Loppusyksyn iloja harmauden keskellä

Viikolla huomasin suureksi ilokseni toisen amatsoninliljoistani aloittelevan kukintaansa. Siirsin sen alakertaan "uuteen viherhuoneeseeni", missä sille on hieman enemmän valoa kuin yläkerrassa pohjoisikkunalla. Amarylliskasvien heimoon lukeutuva amatsoninlilja (Eucharis amazonica) on kotoisin Kolumbian vuoristosta. Nimensä se on mitä ilmeisimmin saanut Amazon joen mukaan, minkä latvaosista se on kotoisin. 

Amatsoninlilja vaatii kasvurauhan, sitä ei pidä jakaa liian usein eikä pitää liian suuressa ruukussa, jos haluaa sen kukkivan. Onnekseni naapurimme jakoi vuosi sitten omaa isoa liljaansa ja sain siitä muutaman sipulin itselleni. Amatsoninlilja on perinteinen huonekasvi, naapurimme lilja  on alunperin ainakin 1950-luvulta. Luontaisen kasvurytminsä mukaisesti amatsoninliljan pitkäruotiset kauniin kiiltävät lehdet aloittavat kasvunsa syksyllä ja samalla kukkanuput kehittyvät kesän lepokauden jälkeen. Kukat ovat puhtaan valkeat ja tuoksuvat aivan ihanalta!

Eilen toin viherhuoneeseen talvehtimaan myös yhden rosmariinin ja laventelin saunatuvalta. Sade ropisi ikkunaan koko lauantaipäivän. Koska pihahommiin ei päässyt, niin päätin puuhastella huonekasvien parissa. Olen jo pidempään etsinyt kirpputoreilta sopivaa kukkapöytää. Viime viikolla sen vihdoinkin löysin Aarresaaresta. 

Vanhasta toimistohyllystä sai hyllytasoja siirtämällä oivan kukkatason ikkunan eteen.

Aamukahvia juodessani hokasin aviisista Pirilän Kukkatalon huippuhyvän viherkasvi alen - 70%.  Pääsimme vasta illan suussa isännän kanssa käymään kaupoilla, onneksi sain vielä lähes kaikki ne kasvit, mitä olin suunnitellutkin hankkivani tarjoushintaan:))

Illan tunnelmakuva yhdistetystä viher- ja työhuoneestani.

Olen jo parin viikon ajan tuonut töistä päivittäin kassillisen kirjoja kotiin. Työpaikkani muuttaa vuoden vaihteen jälkeen uusiin toimitiloihin, missä meillä ei ole enää käytettävissä omia työhuoneita. Onneksi minulla oli mahdollista järjestää kotiin viihtyisä huone itselleni, koska minusta ei ole oikein työskentelemään "avokonttorissa", vaikka sitä kuinka mainostettaisiin meille "hiljaisena työtilana". 

Tunnelmia viikon varrelta

 

Viikko sitten lauantaina kävimme isännän kanssa poimimassa tyrninmarjoja tuttavamme luona. Kuivasin osan marjoista, osan pakastin. Molemmilla tavoin säilöttynä marjojen C-vitamiini säilyy erinomaisen hyvin. 

Kotiin tullessa poikkesimme Linkankoskella. Helmi oli jätettävä kotiin marjanpoiminta reissulta, tuttavamme pihassa on pari isoa koristeallasta, niistä en olisi millään ilveellä saanut Helmiä pysymään pois! 

Seuraavana päivänä Helmi sitten pitikin huolen siitä, että emäntä huomioi myös häntä. Ahkerasti kantoi keppiä ja kutsui leikkiin puuhastellessani yrttimaalla.

Kerroinkin jo edellisessä värikollaasi haasteessa yrttien kuivaamisesta ja tekemästäni yrttikranssista. Kasvihuoneessa oli kesäisen lämmin sitoa laventelinippuja. Kuivaan niitä tuoksupusseja varten. Mäkimeiramit päätyivät tekemääni kranssiin. 

Yhden ison laventeliruukun toin huoneelle ja keittiön ikkunalla

olevalle yrttilaudalle nostin ruukkuihin persiljaa, rönsyminttua, sitruunamelissaa, ruohosipulia, basilikaa ja mäkimeiramia. Niistä riittää pitkälle myöhäissyksyyn tuoretta lautaselle pantavaa.

Aurinko laskee jo niin aikaisin, että sen säteet eivät enää ehdi valaisemaan "ilta-aurinkoterassia". 

Ennätin juuri ennen viikon ensimmäistä pakkasyötä keräämään ison kimpun auringonkukkia. Seuraavana aamuna auringonkukkapelto oli todella  surullisen näköinen!

  Samoin kuin viimeiset pihamaani hajuherneetkin!

Sienimetsään ei ole  tarvinnut viikolla lähteä, kuiva syksy on verottanut pahemman kerran sienisatoa. Olemme lenkeilleet Helmin kanssa ahkerasti jokiahteilla ja sänkipelloilla ennen kuin naapurin isäntä on ehtinyt ne kyntämään. 

Torstai-iltana lähtiessämme tavanmukaiselle lenkille huomasin Helmin käytöksestä, että kuumailmapallo on lähestymässä. Helmi kuulee sen jo paljon aikaisemmin kun pallo edes tulee näköpiiriimme. Helmi on pentuna säikähtänyt palloa pahemman kerran sen laskeutuessa kuusiaitamme takana olevalle pellolle. Siitä alkaen Helmi on aina ihan paniikissa pallon lentäessä läheltämme. Isäntä on muutamaan otteeseen soittanut kerhoon, jotta he laittaisivat kotisivuilleen lentopäivät, jotta voisimme pitää Helmin aina silloin sisällä tai lähteä jonnekkin hieman kauemmas. Se ei vaan ole jostain syystä heiltä onnistunut. Onneksi nyt saimme Helmin viel sisälle, ettei se paniikissa rynnännyt karkuun. Pisimmillään Helmi on ollut palloa karussa teillä tietämättömillä yli kaksi tuntia. Nyt pallo lensi taas aivan talomme päältä ja laskeutui läheiselle pellolle. Helmi oli paniikissa, tärisi kauttaaltaan, silmistäkin näki kuinka peloissaan se oli. Vielä aamulla lähtiessämme aamupostia hakemaan Helmi astui ulos ovesta varuillaan taivaalle tähyillen, josko pallo olisi taas tulossa! (ps tällä kertaa keskustelu lentäjän kanssa tuotti tulosta, hän lupasi laittaa tietoa tulevista lennoista, kiitos siitä hänelle)

Kolme pakkasyötä teki tehtävänsä, alhaisimmillaan käytiin -10 Celsiusasteessa. Ansarissa viimeiset tomaatit ja väritattaret (Persicaria tinctoria) paleltuivat. Kuvassa tumman sinivihreäksi muuttunut väritattaren lehti lepää tomaatin suojana. Onnekas yhteen sattuma oli, et Riihivillan Leena postasi juuri tekemästään värjäyskokeilusta jäätyneillä väritattarilla. Ehkäpä kaikkea ei ole viel menetetty! 

Myös tänään aurinko on hellinyt meitä. Iltapäivällä kuvasin peltotien varrella kukkivia kissankelloja. Toki kukkia oli yksittäin ja harvassa, mut jok'ikinen niistä ilahdutti:))

Kotipihalla syksyn viimeiset kukkijat, syysasterit (Aster novi-belgii) viel täydessä loistossaan kolmen pakkasyön jälkeenkin. Sain lähes 30 vuotta sitten muutaman taimen jo hyvin iäkkäältä mammalta, joten arvelen hänen kasvattaneen astereita omalla pihallaan arvatenkin 50 vuotta! Kyseessä siis vanha lajike, josta minulla ei ole sen parempaa tietoa, olisikin tosi mukava kuulla, josko joku teistä sattuisi sen tunnistamaan. 

Tämä syysasteripenkki on silmän iloni talven tuloon asti. Myöhäissyksyn kukkijana syysasteri ei joinakin vuosina edes ehdi kunnolla kukkaan ennen talventuloa. Onneksi se kestää hyvin myös leikkokukkana, joten edes marraskuussa ei tarvitse vielä kukkakaupassa piipahtaa;)