Tuohesta tehty tuokkonen (rove, ropo, ropponen) oli ennenvanhaan pelastus, kun osuttiin hyvään marjapaikkaan eikä ollut mitään astiaa mukana, johon olisi poiminut kotiinviemisiä. Tuokkonen oli nopea ja helppo valmistaa, kiskottiin tuohisuikale koivun kyljestä ja sidottiin se astiaksi koivun- tai pajunvarvuilla. Tuokkosia valmistetaan edelleen alkukesästä paljon pääsiäiseksi mämminpaistoa varten. Erikokoiset tuokkoset ovat nykyisinkin oivia säilytysastioita mitä moninaisimpia tavaroita varten.
Tuokkosen valmistamiseen ei tarvita kuin kappale tuohta, pari koivun- tai pajunvarpua sekä puukko. Tuokkosen päiden sulkemiseen tehdään koivunoksista varputikut, joista poistetaan kuori ja päät vuollaan teräviksi.
Päätyihin leikataan tuohilevystä vahvikkeet niin, että vahvikkeen syyt ovat samansuuntaisesti tuokkosen reunan syiden kanssa. Vahvikelevy taitetaan tuokkosen reunan molemmille puolin. Toinen tapa vahvistaa tuokkosen päädyt, on leikata tuohikappale niin, että tuohen päätyihin jätetään jo valmiiksi pohjan levyiset vahvikepalat reunan yli käännettäviksi.
Tuokkosen reunat käännetään taiteviivojen mukaisesti ylös ja kulmien laskokset käännetään päätyihin. Kiinnitysvarpuja varten tehdään puukon terällä tai vaikkapa terävällä meisselillä reiät päätylaskosten läpi.
Päistään teroitetut varputikut työnnetään päätyihin tehtyjen reikien läpi. Varvun toinen pää työnnetään vahviketuohen alle. Usein näkee myös tuokkosia, joissa varvun molemmat päät on käännetty vahviketuohen alle piiloon.
Tuokkoseni valmiina odottamassa ensimmäisiä metämansikoita ja mustikoita poimittavaksi. Palkaksi opeistaan mestari pyysi tuomaan kesällä tuokollisen metsämarjoja:))
Kotiin palatessani huomasin toisen naapurin käyneen äestämässä pellon. Miten kaunis äestetty pelto onkaan. Tuomet kukkivat pellon pientareella ja koivuissa jo isot hiirenkorvat.
Elämä maistuu:))
