Isäntä kävi toissapäivänä kuopuksen kanssa poimimassa mansikoita läheiseltä mansikkatilalta, itse jäin kotiin perustamaan uusia tuhoamisleirejä taistelussani mauriaisia ja keltiäisiä vastaan. Tänään halusin itsekin lähteä mansikoita poimimaan, nimittäin metsämansikoita.
Metsä- eli ahomansikat tuovat varmaan monelle mieleen ihania lapsuusmuistoja lämpimistä aurinkoisista kesäpäivistä. Ensimmäiset mansikat pujotettiin usein timoteihin ja naama loistaen mansikkaheinät kiikutettiin kotiin äidille näytille, ihan kuin kissa tuo saalistamansa hiiren. Jo muutamasta mansikasta sai makean mansikkamaidon talkkunan ja sokerin kera, jos oikein muistan, monasti talkkunaa ja sokeria oli paljon paljon enempi kuin mansuja;) Nyt otin pikkuruisen mansikkakorini matkaan lähtiessäni lenkille Helmin kanssa ja ei aikaakaan kun korini oli täys ihanan tuoksuisia ja makuisia metsämansikoita.
Makuni mukaiseen mansikkamaitoon kuuluu ehdottomasti perinteinen talkkuna, sokeri ja punainen maito. Tämä annos saa jo mielen iloiseksi, viime päivien taistelu muurahaisia vastaan hieman helpottaa.
Sunnuntaina tutkin tarkemmin kasvihuoneessa olevia, viikko aiemmin kouluttamiani basilikantaimia. Jok'ikinen purkki oli keltiäisenmunia täys, mikään kasvi ei voi kehittyä moisessa kasvualustassa!
Istutin taimet uudelleen kasvilavaan, missä oli sopivasti tilaa, kun olemme syöneet jo lavassa kasvaneet varhaisperunat. Osan taimista istutin saviruukkuihin, myöhemmin ne pääsevät keittiönikkunalla olevalle yrttilaudalle, jos siis onnistun varjelemaan ne keltiäisten tai mauriaisten invaasiolta!
Heti aamusta isäntä lähti hakemaan lisää muurahaismyrkkyä. Sillä aikaa nostin ansarin sivulla olevat laatat uudelleen pois paikoiltaan. Nyt muurahaiset saivat suoraan onkaloihinsa veteen liuotettavaa myrkkyä. Laattoja en laita takaisin ennen kuin voin varmistua keltiäisten ja mauriaisten todella hävinneen.
Otin myös kasvihuoneen käytävältä pois lautaritilän, onneksi sen alta ei löytynyt yhden yhtä onkaloa. Ilmeisesti ansarin kasulavoissa on pesäpaikkoja, joten ajattelimme isännän kanssa kaivaa kaikki vanhat mullat pois ja tutkia tilanteen keväällä. Samalla voisi hiukan jakaa tuota alppikärhöäkin, kun on niin isoksi jo kasvanut. Kasvilavat on tehty lähes 20 vuotta sitten käsittelemättömästä paneelista, ne ovat edelleen hyvässä kunnossa, mut ilmeisesti nekin kannattaisi vaihtaa keväällä mullanvaihdon yhteydessä.
Ansarin tauspenkissä kaikki kasvaa rehevästi, joten ilmeisesti siellä ei ainakaan viel ole mauriaisten tai keltiäisten pesäpaikkoja. Toivon myös, etteivät ne muuttaisi talon seinustalle. Siihen on suuri vaara, koska seinustaa ympäröi noin 30 cm leveä luonnonkiveys. Puhdistin kiveyksen keväällä, ja silloin en löytänyt yhtään pesää.
Ainakin viel talon itäseinustalla pisamakello (Campanula punctata) näyttää hyvinvoivalta.
Ja ihan ilman kesän herkkuja en suinkaan jää, vaik keltiäiset ja mauriaiset temeltäisivät kasvihuoneessa, koska maukkaisiin kesäherkkuihin raaka-aineet löytyy metsästä. Maanantaina leivoin kesän ensimmäisen perinteisen mustikkapiirakan ja tänään herkuttelin mansikkamaidolla:))
