Oppia ikä kaikki Tuohityökurssilla Kuralan Kylämäessä

Minulla oli ilo osallistua viikonloppuna Kuralan Kylämäessä pidettyyn Komilaisten mestareiden kurssiviikonloppuun. Tarjolla oli kolme kurssia: tuohityöt, koruja ja rasioita poronnahasta ja juurityöt. Osallistuin tuohityökurssille ja kävin myös ihailemassa välillä millaisia töitä juuri- ja nahkatyökurssille osallistuvat tekivät.  Mukana oli kaiken ikäisiä sekä miehiä että naisia, opetus kieli venäjä, joten tulkkia tarvittiin koko ajan. Kurssit oli järjestetty yhteystyössä Suomi -Venäjä Seuran kanssa. 

Tuohimestarin opetus oli havainnollista ja ohjeita oli helppoa seurata, fläppitaulukin oli ahkerasti käytössä. Kurssityöksi oli valittu perinteinen komilainen tuohinen säilytyspurkki, jota kuulema käytetään paljon suola- tai sokeriastiana. Tässä saamme ohjeet sabluunan käytöstä tuohien liitosaukkojen leikkaamiseksi. 

Purkkia varten leikattiin kaksi tuohilevyä, ulko- ja sisäkuoreksi ja kaksi suikaletta vöiksi. Tuohet puhdistettiin ja ohennettiin. Vasemmassa kulmassa oleva tuohilevy jo valmiina, edessä oleva odottaa vielä ohentamista. 

Mestari oli tuonut mukanaan valmiiksi leikatut pohja- ja kansiosat sekä katajasta valmistetut sankojen aihiot. Tämä helpotti ja nopeutti huomattavasti työn tekemistä. Katajasta valmistetut sangat oli pingoitettuina nyörillä, ne tarvitsi enää vuolla sopivan kokoisiksi itse kantta valmistettaessa. Kuvassa näkyy ulkokuoren aihio sekä mestarin valmistama valmis purkki.

Tärkeimmät työkalut tuohen työstämiseen, terävä lyhyt teräinen puukko, taltta ja naskali. Tässä olen saanut jo valmiiksi kolmioaukot uloimman kuoren toiseen reunaan reunojen yhteen liittämistä varten.

Mestari näytti seuraavaksi miten ulkokuoren kehä mitataan pohjaosan ympäri asetettuna toisen reunan liitososien leikkaamista varten. 

 Merkit kolmioiden kulmiin vastin osien leikkaamiseksi oikeisiin kohtiin. 

 Sabluunan ja naskalin avulla merkittiin leikkauskohdat tuoheen.

 Vastin osat leikattuna ja tässä mestari jo näyttää miten reunat kiinnitetään toisiinsa.

Kaikki näytti sangen helpolta mestarin tehdessä, mutta itse kun alkoi vastin osia merkitsemään ja leikkaamaan ei se aivan niin helposti käynnytkään. Lopputulos kuitenkin ihan hyvä.

 Tässä ulkokappaleen reunat jo lähes vastakkain asetettuina, 

 ja valmiina. Kaunis liitos kieltämättä.

 Seuraavaksi opetettiin, miten sisäkuori valmistetaan toisesta tuohilevystä, mittaus ja männynjuurella ompeleminen. Männynjuurikiepit olivat liossa lämpimässä vedessä ennen kuin ryhdyimme halkaisemaan niitä ompelua varten. Juuren halkaiseminen tehdään samalla tekniikalla, miten olen oppinut myös näreet halkaisemaan riukuaidan sidoksia varten. Kuulema parasta ja kauneinta ompelujuurta saadaan lehtikuusesta, mikä kiiltää kauniisti. Männyn juurikin hyvää ja sitä käytetään varsinkin isommissa töissä, koska männynjuuret ovat huomattavasti pidempiä kuin lehtikuusen. Mestari kertoi, että ompeluun sopivat juuret on helpointa kerätä jokitörmiltä, missä on sattunut maanvyöry tai metsätyömailta vahvan koukun avulla. Parhaat juuret ovat noin 7-10 cm maanpinnan alla ja niitä pystyy vetämään koukulla jopa useita metrejä ehjänä. Juuret tulee puhdistaa ja kuoria heti tuoreeltaan ja kiertää kiepeille, jossa ne säilyvät hyvinä vuosikymmenet. Ennen käyttöä ne vain sitten liotetaan lämpimässä vedessä pehmeiksi. 

 Tässä sisäkuori mitattuna ja olen aloittanut reikien teon terävällä pistoterällä. Reiät tulee tehdä riittävän kauaksi reunasta, noin 1 cm, jottei tuohi halkea ommeltaessa.

Elämäni ensimmäinen ompelusauma juurella tehtynä, olen tosi ylpeä tästä;)

Seuraavaksi valmisteltiin purkin ylä- ja alareunojen ympärille tulevat vyöt. Toiseen päähän kolmioikkuna ja toiseen vastinosa samalla tavoin kuin ulkokuoreenkin. Kuvassa näkyy vastinosa vasta osittain leikattuna.

 Tässä asetan vyötä paikoilleen. Vyön tulee olla tiukka, jotta purkista tulee tiivis. Sain harjoitella kolmen vyön verran, ennen kuin sain sopivan kokoisen ja mestarin hyväksynnän!

Kun molemmat vyöt olivat paikoillaan oli vuorossa pohjakappaleen paikoilleen asettaminen. Mestari hioi pohjakappaleen ennen paikoilleen asettamista. Toisaalta olisi ollut hauskaa itse myös opetella hiomaan, mutta toisaalta olin ihan tyytyväinen saamaani apuun, kun en ole tottunut käyttämään hiomakonetta, helposti olisin varmaan hionnut aivan liikaa ja epätasaisesti. Näin pohjasta ei olisi tullut tiivistä.

 

Pohjan tullessa valmiiksi, työstettiin kansiosa. Tässäkin sain paljon apua mestarilta. En olisi varmaankaan itse pystynyt vuolemaan kovaa katajaa tarkasti kanteen tehtyihin aukkoihin sopivaksi. Aikamoista tuumailua vaati jo aukkojen kohtien tarkka merkitseminen, geometria ei taida olla vahvin osa-alueeni tämän perusteella;) 

 Pääsin sentään itsekkin hieman vuolemisen makuun, kun tein sankoihin porattuihin reikiin sopivan vahvistinkappaleen, jottei sangat pääse irtoamaan kannesta sitä avattaessa. 

Kansi ja purkki huoliteltiin hiomalla aluksi hiomakoneella ja lopuksi hiomapaperilla. 

 Kansi istuu hyvin, joten enää viimeinen vaihe jäljellä, yläreunan vahvistaminen juuriompeleella. 

Ompelua varten reiät tehtiin koneella, ensin vain puolet yläreunasta. Sain oppia poran käyttöön kurssitoverilta hänen tehdessään reikiä omaan purkkiinsa.

 Reikien teko onnistui melko näppärästi, hieman jaotus epäonnistui, mutta ei se pahasti näy valmiissa työssä.

Reiät tehtiin ensiksi vain puoleen väliin asti ja vasta ompelun jälkeen loput. Parhaillaan en saa päähäni syytä miksi näin tehtiin, jos joku kurssilla olleista lukee tätä, niin virkistäisitkö muistiani hiukan. Yritin tehdä muistiinpanoja, mutta tässä kohden on jäänyt tekemättä, hatarassa päässäni ei näköjään asiat pysy kuin hetken;)

 Mestari ja kisällien tuohipurkit, ilmeestä päätellen mestari on tyytyväinen kisälliensä töihin!

 Otin mukaani kurssille myös tätini miehen aikoinaan tekemän tuohikorin, josta sanka on rikkoutunut jo vuosia sitten. Mestari lupasi opettaa sanganteon ja nahkakurssin vetäjältä sain sopivat uudet nahkasuikaleet sangan kiinnittämiseksi. Kaunis kiitos niistä:))

Sankaa varten yhdistin kolme pitkää tuohisuikaletta kurssilla oppimallani liitoksella. Tässä mestari näyttää miten kaksinkerroin taitettujen suikaleiden ympäri punotaan pitkällä tuohisuikaleella kaunis pintakerros. Vahvistin sangan viellä ristiin tehdyin juuriompelein ja kiinnitin nahka suikaleilla koriin.

 Kurssilta kotiintuomisina minulla oli kaunis tuohirasia ja uuden sangan saanut rakas tuohikorini. Lisäksi olen oppinut juuren työstämistä ja juurella ompelua, joten nyt osaan korjata vanhan vielä isänikin käyttämän viljavakan sekä äitini jauhovakan. Odotan jo sitä päivää, kun saan laittaa jauhot tuohon muistorikkaaseen vakkaan. Tämän parempaa kurssiviikonloppua ei voisi enää ajatella, kiitos jälleen kerran Kuralan väelle, taidokkaalle tuohimestarille ja hänen tulkilleen sekä kaikille ihanille kurssilaisille, joiden kanssa oli ilo työskennellä yhdessä:))

ps täältä löydät aiemmat postaukseni tuohiruusun teosta ja täältä tuokkosen teosta.

Ikimuistoinen päivä keskiaikaisessa Turussa vuonna 1489

Viikonlopun seutuun Turun Tuomiokirkon ympäristössä on eletty keskiajan tyyliin. Keskiaikaiset markkinat Vanhalla Suurtorilla, Hansakauppias Laurentiuksen markkinat Aboa Vetus & Ars Novan tienoilla, Keskiaikaa kaiken aikaa Turun Linnassa sekä Keskiajan Turku Tuomiokirkossa tapahtumat ovat vetäneet kymmeniä tuhansia ihmisä neljän päivän aikana keskiajan Turkuun. Kaunis aurinkoinen sää helli paikalle kokoontunutta väkeä armon vuonna 1489. Turun messukirja, Missale Aboense,  on painettu edellisenä vuonna  ja Maunu Särkilahti on juuri toukokuussa valittu Turun uudeksi piispaksi. Rahvasta on kokoontunut kauppapaikoille sankoin joukoin, josko uudesta piispasta näkisi edes vilauksen. Myös iltapäivällä järjestettävät turnajaiset vetävät kansaa koolle pitkistäkin matkoista. 

Sunnuntaina perheeni suuntasi Turkuun ikiaikaista kauppareittiä, Hämeen härkätietä pitkin. Saimme viettää ikimuistoisen päivän yhdessä ihmetellen ja ihastellen keskiaikaista elämäntyyliä. Kauppiaat ja käsityöläiset olivat pystyttäneet markkinapaikkansa kapeille kujille ja nupulakivetyille kaduille, käsityöläismestarit antoivat työnäytöksiä ja opettivat kisällejä Suurtorin puistikossa isojen puiden katveeseen pystytetyissä pajoissa, musikantit ja narrit viihdyttivät markkinaväkeä, saipa myös tilaisuuden seurata rahvaan kinastelua keskellä katua ja kirjurien toimia hullunpapereita rustatessaan. Nahkurinemäntä opasti Tuomiokirkossa matkalaisia ja  luomiskertomus tuli tutuksi lukutaidottomalle rahvaalle varjokuvateatterin avulla. 

Yhtenä päivän kohokohtana oli uljaiden ja rohkeiden ritarien turnajaiset. Rohan Tallien esitys Pyhän Antoniuksen tulet oli mieleenpainuva ja hauskakin. Oma Liinaharjani olisi korskunut varmaan pahemman kerran moista menoa;))

Rikalanmäen muinaismarkkinoilla 26.5.2013

 

Aurinko lämmitti mukavasti hartioitani noustessani hiekkatietä ylös Rikalanmäelle. Vastaani käveli hymyileviä ja innokkaasti puhelevia ihmisiä. Kohta olinkin keskellä historian elävöittämisestä kiinnostuneita, keskiaikaisiin pukuihin pukeutuneita naisia, miehiä ja lapsia. Jos ymmärsin oikein, niin kyseessä oli Harmaasudet-ryhmä. He viettävät viikonlopun teltoissa perinteisiä keskiaikaisiatapoja noudattaen. 

Mukana oli myös koiria ja pieni ponikin.  

Rikalanmäelle oli kokoontunut kolmisen kymmentä telttakuntaa perinteisin käsityötekniikoin valmistettujen tuotteiden myyjiä.  Itseäni värjärinä kiinnosti erityisesti luonnon väreillä värjätyt langat, joita löytyi ainakin kolmesta kojusta.  Aiemmin päivällä historian elävöittäjien leirissä oli myös värjätty lupiineilla lankaa.  Mielenkiintoisinta antia muinaismarkkinoilla on yleensä työnäytökset.

Paikallisen käsityöyrittäjän Reija Rantasen viikinkiteltasta löytyi käsinkehrättyä lankaa, huovutusvillaa, lampaantaljoja ja huovutettuja tuotteita. Reijan tavoittaa säpöllä vuffvilla@gmail.com, osoitteesta käy ilmi myös se, että Reijalta on saatavissa koirankarvalankaa. Hän järjestää kysyttäessä myös kehruu- ja värjäyskursseja. Olin todella iloinen saadessani tutustua Reijaan, virittelemme ehkä jatkossa jotain yhteisiä  juttuja näille muinaismarkkinoille:))

Seppä Kahiluodon taidonnäytteitä.

Helsingin Viipurinkadulta Rikalanmäelle oli matkannut myös iki ihana Taina Ryöpyn Oranssi Uni , Tainan käsin tehdyt vaatteet pellavasta, hampusta, silkistä ja villasta olivat edukseen. 

Kauniit jouset ja nuolet kiinnittivät huomioni, ehkäpä siksi, että olen aina haaveillut opettelevani jousiammuntaa. Lapsena tuli tehtyä isoveljien avustamana useampikin jousipyssy katajanoksasta. Sillä sai kummasti itse veistetyt nuolet lentämään! Monasti on tullut mieleen, et suojelusenkeli on ollut matkassa, kun isommilta haavereilta vältyttiin. Muinaismarkkinoilla olleet kauniit jouset, nuolet ja nuoliviinit olivat Muller worksin valmistamia. Sain opastusta myös jousen käytöstä, mikä herätti uudelleen kiinnostukseni jousiammuntaa kohtaan. 

Tämä kaunis Birgitan pajan viikinkiteltta miellytti kovasti, kuten myös kauniit keramiikka esineet, joita valmistaa Pirjo Salo,  keramiikka-alan artesaani Jokioisilta.  Erityiseti pidin näistä keramiikka lampaista, varmaan helppo arvata miksi;))

Haikein mielin astelin mäkeä alas. Salon seudulla on järjestetty aiemmin kuudet muinaismarkkinat, nyt kolmannen kerran markkinapaikkana toimi Halikossa sijaitseva Rikalanmäki. Toivottavasti tämänkertaiset muinaismarkkinat eivät jääneet viimeisiksi Salon seudulla järjestettäviksi. Salon kaupunki on myymässä Rikalanmäen aluetta parhaillaan ja näin ollen myös muinaismarkkinoiden tulevaisuus on hämärän peitossa. Jos kiinnostuit keskiajan harrastusmahdollisuuksista, kannattaa käydä tutustumassa vaikka Turun alueen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Seuraavat keskiaikaiset markkinat Varsinais-Suomen alueella pidetään Turun Vanhalla Suurtorilla 27.−30.6.2013, to‒pe klo 12‒20 ja la‒su klo 12‒18.

Värikollaasi Perinteisesti

 Kuvat otettu Rikalanmäen muisnaismarkkinoilla 25.5.2013.

Viikon värit ovat

Täältä löydät lisää kollaaseja.

Oppia ikä kaikki: tuokkosen teossa

 

Tuohesta tehty tuokkonen (rove, ropo, ropponen) oli  ennenvanhaan pelastus, kun osuttiin hyvään marjapaikkaan eikä ollut mitään astiaa mukana, johon olisi poiminut kotiinviemisiä. Tuokkonen oli nopea ja helppo valmistaa, kiskottiin tuohisuikale koivun kyljestä ja sidottiin se astiaksi koivun- tai pajunvarvuilla. Tuokkosia valmistetaan edelleen alkukesästä paljon pääsiäiseksi  mämminpaistoa varten.  Erikokoiset tuokkoset ovat nykyisinkin oivia säilytysastioita mitä moninaisimpia tavaroita varten.

Tuokkosen valmistamiseen ei tarvita kuin kappale tuohta, pari koivun- tai pajunvarpua sekä puukko. Tuokkosen päiden sulkemiseen tehdään koivunoksista varputikut, joista poistetaan kuori ja päät vuollaan teräviksi.

Tuohilevyn taittelu astian muotoon on helpompaa, jos siihen painaa ensiksi puukon hamara puolella taiteviivat, apuna voi käyttää viivainta tai vaikkapa laudan pätkää.

 

Päätyihin leikataan tuohilevystä vahvikkeet niin, että vahvikkeen syyt ovat samansuuntaisesti tuokkosen reunan syiden kanssa. Vahvikelevy taitetaan tuokkosen reunan molemmille puolin. Toinen tapa vahvistaa tuokkosen päädyt, on leikata tuohikappale niin, että tuohen päätyihin jätetään jo valmiiksi pohjan levyiset vahvikepalat reunan yli käännettäviksi. 

Tuokkosen reunat käännetään taiteviivojen mukaisesti ylös ja kulmien laskokset käännetään päätyihin. Kiinnitysvarpuja varten tehdään puukon terällä tai vaikkapa terävällä meisselillä reiät päätylaskosten läpi. 

 

Päistään teroitetut varputikut työnnetään päätyihin tehtyjen reikien läpi. Varvun toinen pää työnnetään vahviketuohen alle. Usein näkee myös tuokkosia, joissa  varvun molemmat päät on käännetty vahviketuohen alle piiloon.

Tuokkoseni valmiina odottamassa ensimmäisiä metämansikoita ja mustikoita poimittavaksi. Palkaksi opeistaan mestari pyysi tuomaan kesällä tuokollisen metsämarjoja:))

Kotiin palatessani huomasin toisen naapurin käyneen äestämässä pellon. Miten kaunis äestetty pelto onkaan. Tuomet kukkivat pellon pientareella ja koivuissa jo isot hiirenkorvat.

Elämä maistuu:))