi leikkaamat marja-aroniapensaat.  Aiemmin pensaat olivat isot ja ne tuottivat todella paljon marjoja. Kun päätimme perustaa uuden kasvimaan keskisaran päähän, niin aroniapensaat oli leikattava mataliksi, jotta heti aamupäivästä aurinko pääsisi paistamaan myös kasvimaalle. 
Kaivoin taas monta pussillista ruokamultaa tulevasta hulevesialtaasta. Vien mullan Sarkolaan, missä on hyvin jäykkä savimaa. Lisäksi käytän multaa kasvilavoissa, koska kaupan "musta multa" on lähinnä turvetta. Välillä näkeekin kirjoitettavan, että siinä on multaa vain nimessä. 
Tässä vielä näkymä pihapiiriin päin hulevesipenkiltä katsottuna. Kuva on otettu ennen kuin aloin kaivamaan multaa altaasta. Kuvassa näkyvät kepit rajaavat kaivuualuetta. 

Ihmisellä on hyvä olla unelmia. Haaveileminen ei maksa mitään. 
Ehkäpä vielä joku päivä toteutuu haaveeni sadevesipuutarhasta, 
sekään ei maksa paljoa, koska teen kaiken omin käsin;) 
                        
                         Onko Sinulla jokin haave liittyen puutarhaan, minkä toivot joskus toteutuvan?


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Mistä oli lomani tehty?

Onnekseni aurinko ei viettänyt yhtään vapaapäivää lomallani, vaan sain nauttia ihanista kuulaista syyspäivistä lähes koko viikon. Vanhempieni aikoinaan istuttama japanintatar (Fallopia japonica) on yksi pihamaamme myöhäisistä kukkijoista. Sen valkoiset kukat avautuvat vasta syyskuulla ja kukinta jatkuu aina pakkasten tuloon asti. Moni on luopunut varmaan japanintataresta sen voimakkaan leviämisen vuoksi ja siksi, että se luetaan nykyään sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon. Meillä japanintatar kasvaa vanhan kivijalan rajaamana. Leikkaan sitä voimakkaasti antaen vain 5- 7 varren kasvaa. Ne muodostavat kauniin sateenvarjomaisen katon kivijalassa kasvaville muille perennoille.
Ilokseni myös purppuralehtiset syyskimikit (Cimicifuga simplex, 'Atropurpurea') ehtivät aloittaa kukintansa ennen pakkasia. 
Voiko enää viehkeämpää syyskukkijaa olla?
Myös syyskimikin tuoksu on vertaansa vailla. 
Ja ennen kaikkea olen ihastunut sen upeisiin purppuranpunaisiin lehtiin. 
Vieruskaverikseen syyskimikit ovat saaneet 
kolme vaaleanpunaista virginian tädykettä (Veronica virginica), 
sekä heinäkuulta  aina pakkasiin asti kukkivan maanpeittoruusun ' The Fairy'.

 Puutarhassa puuhastelun lisäksi syyslomaan kuuluu perinteinen retki naapureiden kanssa laavulle. 
 Laavulla on ehdotomasti keitettävä nokipannukahvit ja
paistettava makkaraa, vaikka en erityisemmin makkarasta pidäkkään. Tällä kertaa retki oli erityisen mieluinen, sillä tyttäremme ajoi Kuopiosta viettämään päivää kanssamme. Laavulle Helmi ei päässyt mukaan, venematka saarelle sen kanssa ei oikein suju: Helmi ei malta pysyä veneessä, koska haluaisi vain uida koko ajan;)

Sen sijaan Isolle suolle Helmi pääsi mukaan.
 Karpalot ovat kypsyneet
 ja niitä myös löytyi mukavasti. 
 
Suolta tultuamme laitoin leivinuunissa kaalipataa, 
minkä joukkoon paistoin pannulla vielä erikseen suppilovahveroita. 
Jälkiruuaksi tein tietysti karpalokiisselin.
Ehdin myös kutomaan itselleni lapsaset lähes valmiiksi. 
Sanoisinpa, että lomani oli täydellinen, 
niin arkinen kuin se olikin!