Mansikkamaitoa, mustikkapiirakkaa ja muurahaisia

 

Isäntä kävi toissapäivänä kuopuksen kanssa poimimassa mansikoita läheiseltä mansikkatilalta, itse jäin kotiin perustamaan uusia tuhoamisleirejä taistelussani mauriaisia ja keltiäisiä vastaan. Tänään halusin itsekin lähteä mansikoita poimimaan, nimittäin metsämansikoita.

Metsä- eli ahomansikat tuovat varmaan monelle mieleen ihania lapsuusmuistoja lämpimistä aurinkoisista kesäpäivistä. Ensimmäiset mansikat pujotettiin usein timoteihin ja naama loistaen mansikkaheinät kiikutettiin kotiin äidille näytille, ihan kuin kissa tuo saalistamansa hiiren. Jo muutamasta mansikasta sai makean mansikkamaidon talkkunan ja sokerin kera, jos oikein muistan, monasti talkkunaa ja sokeria oli paljon paljon enempi kuin mansuja;) Nyt otin pikkuruisen mansikkakorini matkaan lähtiessäni lenkille Helmin kanssa ja ei aikaakaan kun korini oli täys ihanan tuoksuisia ja makuisia metsämansikoita.

Makuni mukaiseen mansikkamaitoon kuuluu ehdottomasti perinteinen talkkuna, sokeri ja punainen maito. Tämä annos saa jo mielen iloiseksi, viime päivien taistelu muurahaisia vastaan hieman helpottaa.

Sunnuntaina tutkin tarkemmin kasvihuoneessa olevia, viikko aiemmin kouluttamiani basilikantaimia. Jok'ikinen purkki oli keltiäisenmunia täys, mikään kasvi ei voi  kehittyä moisessa kasvualustassa! 

Istutin taimet uudelleen kasvilavaan, missä oli sopivasti tilaa, kun olemme syöneet jo lavassa kasvaneet varhaisperunat. Osan taimista istutin saviruukkuihin, myöhemmin ne pääsevät keittiönikkunalla olevalle yrttilaudalle, jos siis onnistun varjelemaan ne keltiäisten tai mauriaisten invaasiolta!

Heti aamusta isäntä lähti hakemaan lisää muurahaismyrkkyä. Sillä aikaa nostin ansarin sivulla olevat laatat uudelleen pois paikoiltaan. Nyt muurahaiset saivat suoraan onkaloihinsa veteen liuotettavaa myrkkyä. Laattoja en laita takaisin ennen kuin voin varmistua keltiäisten ja mauriaisten todella hävinneen.

Otin myös kasvihuoneen käytävältä pois lautaritilän, onneksi sen alta ei löytynyt yhden yhtä onkaloa. Ilmeisesti ansarin kasulavoissa on pesäpaikkoja, joten ajattelimme isännän kanssa kaivaa kaikki vanhat mullat pois ja tutkia tilanteen keväällä. Samalla voisi hiukan jakaa tuota alppikärhöäkin, kun on niin isoksi jo kasvanut. Kasvilavat on tehty lähes 20 vuotta sitten käsittelemättömästä paneelista, ne ovat edelleen hyvässä kunnossa, mut ilmeisesti nekin kannattaisi vaihtaa keväällä mullanvaihdon yhteydessä. 

Ansarin tauspenkissä kaikki kasvaa rehevästi, joten ilmeisesti siellä ei ainakaan viel ole mauriaisten tai keltiäisten pesäpaikkoja. Toivon myös, etteivät ne muuttaisi talon seinustalle. Siihen on suuri vaara, koska seinustaa ympäröi noin 30 cm leveä luonnonkiveys. Puhdistin kiveyksen keväällä, ja silloin en löytänyt yhtään pesää.

Ainakin viel talon itäseinustalla pisamakello (Campanula punctata) näyttää hyvinvoivalta. 

Ja ihan ilman kesän herkkuja en suinkaan jää, vaik keltiäiset ja mauriaiset temeltäisivät kasvihuoneessa, koska maukkaisiin kesäherkkuihin raaka-aineet löytyy metsästä. Maanantaina leivoin kesän ensimmäisen perinteisen mustikkapiirakan ja tänään herkuttelin mansikkamaidolla:))

Lopulta annoin periksi

 

Monta vuotta mauriaisten määrä on pysynyt kohtuuden rajoissa ja ne eivät ole aiheuttaneet sen suurempaa haittaa kasveille. Lähinnä niiden olemassolon on voinut todeta tuohon siperiankurjenmiekkojen alle syntyvästä hiekkakasasta, minkä aika-ajoin aina levitän kukkapenkkiin. Nyt niitä on ihan liiaksi asti ja viimeinen pisara oli, kun löysin kasvihuoneesta kärvistelevät tillit ja yrttimaalla ruukuissa yrtit kuolemankielissä. Tyhjensin ruukut kottikärryihin ja istutin kärsineen näköiset tinjamit suoraan maahan toivoen niiden viel toipuvan. Nostelin muutamia laattoja ylös, jokaisen alta paljastui mauriaisen munia ja toukkia ja kiemurtelevia käytäviä. Kaavin samantein hiekkakerroksen kottareihin. En tiedä oliko mitään järkeä rahdata munat ja suuri joukko niiden mukana mauriaisia lähimetsään. Jotenkin se vain hieman lohdutti, josko yhteiskunnasta jäisi edes pieni osa henkiin karkoittessani ne Siperiaan!

Ennen laattojen paikoilleen asettamista, kastelin alustan mäntysuopavedellä, 2 dl mäntysuopaa kastelukannulliseen vettä. Ripottelin kanelia kasvihuoneen ja kasvilavan ympärille, toivoen sen estävän mauriaisten invaasiota. Perinteisesti laventelia on pidetty hyvänä mauriaisten karkoittajana, joten kävin ostamassa myös kuusi laventelia, kolme istutin ympäri yrttimaata ja loput ruukkuihin kasvihuoneeseen.

Illalla luin netistä ohjeita mauriaisten karkoittamisesta ja totesin tehneeni jokseenkin turhaa työtä. Laajaa mauriaisyhdyskuntaa ei pysty käyttämilläni keinoilla vähentämään tai karkoittamaan, vaan täytyy perustaa todellinen tuhoamisleiri, kuten poikani asian ilmaisi. Siispä seuraavana päivänä otin vastoin luontoani myrkyt käyttöön. Sitä mukaan kun nostin taas uusia laattoja ylös, suihkutin näkösällä liikkuvat mauriaiset Raidin aerosolilla. Tuoteselosteen mukaan myrkky tappaa nämä liikkeellä olevat työläiset välittömästi, jolloin pesässä olevat yksilöt nääntyvät nälkään ruokahuollon loputtua. Koska pesässä on vararavintoa, jonka turvin se pystyy elämään jonkin aikaa ja tuottamaan uusia työläisiä, laitoin viel kaksi Raidin muurahaissyöttiä vilkkaimpien liikennereittien varteen. 

Jönten vasemmalla puolella oleva laatta on koholla, sen alla on yksi muurahaissyötti. Jöntte on täysin tietämätön laatoitusten kätkemistä tuhoamisleireistä.

Enää en pidä itseäni kovinkaan luonnonmukaisena puutarhurina, 

lopulta annoin periksi ja siirryin myrkkyjen käyttöön!