Tänäin iski kova ikävä omaa liinaharja heppaani virkatessani pesusieniä. Oli ihan pakko mennä selailemaan valokuvia kesken kaiken. Nyt jo ihmettelet varmaan miksi. Selitys tulee siitä, että täytän pesusienet hevoseni jouhilla ja aina kun käsittelen jouhia iskee ikävä päälle. Viiteen vuoteen olen ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa erossa hepastani. En oikein vieläkään ole tottunut siihen, etten voikkaan aina halutessani mennä ratsastamaan tai muuten vain rapsuttelemaan polleani. No parin viikon päästä taas pääsen. Onneksi illat sujahtavat tosi vikkelään tätä bogiani työstäessäni.
