Pihamaan luonnonmukaisuus viehättää

Kesäkotimme lähes 2 ha tontista suurin osa on täysin luonnontilaisesti hoidettua. Puutumme mahdollisimman vähän sen olemassaolevaan kasvustoon. Luonnonkukat saavat kasvaa niillä sijoilla, mihin ovat itsestään hakeutuneet. Kurjenkellot (Campanula persicifolia) viihtyvät metsän reunassa ja ojan penkoilla. Niille antavat kauniin taustan vuohenputket. 

Kellokukista minulle rakkain on kissankello (Campanula rotundifolia). 

Myös tyttäreni rakastaa kissankelloja ja kuvaa aina niitä mielellään. 

Pihapiirissämme kasvaa erilaisia talvikkeja. Niitä on melko vaikea erottaa toisistaan, mutta uskoisin kuvassa olevan isotalvikin (Pyrola rotundifolia). Se viihtyy hyvin pellonlaidalla kasvavien lehtipuiden varjossa. 

Nuokkutalvikkeja (Orthilia secunda) kasvaa tienpenkalla kuusikon varjossa. 

Huopaohdake (Cirsium heterophyllum)

Asterikasveihin kuuluvat huopaohdakkeet ovat kauniita kukkiessaan vuohenputkien valkoisen kukkameren yllä. Huopaohdake on hyvä mesikasvi. Keskellä kuvaa näkyy kallioaitan katto. 

Hiirenvirnaa (Vicia cracca) kasvaa paljon saroilla. Se on kaunis kiipeillessään kärhöjensä avulla muiden kasvien varsia pitkin. Kerään hiirenvirnaa aina myös kesäkukkakimppuihin. 

Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) on monelle rakastaa ei rakasta- kukka, sillä testattiin mielitietyn tunteet;)) Päivänkakkara kuulu itseoikeutetusti perinnepihan kukkijoihin ja se on varmaan yksi odotetuimmista kukkijoista niityillä. 

Voiko enää herkempää ja kauniimpaa kukkijaa niityllä olla kuin heinätähtimö (Stellaria graminea)?

Muun kasvillisuuden seassa kasvaessaan sen valkoiset kukinnot erottuvat kauniisti pehmentäen massiivista vihreää lehtimassaa. 

Keskimmäisen saran niitty on juuri nyt kauneimmillaan. 

Ruusuruoho (Knautia arvensis) on kaunis katsella. Se on myös tärkeä mesikasvi erityisesti syyskesällä, kun useimmat muut mesikasvit ovat jo lopettaneet kukintansa. Ruusuruohon siemenet tarjoavat ruokaa myös linnuille. 

Metsäapilaa (Trifolium medium) kasvaa laajoina kasvustoina entisen riihiniityn laitamilla haavikon reunassa. Ehkä helpoiten metsäapilan erottaa puna-apilasta (Trifolium pratense) siitä, että sen lehdissä ei ole vaaleaa v-kuviota kuten puna-apilan lehdissä on. Nyt on paras aika kerätä metsäapilaa talven varaksi. Apiloiden lehtiä ja kukkia voi pakastaa ja kuivata. Lehdet ovat parhaimmillaan aivan nuorina. Ne sisältävät runsaasti valkuaisainetta. Kukista kannattaa kerätessä poistaa vihreät osat, mitkä voivat maistua hieman kitkeriltä. Apilaa voi käyttää ruuanlaitossa ja leivonnassa moni tavoin. Itse haudutan teetä ja lisään kukkia sämpylätaikinaan. 

Jasmiinipensas eli pihajasmike on yksi vanhimmista koristepensaista kesäkotimme pihamaalla. Parhaillaam pihajasmikkeen (Philadelphus coronarius) huumaava tuoksu leviää ympäri pihaa.

Humala (Humulus lupulus) on kasvanut vuosikymmenet piha-aitan päädyssä. Laitoimme sille salot vasta viikolla, toivottavasti se vielä innostuu kiipeilemään salkoja pitkin korkeuksiin. Humalan edessä kasvaa saksankirveliä. 

Heinäkuu on mansikkakuu.

Ahomansikoita kasvaa ympäri pihamaata,
mansikkamaito talkkunajauhojen kera on kesäherkkuni:))

Ruohon leikkuuta ja kitkemistä- kuulostaako lomalta?

Pääsimme vihdoinkin Viinasiltaan eilen. Edellisestä käynnistä on kulunut reilu kuukausi, joten pari eka päivää kuluu rattoisasti pihatöissä. 

 Helmi päätti ottaa rennosti, onhan loma!

Pitkän ajomatkan jälkeen venyttely tekee kyllä hyvää itsekullekin, joten ensimmäiseksi kiersimme pihamaan ja teimme pikatarkastuksen onko kaikki kunnossa.

Tässäpä isännän ja minun tärkeimmät "matkatavarat".

 

Tästä minä pidän, puna-ailakit aitan harmaata seinää vasten. Näitä isäntä ei saa ajaa.

Potagerin saksankirveli on jo ehtinyt kukkia. Leikkaan siitä joku päivä siemenkodat pakkaseen ja koko kasvin alas, jotta saan vielä syyskesästä nuoria lehtiä kuivattavaksi talven varaksi.

Poistin myös harson potagerin porkkanapenkistä. Porkkanan taimet ovat vähän hakusessa, koska pihatähtimö eli tutummin vesiheinä (Stellaria media) on riehaantunut harson alla kasvuun. Hyvä niin, koska saan kerättyä puhdasta vesiheinää helpolla. Pihatähtimöä keräsin lapsena paljon sioille, silloin meillä sitä ei ihmisruoaksi kelpuutettu, sianruokaa kun oli. Nyt on asiat toisin, vesiheinä on arvostettu villivihannes. Kuivatan sitä viherjauheeksi. Haudutan siitä myös yrttiteetä. Tuoreeltaan se käy erittäin hyvin salaatteihin  ja vihersmoothieen.

Tänään olen päässyt jo kasvimaita kitkemään nurmen haravoimiselta. Kaaripenkkejä en peittänyt toukokuussa harsolla, niinpä niissä vesiheinää ei niin kovin kasvanut kuten potagerissa. 

Tuossa kuvan keskellä pienen tuomipuun edessä on kasa leikattua nurmea, minkä levitän huomenna kitkemiini penkkeihin katteeksi. Puun takan viime vuonna alasleikattu aronia-aidanne. Yritämme pitää leikkaamisella aronian mahdollisimman matalana. Onko sinulla kokemusta siitä, kestääkö aronia jatkuvaa leikkaamista? Me emme halua siitä marjoja, vaan matalan suoja-aidanteen kaaripenkeille, missä kasvatan myös erilaisia yrttejä.

Ihanaa saada jo nauttia puutarhan sadostakin. 

Helmi on selvästi sitä mieltä, että toinen leivistä kuuluu hänelle:)

Perinnepihan kellokasvit

Rakastan luonnonvaraisia kukkia, siksipä ne saavat valita pihamaalta mieleisensä kasvupaikat silmieni iloksi. Erityisesti pidän kellokasveista (Campanulaceae) ja niiden joukosta löytyy lempikukkani, kissankello (Campanula rotundifolia). Nämä ihanuudet viihtyvät takapihallamme. 

Kurjenkelloja (Campanula persicifolia) kasvaa runsaasti eripuolilla pihapiiriä. Nämä juuri kukintaansa aloittelevat kurjenkellot kasvavat Rauniopuutarhan takana olevalla metsään rajoittuvalla pienellä niityllä. Aiemmin paikka on toiminut karjatarhana. Siinä on vain ohut humuskerros kallion päällä, joten alue on melko helppo säilyttää niittynä. Kurjenkellojen lisäksi alueella parhaillaan kukkii särmäkuisma ja maitohorsma. Aiemmin kesäkuulla kulkijaa ilahduttaa mm. tervakukat ja ahomansikat. 

Harakankello (Campanula patula) on kiitollinen koko kesän kukkija. Kerään mielelläni luonnonkukista kukkakimppuja, harakankellot kestävät hyvin maljakossa, kuten kaikki muutkin kellokasvit. Nämä harakankellot kuvasin juhannuksen tienoilla ajetulta saralta. Pitkien sarkojen hoitaminen on melko työlästä, ne pitää ajaa pari kertaa kesässä, jotteivat pääse vesakoitumaan ja kasvamaan liian vahvaa heinää, mikä peittäisi alleen kaikki hennommat kukkijat.

Sarkojen kylätien puoleisella reunalla olevan lehtipuukujanteen siimeksessä viihtyvät ukonkellot (Campanula latifolia). Valkoiset ukonkellot sopivat erityisen hyvin hieman varjoisaan metsäpuutarhaan, puolivarjossa niiden kukintakin kestää kauemmin. Ukonkellojen takana pilkistää vuorikaunokin kauniita sinisiä kukkia. 

Hirvenkelloko (Campanula cervicaria) se kukkii marjatarhan takana vai peurankello (Campanula glomerata)?

Nämä Sarkolan perennapenkin kukkijat ovat ainakin peurankelloja. Peurankellon lisäksi perennapenkeistäni löytyy varsankelloa ja pisamakelloa. 

Varsankello (Campanula trachelium) viihtyy ansarin tauspenkissä yhdessä päivän- ja kuunliljonen kanssa. Taaenpana kukkii jättipoimulehti ja palavarakkaus.

Pisamakello (Campanula punctata) saa levitä rauhassa talon itäseinustalla yhdessä siperiankurjenmiekan ja kotkansiipien kanssa.