Tänäin iski kova ikävä omaa liinaharja heppaani virkatessani pesusieniä. Oli ihan pakko mennä selailemaan valokuvia kesken kaiken. Nyt jo ihmettelet varmaan miksi. Selitys tulee siitä, että täytän pesusienet hevoseni jouhilla ja aina kun käsittelen jouhia iskee ikävä päälle. Viiteen vuoteen olen ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa erossa hepastani. En oikein vieläkään ole tottunut siihen, etten voikkaan aina halutessani mennä ratsastamaan tai muuten vain rapsuttelemaan polleani. No parin viikon päästä taas pääsen. Onneksi illat sujahtavat tosi vikkelään tätä bogiani työstäessäni.
Sinulla onkin tapahtunut täällä. Olet saanut suuren linkkirivin erilaisiin tuotoksiisi. Mainiot kirjalaukut, pajutyöt...puutarha, vaikka mitä.
VastaaPoistaUusi pohjakin on ja kaikki jo hyvässä järjestyksessä.
Nyt alat vähän itsekin kierrellä blogeissa, ja jätät pienen viestin käynnistäsi, niin saat vastavierailijoita.
Ihana heppa liinaharja!
olen itsekin ihan hämmästynyt siitä, mitä kaikkea olen jo saanut tehtyä. tämä on ollut mukavaa, joskin aikaa viepää. en ole aiemmin surffailut blogimaailmassa liiemmin, joten tämä on aika vierasta touhua vielä minunlle, mutta todella mielenkiintoista. kiitos vinkistä
PoistaEn ihmettele, että Liinaharjaasi tulee ikävä. Kun ei pääse ratsaille ja hoitamaan heppaa, niin kuvat ovat hyvää korviketta siihen ikävän potemiseen.
VastaaPoistatänäin sattui aika hauskasti: käväistessäni entisellä tallilla, siellä oli aivan ilmetty Liinaharja tarhassa, ruunapojaksi kuitenkin paljastui lähi tarkastelussa.
Poista