En malttanut jäädä haravoimaan pihaa, aurinkoinen päivä houkutteli lähtemään retkelle. Lehtiäkin on viel sen verran pihapuissa, et haravointia voi hyvin siirtää tuonemmaksi...
samoin osa perennoista jatkaa edelleen kukintaansa, kukkapenkkien laitto saa vielä odottaa...
Siispä lähdimme isännän ja Helmin kanssa syysretkelle Vaisakon luonnonsuojelualueelle. Alue on melko lähellä kotiamme, joten sinne on helppo piipahtaa nauttimaan kauniista lehtoluonnosta. Helmi kulkee mielellään "pitkospuita" pitkin. Itse hieman vierastan näitä kyllästettyjä lankkuja, mut mieluummin kuitenkin ne, kuin sepeli. Monissa paikoin pohjoisissa on perinteiset pitkospuut korvattu sepelillä, onneksi Vaisakossa ei ole sepeliin turvauduttu.
Vaisakko on kuuluisa keväisestä kukkaloistostaan. Sini-, kelta- ja valkovuokot kukkivat valtoimenaan keväisin. Sinivuokkojen (Hepatica nobilis) vehreät lehdet piristävät näin syksylläkin metsänpohjaa, kuten kallioimarteenkin lehdet.
Kallioimarre (Polypodium vulgare) tunnetaan myös nimellä mesijuuri. Mesijuuri nimitys juontaa sen hyvän makuiseen, lakritsilta maistuvaan juureen, mitä itsekin olen lapsena syönyt makeannälkääni. Viime vuosina villiyrttien käytön lisäännyttyä, myös kallioimarretta on alettu keräämään enempi. Kallioimarre on melko hidaskasvuinen ja paikoin jopa harvinaiseksi käynyt saniainen, joten ehkä parempi olisi jättää keräämättä suurin määrin. Kallioimarteen kerääminen ei muuten kuulu jokamiehenoikeuksiin ja toki luonnonsuojelualueella en edes kaivanut pientä juurenpätkää maistiaisiksi!
Vaisakossa kasvaa runsaasti iäkkäitä kookkaita tammia.
Mielikuvissani seikkailin Sherwoodin metsässä, vain vihreät hiippamyssyveikot uupuivat. Tammillakaan ei taida olla ikää vasta kuin parisen sataa vuotta, siis aivan teinejä verrattuna Major Oakiksi kutsuttuun Sherwoodin vanhimpaan, arviolta 800-1000 vuotta vanhaan, tammeen!
Erikoisen kaunis kääpä kasvoi vanhan kaatuneen tammen rungolla. Tunnistaako joku, mistä käävästä on kyse?
Helmi ei innostunut auttamaan rikkikäävän etsimisessä, vaan haikaili uimaan pääsystä.
Pitkään ei Helmikään enää viihtynyt marraskuisessa merivedessä, pieni kierros riitti tällä kertaa. Taustalla näkyy Vuohensaaren leirintäalueen uimaranta.
Kotipihalla ihastelin ilta-auringon viime säteitä tammenlehvissä. Kotvasen saa vettä virrata Halikonjoessa, ennen kuin tammi kasvaa Vaisakon tammien mittoihin!
