Pihamaan luonnonmukaisuus viehättää

Kesäkotimme lähes 2 ha tontista suurin osa on täysin luonnontilaisesti hoidettua. Puutumme mahdollisimman vähän sen olemassaolevaan kasvustoon. Luonnonkukat saavat kasvaa niillä sijoilla, mihin ovat itsestään hakeutuneet. Kurjenkellot (Campanula persicifolia) viihtyvät metsän reunassa ja ojan penkoilla. Niille antavat kauniin taustan vuohenputket. 

Kellokukista minulle rakkain on kissankello (Campanula rotundifolia). 

Myös tyttäreni rakastaa kissankelloja ja kuvaa aina niitä mielellään. 

Pihapiirissämme kasvaa erilaisia talvikkeja. Niitä on melko vaikea erottaa toisistaan, mutta uskoisin kuvassa olevan isotalvikin (Pyrola rotundifolia). Se viihtyy hyvin pellonlaidalla kasvavien lehtipuiden varjossa. 

Nuokkutalvikkeja (Orthilia secunda) kasvaa tienpenkalla kuusikon varjossa. 

Huopaohdake (Cirsium heterophyllum)

Asterikasveihin kuuluvat huopaohdakkeet ovat kauniita kukkiessaan vuohenputkien valkoisen kukkameren yllä. Huopaohdake on hyvä mesikasvi. Keskellä kuvaa näkyy kallioaitan katto. 

Hiirenvirnaa (Vicia cracca) kasvaa paljon saroilla. Se on kaunis kiipeillessään kärhöjensä avulla muiden kasvien varsia pitkin. Kerään hiirenvirnaa aina myös kesäkukkakimppuihin. 

Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) on monelle rakastaa ei rakasta- kukka, sillä testattiin mielitietyn tunteet;)) Päivänkakkara kuulu itseoikeutetusti perinnepihan kukkijoihin ja se on varmaan yksi odotetuimmista kukkijoista niityillä. 

Voiko enää herkempää ja kauniimpaa kukkijaa niityllä olla kuin heinätähtimö (Stellaria graminea)?

Muun kasvillisuuden seassa kasvaessaan sen valkoiset kukinnot erottuvat kauniisti pehmentäen massiivista vihreää lehtimassaa. 

Keskimmäisen saran niitty on juuri nyt kauneimmillaan. 

Ruusuruoho (Knautia arvensis) on kaunis katsella. Se on myös tärkeä mesikasvi erityisesti syyskesällä, kun useimmat muut mesikasvit ovat jo lopettaneet kukintansa. Ruusuruohon siemenet tarjoavat ruokaa myös linnuille. 

Metsäapilaa (Trifolium medium) kasvaa laajoina kasvustoina entisen riihiniityn laitamilla haavikon reunassa. Ehkä helpoiten metsäapilan erottaa puna-apilasta (Trifolium pratense) siitä, että sen lehdissä ei ole vaaleaa v-kuviota kuten puna-apilan lehdissä on. Nyt on paras aika kerätä metsäapilaa talven varaksi. Apiloiden lehtiä ja kukkia voi pakastaa ja kuivata. Lehdet ovat parhaimmillaan aivan nuorina. Ne sisältävät runsaasti valkuaisainetta. Kukista kannattaa kerätessä poistaa vihreät osat, mitkä voivat maistua hieman kitkeriltä. Apilaa voi käyttää ruuanlaitossa ja leivonnassa moni tavoin. Itse haudutan teetä ja lisään kukkia sämpylätaikinaan. 

Jasmiinipensas eli pihajasmike on yksi vanhimmista koristepensaista kesäkotimme pihamaalla. Parhaillaam pihajasmikkeen (Philadelphus coronarius) huumaava tuoksu leviää ympäri pihaa.

Humala (Humulus lupulus) on kasvanut vuosikymmenet piha-aitan päädyssä. Laitoimme sille salot vasta viikolla, toivottavasti se vielä innostuu kiipeilemään salkoja pitkin korkeuksiin. Humalan edessä kasvaa saksankirveliä. 

Heinäkuu on mansikkakuu.

Ahomansikoita kasvaa ympäri pihamaata,
mansikkamaito talkkunajauhojen kera on kesäherkkuni:))

Värjärin sunnuntai hortoiluja

Sunnuntaipäivä on kulunut rattoisasti pihatöissä ja keittiöpuuhissa. Keräsin viimeiset kehäkukat kuivumaan muurinpäälle sekä purkitin pellillisen jo kuivuneita terälehtiä. Kehäkukat säilyttävät hyvin värinsä nopeasti kuivattuina. Kauniita ovat katsella ja miten paljon niiden oranssi antaakaan energiaa talven mittaan!

 

Haravoidessani pihaa löysin vielä lehtien alta tuoreita pieniä ukkomansikan ja ahomansikan lehtiä.

Annoin lehtien nahistua leivinpaperin päällä pari tuntia. Sen jälkeen hiersin niiden solukon rikki pyörittelemällä lehtiä käsissä ja tein niistä pieniä löyhiä palloja. Lehtipallerot saavat hiostua muutaman päivän lasipurkissa (kansi raollaan) muurin päällä. Kun lehdet ovat muuttuneet hieman ruskeiksi, avaan pallerot ja annan niiden vielä kuivua leivinpaperin päällä muurilla päivän kaksi. Näin säilötyistä mansikanlehdistä saa ihanan aromikasta yrttiteetä. 

 Tässä vielä viime viikolla keräämiäni piharatamon siemeniä. 

Myös kuivaamani piparmintut riivin ja laitoin tiiviseen lasipurkkiin, jotta aromit säilyisivät. 

Ah mikä ihanainen tuoksu niistä tulikaan keittiöön!

Muurilla oli kuivumassa vielä pellillinen villiomenan paloja. Tänä syksynä lähistöllä kasvavat villiomenapuut antoivat erinomaisen sadon. Omenat olivat suuria ja täysin terveitä. Kuivatut omenanviipaleet voi napostella "karkkeina" sellaisenaan tai tehdä niistä erilaisia kiisseleitä ja hedelmäkeittoja tai vaikkapa laittaa aina muutama erilaisiin pataruokiin.

Villiomenat sopivat erittäin hyvin myös ruusunmarjahyytelon tekemiseen. Niiden vahva aromi sopii mielestäni oivasti yhteen ruusunmarjan hienostuneen aromin kanssa. Tänään herkuttelimme iltapäiväkahvilla isännän kanssa ruusunmarjahyytelöllä ja vasta leivotuilla manteliskonsseilla. Ohjeen skonsseihin löysin Turun kirjamessuilta ostamastani Elviira Krebberin kirjasta Parantava ketoosi, terveeksi sokerittomalla ja gluteiinittomalla ruokavaliolla (Viisas elämä OY, 2016). Elviira pitää englanninkielistä blogia Low-Carb, So simple, myös Facebook sivut saman nimiset, jos olet kiinnostunut hänen resepteistään. Itse olen ehtinyt testaamaan jo useampia reseptejä ja olen niihin todella ihastunut. Helppoja ja nopeita, mikä sopii minulle erinomaisesti, koska en halua välttämättä viettää keittiössä koko päivää, mutta rakastan hyvää ja terveellistä ruokaa:)

  

Nyt on syksyn juurekset parhaimmillaan. En ole vuosiin kasvattanut juuriselleriä, puna- ja valkosipulia itse, joten ne ostamme. Niiden kanssa löysin hieman mangoldia sekä lehtikaalia omasta kasvilavasta. Näistä raaka-aineista valmistin kuulottamalla maistuvan höystön pinjansiemenillä ja yrteillä ryyditettynä lampaan jauhelihasta valmistamieni "wallenberginpihvien" kanssa. 

Jos et ole vielä tilannut syksyn teurastuksista itsellesi lampaanlihaa, niin asia kannattaa hoitaa jo heti tulevalla viikolla. Itse olen tilannut jo syyskuussa taas ½-lammasta marraskuun teurastuksesta Mikolan lammastilalta. Suomessa on tällä hetkellä mukavasti lampaankasvattajia, joten uskoisin ettei kenelläkään varmasti ole kovin pitkä matka lähimmälle lammastilalle.

Kovin huolissaan Helmi vieläkin katselee taivaalle - kuumailmapalloa odottelee tulevaksi. 

Voi pientä Helmiä, saisipa olla kuin Jöntte, vailla  huolen häivää!

Mansikkamaitoa, mustikkapiirakkaa ja muurahaisia

 

Isäntä kävi toissapäivänä kuopuksen kanssa poimimassa mansikoita läheiseltä mansikkatilalta, itse jäin kotiin perustamaan uusia tuhoamisleirejä taistelussani mauriaisia ja keltiäisiä vastaan. Tänään halusin itsekin lähteä mansikoita poimimaan, nimittäin metsämansikoita.

Metsä- eli ahomansikat tuovat varmaan monelle mieleen ihania lapsuusmuistoja lämpimistä aurinkoisista kesäpäivistä. Ensimmäiset mansikat pujotettiin usein timoteihin ja naama loistaen mansikkaheinät kiikutettiin kotiin äidille näytille, ihan kuin kissa tuo saalistamansa hiiren. Jo muutamasta mansikasta sai makean mansikkamaidon talkkunan ja sokerin kera, jos oikein muistan, monasti talkkunaa ja sokeria oli paljon paljon enempi kuin mansuja;) Nyt otin pikkuruisen mansikkakorini matkaan lähtiessäni lenkille Helmin kanssa ja ei aikaakaan kun korini oli täys ihanan tuoksuisia ja makuisia metsämansikoita.

Makuni mukaiseen mansikkamaitoon kuuluu ehdottomasti perinteinen talkkuna, sokeri ja punainen maito. Tämä annos saa jo mielen iloiseksi, viime päivien taistelu muurahaisia vastaan hieman helpottaa.

Sunnuntaina tutkin tarkemmin kasvihuoneessa olevia, viikko aiemmin kouluttamiani basilikantaimia. Jok'ikinen purkki oli keltiäisenmunia täys, mikään kasvi ei voi  kehittyä moisessa kasvualustassa! 

Istutin taimet uudelleen kasvilavaan, missä oli sopivasti tilaa, kun olemme syöneet jo lavassa kasvaneet varhaisperunat. Osan taimista istutin saviruukkuihin, myöhemmin ne pääsevät keittiönikkunalla olevalle yrttilaudalle, jos siis onnistun varjelemaan ne keltiäisten tai mauriaisten invaasiolta!

Heti aamusta isäntä lähti hakemaan lisää muurahaismyrkkyä. Sillä aikaa nostin ansarin sivulla olevat laatat uudelleen pois paikoiltaan. Nyt muurahaiset saivat suoraan onkaloihinsa veteen liuotettavaa myrkkyä. Laattoja en laita takaisin ennen kuin voin varmistua keltiäisten ja mauriaisten todella hävinneen.

Otin myös kasvihuoneen käytävältä pois lautaritilän, onneksi sen alta ei löytynyt yhden yhtä onkaloa. Ilmeisesti ansarin kasulavoissa on pesäpaikkoja, joten ajattelimme isännän kanssa kaivaa kaikki vanhat mullat pois ja tutkia tilanteen keväällä. Samalla voisi hiukan jakaa tuota alppikärhöäkin, kun on niin isoksi jo kasvanut. Kasvilavat on tehty lähes 20 vuotta sitten käsittelemättömästä paneelista, ne ovat edelleen hyvässä kunnossa, mut ilmeisesti nekin kannattaisi vaihtaa keväällä mullanvaihdon yhteydessä. 

Ansarin tauspenkissä kaikki kasvaa rehevästi, joten ilmeisesti siellä ei ainakaan viel ole mauriaisten tai keltiäisten pesäpaikkoja. Toivon myös, etteivät ne muuttaisi talon seinustalle. Siihen on suuri vaara, koska seinustaa ympäröi noin 30 cm leveä luonnonkiveys. Puhdistin kiveyksen keväällä, ja silloin en löytänyt yhtään pesää.

Ainakin viel talon itäseinustalla pisamakello (Campanula punctata) näyttää hyvinvoivalta. 

Ja ihan ilman kesän herkkuja en suinkaan jää, vaik keltiäiset ja mauriaiset temeltäisivät kasvihuoneessa, koska maukkaisiin kesäherkkuihin raaka-aineet löytyy metsästä. Maanantaina leivoin kesän ensimmäisen perinteisen mustikkapiirakan ja tänään herkuttelin mansikkamaidolla:))

Värikollaasi keltaista sadepäivän piristykseksi

Aamukahvia juodessani katselen ikkunasta päivän työmaatani, kaatuneen vanhan riukuaidan uudelleen pystytystä. Sade pidättelee huoneella, joten on hyvää aikaa väsätä viikon värikollaasi. Kiertelin sisällä etsiskellen sopivaa keltaista kuvattavaksi, ensiksi silmiini osui keltaisen Pikku kamarin seinällä oleva tyttäreni koulussa tekemä vesivärityö. Isosta kamarista nappasin kuvan vanhempieni vihkikuvasta, sitä koristaa äitini virkkaama keltainen pitsiliina. Äiti rakasti keltaisia kukkia, joten itseoikeutetusti kuvaan pääsi myös talonseinustalla kasvava tarhatyräkki, perinteistäkin perinteisempi maalaistalon pihamaan kaunistus.

Sateen jatkuessa kokosin viel toisenkin kollaasin aikani kuluksi, hieman aurinkoisemmasta ekasta lomapäivästäni lennättäessäni leppäkerttua isonkiven juureen. Välillä kurkin keltaisten sälekaihtimien raosta, josko sade jo lakkaisi tältä päivältä!

Täältä löydät lisää viikon keltaisia värikollaaseja.

Värikollaasi Valkoinen vallannut puutarhan

 

Viikon värikollaasi värinä on valkoinen. Viikko sitten juhlittiin valkolakkeja, mummi painoi harmaantuneille hapsilleen lapsenlapsensa vitivalkoisen lakin. Puutarhakin loistaa parhaillaan valkoisena, omenapuut ja angervopensaat täydessä kukassa. Omenapuiden alla kukkivat arovuokot ja akilleijat, joita oli lähes mahdotonta kuvata tuulen tuivertaessa. Kuusiaidan vierustat valkoisenaan ahomansikan kukkia. 

Lisää valkoisia kollaaseja täällä.