Kuvalliset askeleet jouluumme

Jouluaamu valkeni tyynenä ja poutaisena, vain yksi uupuu, valkea lumipeite. Sen saa korvata tänä jouluna naapurin peltoja suojaavat harsot. Katselen harsojen muodostamia lumikenttiä yläkerran ikkunasta. On sopiva hetki antaa ajatusten viivähtää vielä kuluneissa viikoissa, jouluvalmisteluissa. 

Meillä on yleensä hyvin vähän jouluvaloja, niin tänäkin vuonna. Vähän on enemmän. Isäntä teki joulutähden koivunrangoista saunatuvan verantaa valaisemaan. 

Tähdellä on monta nimeä, ehkäpä nykypäivänä se tunnetaan parhaiten Daavidin tähtenä. Kuvio on ollut käytössä jo kauan ennen juutalaisuutta, se löytyy monista eri kulttuureista ja uskonnoista. Meille tämä kuusikantainen tähti symboloi rauhaa ja hyvää tahtoa. Sitä toivon meille kaikille muulloinkin kuin vain näin joulun aikaan. 

Vuoden pimeimpään aikaan saamme viettää myös valon juhlaa, Lucian päivää. Siksipä innostuin pitkästä aikaa valmistamaan valolampun nuorelleparille paperinarusta kutomalla. 

Totta kait myös Täplä ja Raita halusivat osallistua tähän jännittävään puuhaan. Täplästä mukavinta oli nukkua kudoksen päällä, se oli kuin pieni pesä, juuri sopivan kokoinekin;)

Raitaa puolestaan kiinnosti enempi leikkiä vyyhdinpuulla. Tehdessäni verkosta lampun runkoa pennut innostuivat niin,  että  isäntä katsoi parhaimmaksi pentujen turvallisuuden vuoksi laittaa ne  "jäähylle" isoon kuljetushäkkiinsä. Mieleen tuli oma lapsuus, kun vanhemmat hätistelivät ulos  mäenlaskuun pois jaloista pyörimästä jouluvalmistelujen aikaan!

Tämän joulun ehkäpä mieleisintä puuhaa on ollut ruisleivän leipominen. 

Nämä leivät veimme lämpimäisinä tuliaisiksi ystäväperheille.

Jouluaskareiden välissä ehdimme sentään myös ulkoilemaan. Suuntaamme askeleemme usein joelle. Parhaillaan koskessa on valtava pauhu, vesi virtaa vuolaana pitkään jatkuneiden sateiden vuoksi. 

 Onko joulupukki saamassa näin pitkän lahjalistan?

 No, onneksi ei sentään! Löysimme geokätkön Tonttukiven raosta. 

Ulkoillessamme eilen, jouluaattona, veimme geokätkölle uuden lyijykynän ja terottimen. 

Tämä oli mukavaa tonttuilua.

Minulla oli tarkoitus viedä Tonttukivelle myös tonttulakki, harmikseni unohdin ottaa sen matkaan. Kuopus totesi, et hyvä niin, kivi on parempi ilman lakkia.

Muutamana päivänä väsäsin kukka-asetelmia ja kransseja. Kesällä leikkasin laventeleja kuivumaan pikku nippuihin. Kävin leikkaamassa laventelipenkistä tuoreita oksia lisäksi. Kimput tuoksuvat ihanalta mm eteisessä ja takkahuoneessa. 

Kävyistä, lehtikuusenoksista, karvejäkälän peittämistä oksista sidoin useamman kranssin joululauluja kuunnellen viime viikon puhdetöinä. 

Raita tutki kovin tarkasti mamman puuhia, aina ei pikku tassut pysyneet erossa oksista. 

Etenkin pienet lehtikuusenkävyt olivat mieleen.

Kransseja on mukava tehdä. Luonnonmateriaaleja on runsaasti tarjolla  tuulisten syyspäivien jälkeen. Kerään niitä maasta lenkillä käydessäni. Olemme hakeneet myös ystäviemme pihamaalta oksia heidän kaadettuaan muutaman ison pihapuun. Siksi minulla onkin ollut tällä kertaa paljon oksia kransseihin. 

Onneksi pikkuapulaiset tarvitsevat vielä paljon unta. Sillä aikaa sain tehdyksi rauhassa loput kranssit.

Pihasaunan verannalle kokosin  kukka-asetelman siperiankurjenmiekan siemenkodista, tillinkukinnoista ja laventelista. Tillistä tulee mukava tuoksu. Vilvoitellessamme verannalla löylyjen välillä, nuoret totesivat tuoksun herättävän mieliteon tillillä maustettuihin perunalastuihin:))

Verannan seinälle ilmestyi tonttu vahtimaan pihan touhuja. 

Pienen kuusentaimet tuovat vehreyttä. Tein muutamia havupalloja, tämä löysi paikkansa verannan toiselta puolelta, sen jälkeen kun olin vielä hieman tasannut sen pahimmin harottavia tupsuja.

Paras joululahjani oli, kun nuoret sitoivat kaikki yhdessä havukranssin vanhaan ikkunapokaan ja isänsä kanssa kiinnittivät sen verstaan pikku ikkunaan. 

Takapihalla olevan kottikärryvajan ovikin sai oman kranssin. 

Isäntä kirjoitti joulukortteja Täplän avustuksella.
 Raita puolestaan selvitteli lankojani tapansa mukaan! 

Raita on hyvää vauhtia kehittymässä lankojenpäättelyn mestariksi.
Tässä Raita auttaa vävykokellaalle kutomieni sukkien päättelyssä. 

 Sukista tuli kauniit, ihanan raikkaat värit, saajan itsensä valitsemat kuten kuvioinnitkin. 

Raita oli ihmeissään aloittaessani raivamaan pöytää tyhjäksi jouluvieraita varten. Kuten huomaat, meilläkin kissat ovat vallanneet pöydän, kauaa en jaksanut olla niitä koko ajan hätistelemässä pois pöydältä. Kuin silmänlumeeksi tällä kertaa, Täplä leikkii lattialla!  

Löysin kirpparilta vanhan joulupaperirullan. Myyjä, vanha pappa, oli paikalla ja kertoi rullan olevan 1930-luvulta. Kuva-aiheen ja paparilaadun perusteella voin hyvinkin uskoa sen. Katan jouluaaton riisipuuroa varten vanhat savikipot. Jotenkin niistä puuro maistuu kaikkein parhaimmalta. 

Tältä näytti pihallamme jouluaattona.

Aattoillan hämärtyessä pihasauna lämpesi. Miesväen saunoessa sytytin kynttilät myös pihalyhtyihin.

Tullessamme kotiin yömessusta Uskelan kirkosta, kotipiha näytti satumaisen kauniilta. 

Se oli jouluyön taikaa.