Kuvamateriaalin työstöä blogia varten

Lauantai-ilta on kulunut rattoisasti käydessäni läpi kesän kuvasatoa. Iltapäivällä esikoispoikani jelppi videomateriaalin työstämisessä ja siitä innostuin palauttamaan mieleeni vanhoja kuvankäsittelytaitojani. Aikamoista sähläämistä on ollut ja pelkään kohta koneen tilttaavan, kun olen ilmeisesti onnistunut kopioimaan noin tuhat kuvaa useampaan kertaan koneelleni. Tein erilaisia kokeiluja ja laitan asian nyt mietintämyssyyn ennen kuin jatkan bolgini rakentamista.

Lomareissulla värjättyjä lankoja

 
Villanvärjäyksessä pääosaa näyttelee suomenlammas. Suomenlammas eli maatiaislammas on väriltään yleisimmin valkoinen, mutta myös mustia, ruskeita ja harmaita lampaita on olemassa. Rauhaniemen tilalta löytyy kaikkia em värisiä lampaita, niin uuhia, pässejä kuin keväisiä karitsojakin.

Itse värjäysprosessi alkaa luonnosta värjäyksessä käytettävien kasvien, sienien, naavojen ja/tai kääpien tunnistamisesta ja keräämisestä. Luonnosta värjäysmateriaalia kerättäessä on pidettävä mielessä jokamiehenoikeudet ja myös kunnioitettava niitä. Hyvä tapa on kysyä aina maanomistajan lupa, jos aikoo kerätä materiaalia toisen mailta. Anna-Karoliina Tetri käsittelee selkeästi  jokamiehenoikeuksia   kirjassaan "Luonnonvärjäys" (2010, Kustannusosakeyhtiö Moreeni, Vantaa). Värjäyksestä on muuten saatavissa useita  hyvätasoisia ja helppolukuisia kirjoja. Vuonna 2001 perustetun Värjärikilta ry:n päätarkoituksena on edistää luonnonvärien käyttöä ja tuntemusta. Killan nettisivut www.varjarikilta.fi 

Värjäri ansaitulla leppotauolla elokuussa 2 viikkoa kestäneen urakan jälkeen yli sadan vyyhdin roikkuessa orsilla kuivumassa entisessä myllyhuoneessa. Oma urakkansa on myös siinä, kun ryhdyn kirjoittamaan lyhyesti perustiedot kasveista, joita käytän ja liittää niihin kuvat värjäämistäni langoista. Kuvassa vyyhdeistä roikkuvissa lapuissa on tarkat tiedot millä, milloin ja miten lanka on värjätty. 

Viinasillassa minulla on loistavat tilat kuivata kasveja tallinylisillä ja värjätä entisen navetan kivimuurin suojissa. Katto ja laipio on purettu jo vuosikymmeniä sitten pois, mutta isoista harkoista muuratut seinät ovat yhä tukevasti pystyssä. Yhdessä ikkunassa on vielä lasitkin jotakuinkin ehjinä, joten aina kesäksi se saa pukeutua sydänpitisverhoon. 

Syksyn viimeiset kukkaset koristavat Winebridgen ikkunalautaa