Pihamaan luonnonmukaisuus viehättää

Kesäkotimme lähes 2 ha tontista suurin osa on täysin luonnontilaisesti hoidettua. Puutumme mahdollisimman vähän sen olemassaolevaan kasvustoon. Luonnonkukat saavat kasvaa niillä sijoilla, mihin ovat itsestään hakeutuneet. Kurjenkellot (Campanula persicifolia) viihtyvät metsän reunassa ja ojan penkoilla. Niille antavat kauniin taustan vuohenputket. 

Kellokukista minulle rakkain on kissankello (Campanula rotundifolia). 

Myös tyttäreni rakastaa kissankelloja ja kuvaa aina niitä mielellään. 

Pihapiirissämme kasvaa erilaisia talvikkeja. Niitä on melko vaikea erottaa toisistaan, mutta uskoisin kuvassa olevan isotalvikin (Pyrola rotundifolia). Se viihtyy hyvin pellonlaidalla kasvavien lehtipuiden varjossa. 

Nuokkutalvikkeja (Orthilia secunda) kasvaa tienpenkalla kuusikon varjossa. 

Huopaohdake (Cirsium heterophyllum)

Asterikasveihin kuuluvat huopaohdakkeet ovat kauniita kukkiessaan vuohenputkien valkoisen kukkameren yllä. Huopaohdake on hyvä mesikasvi. Keskellä kuvaa näkyy kallioaitan katto. 

Hiirenvirnaa (Vicia cracca) kasvaa paljon saroilla. Se on kaunis kiipeillessään kärhöjensä avulla muiden kasvien varsia pitkin. Kerään hiirenvirnaa aina myös kesäkukkakimppuihin. 

Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) on monelle rakastaa ei rakasta- kukka, sillä testattiin mielitietyn tunteet;)) Päivänkakkara kuulu itseoikeutetusti perinnepihan kukkijoihin ja se on varmaan yksi odotetuimmista kukkijoista niityillä. 

Voiko enää herkempää ja kauniimpaa kukkijaa niityllä olla kuin heinätähtimö (Stellaria graminea)?

Muun kasvillisuuden seassa kasvaessaan sen valkoiset kukinnot erottuvat kauniisti pehmentäen massiivista vihreää lehtimassaa. 

Keskimmäisen saran niitty on juuri nyt kauneimmillaan. 

Ruusuruoho (Knautia arvensis) on kaunis katsella. Se on myös tärkeä mesikasvi erityisesti syyskesällä, kun useimmat muut mesikasvit ovat jo lopettaneet kukintansa. Ruusuruohon siemenet tarjoavat ruokaa myös linnuille. 

Metsäapilaa (Trifolium medium) kasvaa laajoina kasvustoina entisen riihiniityn laitamilla haavikon reunassa. Ehkä helpoiten metsäapilan erottaa puna-apilasta (Trifolium pratense) siitä, että sen lehdissä ei ole vaaleaa v-kuviota kuten puna-apilan lehdissä on. Nyt on paras aika kerätä metsäapilaa talven varaksi. Apiloiden lehtiä ja kukkia voi pakastaa ja kuivata. Lehdet ovat parhaimmillaan aivan nuorina. Ne sisältävät runsaasti valkuaisainetta. Kukista kannattaa kerätessä poistaa vihreät osat, mitkä voivat maistua hieman kitkeriltä. Apilaa voi käyttää ruuanlaitossa ja leivonnassa moni tavoin. Itse haudutan teetä ja lisään kukkia sämpylätaikinaan. 

Jasmiinipensas eli pihajasmike on yksi vanhimmista koristepensaista kesäkotimme pihamaalla. Parhaillaam pihajasmikkeen (Philadelphus coronarius) huumaava tuoksu leviää ympäri pihaa.

Humala (Humulus lupulus) on kasvanut vuosikymmenet piha-aitan päädyssä. Laitoimme sille salot vasta viikolla, toivottavasti se vielä innostuu kiipeilemään salkoja pitkin korkeuksiin. Humalan edessä kasvaa saksankirveliä. 

Heinäkuu on mansikkakuu.

Ahomansikoita kasvaa ympäri pihamaata,
mansikkamaito talkkunajauhojen kera on kesäherkkuni:))

Pikku puuhastelua pihalla ja sisällä

Kaivattu syysloma alkoi lupaavasti poutaisena. Heti ensimmäisenä lomapäivänä oli ilo päästä puuhastelemaan pihamaalle edes hetkeksi. Näin syksyllä tekee onnelliseksi pienet asiat, herkät krassit

 sitkeä kuunlilja, mikä avaa viimeisiä kukintojaan lehtien jo kellastuessa,

sieltä täältä kukkapenkeistä löytyvät unikot:)) 

Etupihan syysaterit ovat nyt kauneimmillaan. 

Lämpö houkutteli kukkakärpäsetkin lentoon yöllisen sateen jälkeen.

Viikko sitten hankkimani kanervat pääsivät sulostuttamaan kompostin ikkunoita ja

 kukkasipulit mullan alle.

Sunnuntai kului kudontahuoneen tyhjentämisessä. Saimme isännän kanssa jo keväällä valmiiksi tyttärelle kutomamme ryijyn. Nyt olemme tehneet kaikille kolmelle lapsellemme Liekki ryijyn. Loimea olisi ollut jäljellä vielä neljänteen ryijyyn, mutta nyt talven aikana emme sitä ehdi tekemään ja tarvitsen huoneen muuhun tarkoitukseen. 

Huone on nyt mukavan väljä ainakin hetkisen aikaa, 

ennen kuin muutan sen etätyöhuoneekseni.

Siihen asti se saa toimia vaikka viherhuoneena!

Tunnelmia viikon varrelta

 

Viikko sitten lauantaina kävimme isännän kanssa poimimassa tyrninmarjoja tuttavamme luona. Kuivasin osan marjoista, osan pakastin. Molemmilla tavoin säilöttynä marjojen C-vitamiini säilyy erinomaisen hyvin. 

Kotiin tullessa poikkesimme Linkankoskella. Helmi oli jätettävä kotiin marjanpoiminta reissulta, tuttavamme pihassa on pari isoa koristeallasta, niistä en olisi millään ilveellä saanut Helmiä pysymään pois! 

Seuraavana päivänä Helmi sitten pitikin huolen siitä, että emäntä huomioi myös häntä. Ahkerasti kantoi keppiä ja kutsui leikkiin puuhastellessani yrttimaalla.

Kerroinkin jo edellisessä värikollaasi haasteessa yrttien kuivaamisesta ja tekemästäni yrttikranssista. Kasvihuoneessa oli kesäisen lämmin sitoa laventelinippuja. Kuivaan niitä tuoksupusseja varten. Mäkimeiramit päätyivät tekemääni kranssiin. 

Yhden ison laventeliruukun toin huoneelle ja keittiön ikkunalla

olevalle yrttilaudalle nostin ruukkuihin persiljaa, rönsyminttua, sitruunamelissaa, ruohosipulia, basilikaa ja mäkimeiramia. Niistä riittää pitkälle myöhäissyksyyn tuoretta lautaselle pantavaa.

Aurinko laskee jo niin aikaisin, että sen säteet eivät enää ehdi valaisemaan "ilta-aurinkoterassia". 

Ennätin juuri ennen viikon ensimmäistä pakkasyötä keräämään ison kimpun auringonkukkia. Seuraavana aamuna auringonkukkapelto oli todella  surullisen näköinen!

  Samoin kuin viimeiset pihamaani hajuherneetkin!

Sienimetsään ei ole  tarvinnut viikolla lähteä, kuiva syksy on verottanut pahemman kerran sienisatoa. Olemme lenkeilleet Helmin kanssa ahkerasti jokiahteilla ja sänkipelloilla ennen kuin naapurin isäntä on ehtinyt ne kyntämään. 

Torstai-iltana lähtiessämme tavanmukaiselle lenkille huomasin Helmin käytöksestä, että kuumailmapallo on lähestymässä. Helmi kuulee sen jo paljon aikaisemmin kun pallo edes tulee näköpiiriimme. Helmi on pentuna säikähtänyt palloa pahemman kerran sen laskeutuessa kuusiaitamme takana olevalle pellolle. Siitä alkaen Helmi on aina ihan paniikissa pallon lentäessä läheltämme. Isäntä on muutamaan otteeseen soittanut kerhoon, jotta he laittaisivat kotisivuilleen lentopäivät, jotta voisimme pitää Helmin aina silloin sisällä tai lähteä jonnekkin hieman kauemmas. Se ei vaan ole jostain syystä heiltä onnistunut. Onneksi nyt saimme Helmin viel sisälle, ettei se paniikissa rynnännyt karkuun. Pisimmillään Helmi on ollut palloa karussa teillä tietämättömillä yli kaksi tuntia. Nyt pallo lensi taas aivan talomme päältä ja laskeutui läheiselle pellolle. Helmi oli paniikissa, tärisi kauttaaltaan, silmistäkin näki kuinka peloissaan se oli. Vielä aamulla lähtiessämme aamupostia hakemaan Helmi astui ulos ovesta varuillaan taivaalle tähyillen, josko pallo olisi taas tulossa! (ps tällä kertaa keskustelu lentäjän kanssa tuotti tulosta, hän lupasi laittaa tietoa tulevista lennoista, kiitos siitä hänelle)

Kolme pakkasyötä teki tehtävänsä, alhaisimmillaan käytiin -10 Celsiusasteessa. Ansarissa viimeiset tomaatit ja väritattaret (Persicaria tinctoria) paleltuivat. Kuvassa tumman sinivihreäksi muuttunut väritattaren lehti lepää tomaatin suojana. Onnekas yhteen sattuma oli, et Riihivillan Leena postasi juuri tekemästään värjäyskokeilusta jäätyneillä väritattarilla. Ehkäpä kaikkea ei ole viel menetetty! 

Myös tänään aurinko on hellinyt meitä. Iltapäivällä kuvasin peltotien varrella kukkivia kissankelloja. Toki kukkia oli yksittäin ja harvassa, mut jok'ikinen niistä ilahdutti:))

Kotipihalla syksyn viimeiset kukkijat, syysasterit (Aster novi-belgii) viel täydessä loistossaan kolmen pakkasyön jälkeenkin. Sain lähes 30 vuotta sitten muutaman taimen jo hyvin iäkkäältä mammalta, joten arvelen hänen kasvattaneen astereita omalla pihallaan arvatenkin 50 vuotta! Kyseessä siis vanha lajike, josta minulla ei ole sen parempaa tietoa, olisikin tosi mukava kuulla, josko joku teistä sattuisi sen tunnistamaan. 

Tämä syysasteripenkki on silmän iloni talven tuloon asti. Myöhäissyksyn kukkijana syysasteri ei joinakin vuosina edes ehdi kunnolla kukkaan ennen talventuloa. Onneksi se kestää hyvin myös leikkokukkana, joten edes marraskuussa ei tarvitse vielä kukkakaupassa piipahtaa;)

Perinnepihan kellokasvit

Rakastan luonnonvaraisia kukkia, siksipä ne saavat valita pihamaalta mieleisensä kasvupaikat silmieni iloksi. Erityisesti pidän kellokasveista (Campanulaceae) ja niiden joukosta löytyy lempikukkani, kissankello (Campanula rotundifolia). Nämä ihanuudet viihtyvät takapihallamme. 

Kurjenkelloja (Campanula persicifolia) kasvaa runsaasti eripuolilla pihapiiriä. Nämä juuri kukintaansa aloittelevat kurjenkellot kasvavat Rauniopuutarhan takana olevalla metsään rajoittuvalla pienellä niityllä. Aiemmin paikka on toiminut karjatarhana. Siinä on vain ohut humuskerros kallion päällä, joten alue on melko helppo säilyttää niittynä. Kurjenkellojen lisäksi alueella parhaillaan kukkii särmäkuisma ja maitohorsma. Aiemmin kesäkuulla kulkijaa ilahduttaa mm. tervakukat ja ahomansikat. 

Harakankello (Campanula patula) on kiitollinen koko kesän kukkija. Kerään mielelläni luonnonkukista kukkakimppuja, harakankellot kestävät hyvin maljakossa, kuten kaikki muutkin kellokasvit. Nämä harakankellot kuvasin juhannuksen tienoilla ajetulta saralta. Pitkien sarkojen hoitaminen on melko työlästä, ne pitää ajaa pari kertaa kesässä, jotteivat pääse vesakoitumaan ja kasvamaan liian vahvaa heinää, mikä peittäisi alleen kaikki hennommat kukkijat.

Sarkojen kylätien puoleisella reunalla olevan lehtipuukujanteen siimeksessä viihtyvät ukonkellot (Campanula latifolia). Valkoiset ukonkellot sopivat erityisen hyvin hieman varjoisaan metsäpuutarhaan, puolivarjossa niiden kukintakin kestää kauemmin. Ukonkellojen takana pilkistää vuorikaunokin kauniita sinisiä kukkia. 

Hirvenkelloko (Campanula cervicaria) se kukkii marjatarhan takana vai peurankello (Campanula glomerata)?

Nämä Sarkolan perennapenkin kukkijat ovat ainakin peurankelloja. Peurankellon lisäksi perennapenkeistäni löytyy varsankelloa ja pisamakelloa. 

Varsankello (Campanula trachelium) viihtyy ansarin tauspenkissä yhdessä päivän- ja kuunliljonen kanssa. Taaenpana kukkii jättipoimulehti ja palavarakkaus.

Pisamakello (Campanula punctata) saa levitä rauhassa talon itäseinustalla yhdessä siperiankurjenmiekan ja kotkansiipien kanssa.