Pihamaan luonnonmukaisuus viehättää

Kesäkotimme lähes 2 ha tontista suurin osa on täysin luonnontilaisesti hoidettua. Puutumme mahdollisimman vähän sen olemassaolevaan kasvustoon. Luonnonkukat saavat kasvaa niillä sijoilla, mihin ovat itsestään hakeutuneet. Kurjenkellot (Campanula persicifolia) viihtyvät metsän reunassa ja ojan penkoilla. Niille antavat kauniin taustan vuohenputket. 

Kellokukista minulle rakkain on kissankello (Campanula rotundifolia). 

Myös tyttäreni rakastaa kissankelloja ja kuvaa aina niitä mielellään. 

Pihapiirissämme kasvaa erilaisia talvikkeja. Niitä on melko vaikea erottaa toisistaan, mutta uskoisin kuvassa olevan isotalvikin (Pyrola rotundifolia). Se viihtyy hyvin pellonlaidalla kasvavien lehtipuiden varjossa. 

Nuokkutalvikkeja (Orthilia secunda) kasvaa tienpenkalla kuusikon varjossa. 

Huopaohdake (Cirsium heterophyllum)

Asterikasveihin kuuluvat huopaohdakkeet ovat kauniita kukkiessaan vuohenputkien valkoisen kukkameren yllä. Huopaohdake on hyvä mesikasvi. Keskellä kuvaa näkyy kallioaitan katto. 

Hiirenvirnaa (Vicia cracca) kasvaa paljon saroilla. Se on kaunis kiipeillessään kärhöjensä avulla muiden kasvien varsia pitkin. Kerään hiirenvirnaa aina myös kesäkukkakimppuihin. 

Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) on monelle rakastaa ei rakasta- kukka, sillä testattiin mielitietyn tunteet;)) Päivänkakkara kuulu itseoikeutetusti perinnepihan kukkijoihin ja se on varmaan yksi odotetuimmista kukkijoista niityillä. 

Voiko enää herkempää ja kauniimpaa kukkijaa niityllä olla kuin heinätähtimö (Stellaria graminea)?

Muun kasvillisuuden seassa kasvaessaan sen valkoiset kukinnot erottuvat kauniisti pehmentäen massiivista vihreää lehtimassaa. 

Keskimmäisen saran niitty on juuri nyt kauneimmillaan. 

Ruusuruoho (Knautia arvensis) on kaunis katsella. Se on myös tärkeä mesikasvi erityisesti syyskesällä, kun useimmat muut mesikasvit ovat jo lopettaneet kukintansa. Ruusuruohon siemenet tarjoavat ruokaa myös linnuille. 

Metsäapilaa (Trifolium medium) kasvaa laajoina kasvustoina entisen riihiniityn laitamilla haavikon reunassa. Ehkä helpoiten metsäapilan erottaa puna-apilasta (Trifolium pratense) siitä, että sen lehdissä ei ole vaaleaa v-kuviota kuten puna-apilan lehdissä on. Nyt on paras aika kerätä metsäapilaa talven varaksi. Apiloiden lehtiä ja kukkia voi pakastaa ja kuivata. Lehdet ovat parhaimmillaan aivan nuorina. Ne sisältävät runsaasti valkuaisainetta. Kukista kannattaa kerätessä poistaa vihreät osat, mitkä voivat maistua hieman kitkeriltä. Apilaa voi käyttää ruuanlaitossa ja leivonnassa moni tavoin. Itse haudutan teetä ja lisään kukkia sämpylätaikinaan. 

Jasmiinipensas eli pihajasmike on yksi vanhimmista koristepensaista kesäkotimme pihamaalla. Parhaillaam pihajasmikkeen (Philadelphus coronarius) huumaava tuoksu leviää ympäri pihaa.

Humala (Humulus lupulus) on kasvanut vuosikymmenet piha-aitan päädyssä. Laitoimme sille salot vasta viikolla, toivottavasti se vielä innostuu kiipeilemään salkoja pitkin korkeuksiin. Humalan edessä kasvaa saksankirveliä. 

Heinäkuu on mansikkakuu.

Ahomansikoita kasvaa ympäri pihamaata,
mansikkamaito talkkunajauhojen kera on kesäherkkuni:))

Perinnepihan kellokasvit

Rakastan luonnonvaraisia kukkia, siksipä ne saavat valita pihamaalta mieleisensä kasvupaikat silmieni iloksi. Erityisesti pidän kellokasveista (Campanulaceae) ja niiden joukosta löytyy lempikukkani, kissankello (Campanula rotundifolia). Nämä ihanuudet viihtyvät takapihallamme. 

Kurjenkelloja (Campanula persicifolia) kasvaa runsaasti eripuolilla pihapiiriä. Nämä juuri kukintaansa aloittelevat kurjenkellot kasvavat Rauniopuutarhan takana olevalla metsään rajoittuvalla pienellä niityllä. Aiemmin paikka on toiminut karjatarhana. Siinä on vain ohut humuskerros kallion päällä, joten alue on melko helppo säilyttää niittynä. Kurjenkellojen lisäksi alueella parhaillaan kukkii särmäkuisma ja maitohorsma. Aiemmin kesäkuulla kulkijaa ilahduttaa mm. tervakukat ja ahomansikat. 

Harakankello (Campanula patula) on kiitollinen koko kesän kukkija. Kerään mielelläni luonnonkukista kukkakimppuja, harakankellot kestävät hyvin maljakossa, kuten kaikki muutkin kellokasvit. Nämä harakankellot kuvasin juhannuksen tienoilla ajetulta saralta. Pitkien sarkojen hoitaminen on melko työlästä, ne pitää ajaa pari kertaa kesässä, jotteivat pääse vesakoitumaan ja kasvamaan liian vahvaa heinää, mikä peittäisi alleen kaikki hennommat kukkijat.

Sarkojen kylätien puoleisella reunalla olevan lehtipuukujanteen siimeksessä viihtyvät ukonkellot (Campanula latifolia). Valkoiset ukonkellot sopivat erityisen hyvin hieman varjoisaan metsäpuutarhaan, puolivarjossa niiden kukintakin kestää kauemmin. Ukonkellojen takana pilkistää vuorikaunokin kauniita sinisiä kukkia. 

Hirvenkelloko (Campanula cervicaria) se kukkii marjatarhan takana vai peurankello (Campanula glomerata)?

Nämä Sarkolan perennapenkin kukkijat ovat ainakin peurankelloja. Peurankellon lisäksi perennapenkeistäni löytyy varsankelloa ja pisamakelloa. 

Varsankello (Campanula trachelium) viihtyy ansarin tauspenkissä yhdessä päivän- ja kuunliljonen kanssa. Taaenpana kukkii jättipoimulehti ja palavarakkaus.

Pisamakello (Campanula punctata) saa levitä rauhassa talon itäseinustalla yhdessä siperiankurjenmiekan ja kotkansiipien kanssa.