keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kurkistus Rauniopuutarhaan

Tänä kesänä en ole vielä kertonutkaan Rauniopuutarhan kuulumisia, siispä nyt hieman kerron. 
Päätyseinustalle viime vuonna istuttamani villiviini ja kaksi humalaa ovat lähteneet hyvin kasvuun.  
Karhunvadelma näyttää viihtyvän hyvin seinustalla, samoin piippuköynnös.
Piippuköynnöksen siirsin aitan nurkalta,  missä se oli liian kuivassa paikassa räystään alla. Piippuköynnös on saanut kaverikseen jalokärhön ja 
kiven.
Köynnöshortensialle etsin varmaan uuden paikan ensi keväänä, koska muuten seinusta peittyy kokonaan. Istutin sen viime keväänä, koska luulin vanhan villiviinin kuolleen. Villiviini tokeni lopulta kuitenkin hurjaan kasvuun ja nyt hortensia on liikaa.
Köynnösten lisäksi seinustalla kasvaa keltapäivänlijaa ja vuohenkelloa. 
 Kurkistus muurien sisäpuolelle.
 Rakastan luonnonkukkia, joten niitä kerään usein myös rauniopuutarhan simpukkamaljakkoon.
Aiemmin ikkunan alla kasvoi mantsuriankärhö. Siirsin sen nyt kesällä pois ja istutin tilalle kotkansiipiä. Kaksi karhunputkea on päättänyt itsepäisesti kasvaa rauniopuutarhassani. Olen niiden taimia nyhtänyt monena vuonna pois, mutta koska näyttävät niin mieleään kasvavan tuossa, niin saavat nyt sitten olla rauhassa.   
 Sammal peittää jo mukavasti tiilikäytävät. 
Entisen karjakeittiön nurkassa oleva vesipumppu ja säiliö, mistä vesi johdettiin lehmien juoma-astioihin, ovat myös jo lähes kauttaaltaan sammaleen peitossa. Talon vanhat maitotongat ovat jo ruostuneet.  
 Alunperin hevosen syöttökaukaloksi valettu betonikaukalo pursuaa vuorenkilpiä. Niiden keskelle olen istuttanut tänä kesänä keltapäivänliljan ja siperiankurjenmiekan. Taustalla näkyy sammaleella päällystetty entinen ankkojen suojakatos, missä parhaillaan kukkii itsekylväytyneenä muutamia lemmikkejä. Minulla on ollut tarkoitus tehdä siihen "oikea" viherkatto, mutta en vaan ole vielä saanut sitä aikaiseksi. Lisäsin katolle viikolla hieman hiekansekaista multaa, josko viherkatto kehittyisi sitten omia aikojaan niistä lajeista, mitkä sen kasvupaikakseen kelpuuttavat... 
 Rauniopuutarhasta on löytänyt paikkansa myös talon ihka ensimmäinen hella ja vanha ämpäri, mitä ilmeisesti äitini on joskus kauan kauan sitten käyttänyt lypsyämpärinä.  
Punaisen keinutuolin tarinaa en tunne. Se on ollut niin kauan tallin ylisillä kuin muistan. Joku on ilmeisesti yrittänyt sen polttaa ja tullut sitten katumapäälle, kun on liekeistä pelastanut. 
Vihreä sammalmatto johdattaa viettämään pientä lepohetkeä yhdessä kaikkein mieluisimmista paikoista lapuudenkodissani. Voisin jopa sanoa, että
sateenkaaren päässä on minun salainen aarteeni.

12 kommenttia:

  1. Rauniopuutarhasi on aivan satumainen! Siihen ensimmäisenä blogissasi ihastuinkin, tuon kuvia jaksaisi katsella vaikka kuinka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistatko Saila, että sain Uudenkaupungin kukkamessujen järjestämästä "valokuvauskilpailusta" palkinnoksi kirjoittamasi kirjan Puutarha laatikossa juuri rauniopuutarhasta ottamillani kuvilla? Sitä kautta minä löysin Sinun blogisi:))

      Poista
    2. ...sattumalta tapahtuu elämässä kaikkein mukavimpia asioita...

      Poista
  2. Rauniopuutarhasi on todellakin kuin satumaa! Monet kauniiksi patinoidut vanhat esineet tuovat varmasti sinulle rakkaita lapsuusmuistoja mieleen.

    Kiitos, kun päästät meidätkin ihailemaan salaista aarrettasi<3
    Upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aivan niin Sirpa, puuhastelin usein pienenä vanhempieni kanssa navetalla ja niihin liittyy paljon mukavia muistoja.

      Poista
  3. Upea rauniopuutarha, täällä sielu lepää ja kiitos kun saimme sinne kurkistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauniopuutarha on todella minulle raunoittumisen paikka. värjään siellä myös villalankoja yleensä, tänä kesänä en kuitenkaan virittele tulia väripatojeni alle, koska käteni on niin kipeä, etten pysty nostelemaan raskaita keittoastioita.

      Poista
  4. Onpas sinulla kaunis ja mystinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos TeSa kommentistasi, mukavaa kun piipahdit blogissani:))

      Poista
  5. Rauniopuutarhasi on ollut aina mielenkiintoni kohde, siellä on jotain niin ihanaa, jotain niin salaperäistä! Jälleen jäin kuvien pauloihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mukavaa kuulla Kivipellon Saila:))

      Poista