Rauniopuutarha kesäasussaan

Toukokuun alussa postasin viimeksi Rauniopuutarhan kuulumisista klik! Silloin mallasin keväällä virkkaamiani perhoskuvioisia pitsikappoja päätyikkunaan. En ollut niihin ihan tyytyväinen, joten virkkasin vanhan mallin mukaan uudet sydänpitsit ikkunaan. Nyt on taas hyvä:))

Aiemmin kylvämäni salaatit, punajuuret ja persilja eivät itäneet kunnolla. Kylvin viikolla lisää salaattia, retiisiä ja tilliä.  Alkukesä on ollut vähäsateinen, joten käytävän sammal on päässyt kuivumaan pahoin. Sammal toipuu kyllä hyvin kunnon sateiden jälkeen, kunhan vaan malttaa olla nyt kävelemättä sen päällä.

Kotkansiivet viihtyvät hyvin muurin suojassa. Keskelle käytävää kasvavan pikkuisen siirrän muualle, kunhan keksin sille uuden paikan. Saksankirveli on jo kukkinut. Annan sen tehdä siemeniä, pakastan niitä talven varaksi. 

Kotkansiiven viereen käytävälle on ilmestynyt ilokseni ilmeisesti jokin tädyke.

Lajimääritys on vielä hiukan hakusessa. Tunnistatko sinä, mistä tädykkeestä on kyse?

Iloitsen aina suuresti näistä itse kylväytyvistä kasveista. On mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea pihamaalle ilmaantuu, kun malttaa olla liikaa kitkemättä. 

 

Kotipihalta Sarkolasta tuomani vanha, pienin sinisin kukin kukkiva asteri, on lähtenyt hyvin kasvuun. Samoin myös malvat. Puutarhamansikatkin näyttävät viihtyvän. Aamukierroksella sain suuhuni jo muutaman kypsyneen jöllikän. Rastaat eivät ole viel hoksanneet tulla niitä syömään;)

 

Siperiankurjenmiekka kukkii kauniisti vanhassa hevosen syötökaukalossa. Vuorenkilpien kukintaa en tänä vuonna ehtinyt näkemään lainkaan.

Istutin lantakourupenkkiin siperiankurjenmiekan. Kaverikseen se sai vaalean sinisiä orvokkeja. Aiemmin istuttamani pääskynkukka (Prietzelago alpina) aloittelee myös jo kukintaansa.

 Ajuruohot viihtyvät karussa lantakourupenkissä. 

 Kukintaansa aloittelemassa harmaa-ajuruoho (Thymys praecox var. pseudolanuginosus). 

Olen kertonut täällä klik! miten lantakourusta tehtiin perennapenkki. Postauksen kuvista näkee, miten hyväkuntoinen käytävän sammalpeite on aina sateisina kesinä. 

Keltapäivänliljat lopettelevat jo kukintaansa Rauniopuutarhassa. Aiemmin penkissä on kukkinut jo valkonarsissit, tulpaanit ja lehtoakileijat. Parhaillaan täydessä kukassa ruohosipuli. Kukintavuoroaan odottelee mäkimeirami.   

 Simpukkapenkissä kasvaa erilaisia laukkoja. 

Talikon tukemana kasvaa lipstikka. Voi olla että paikka on sille liian ahdas ja joudun sen vielä siirtämään muualle. Lipstikan takana jo nupuilla pisamakellot ja harmaamalvikit. 

 

Rauniopuutarhan köynnökset ovat aloittaneet hurjan kasvunsa. Kilpaa ne kiipeilevät seinällä ja yrittävät vallata itselleen parhaimmat kasvupaikat. 

 Piippuköynnös oikein ryöpsyää muurin yli auringon puolelle!

 Toisistaan tukea ottaen piippuköynnös ja imukärhiviini kurkoittelevat kohti taivaan sineä.  

Olen istuttanut piippuköynnöksen kaveriksi Piilu-jalokärhön. Sain siihen idean vanhasta puutarhakirjasta, missä kuvattiin, miten jalokärhö tukeutuisi piippuköynnökseen.  Piiluni ei halua kasvaa piippuköynnöksen seassa, vaan hakeutuu mieluummin kauemmaksi siitä. 

Köynnöshortensiakin on vihdoin aloittanut kunnon kasvun ja hakeutuu jo ikkunasta aamuauringon puolelle:))

Karhunvatukoista rusakot söivät talvella suurimman osan. 

Onneksi jäljelle jääneet tekevät marjoja runsaasti! 

Kesä on kauneimmillaan. Nyt on paras aika tehdä upeita kukkakimppuja luonnonkukista. 

Tässä keräämäni kimppu koristaa juuri maalattua saunakämpän muuria:))

Rauniopuutarha pukeutuu syysväreihin

Hulluutta vai ei, sääennusteista huolimatta päätimme isännän kanssa tehdä viikonloppureissun Viinasiltaan. Ja mikä meitä odottikaan; Rauniopuutarhan seinustalla oli kypsynyt ensimmäiset karhunvadelmat. Eipä siinä paljoa haitannut pieni tihkusade;)

Sain muutama kesä sitten kaksi karhunvadelman alkua blogiystävältäni, Tertun kasvimaailma blogin pitäjältä. Nyt ne tuottavat ensimmäistä kertaa runsaasti marjoja. Marjat kypsyvät varsin myöhään, joten ilmeisesti emme saa kerättyä koko satoa talteen niistä minään syksynä. Siksi olen hieman tutkinut muita jo aiemmin kypsyviä lajikkeita, etenkin "Thornless Evergreen" kiinnostaa. Muun muassa Haikalan puutarhan blogista löytyy sen kasvatuksesta hyvä postaus.  Thornless Evergreen on myös piikitön, mitä myös arvostan.

Minulla on melkoisen kaunis näkymä huussissa istuessani. Rauniopuutarhan muuria kiertävä villiviini on mielestäni ehkä kauneimmillaan juuri nyt, kun osa lehdistä on vielä vihreitä ja osa jo kauniin syysvärin saaneita. Myös piippuköynnöksen vaalean vihreät lehdet pääsevät nyt oikeuksiinsa.

Syyshortensian kermanvalkoiset kukat ja punertuva villiviini sopivat myös hyvin yhteen. 

 Muutama persiljan taimi selvisi viime talven yli. Ne ovat kukkineet kauniisti. Saas nähdä onnistunko saamaan niistä siemenet talteen.

Sade on jatkunut koko aamupäivän, joten päivä taitaa kulua sisäpuuhissa ja lehtiä lukien. Kauppareissulla ostin tarjouksesta Kotipuutarhalehden, mukana oli lisäksi elokuun numero. Ilokseni huomasin, että siinä oli oman luottotaimistoni, Tommolan tilan Eijan vinkit syyskesänkukkijoista. Juuri Eija on saanut minutkin innostumaan mm luppioista ja kimikeistä.

 Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Kurkistus Rauniopuutarhaan

Tänä kesänä en ole vielä kertonutkaan Rauniopuutarhan kuulumisia, siispä nyt hieman kerron. 

Päätyseinustalle viime vuonna istuttamani villiviini ja kaksi humalaa ovat lähteneet hyvin kasvuun.  

Karhunvadelma näyttää viihtyvän hyvin seinustalla, samoin piippuköynnös.

Piippuköynnöksen siirsin aitan nurkalta,  missä se oli liian kuivassa paikassa räystään alla. Piippuköynnös on saanut kaverikseen jalokärhön ja 

kiven.

Köynnöshortensialle etsin varmaan uuden paikan ensi keväänä, koska muuten seinusta peittyy kokonaan. Istutin sen viime keväänä, koska luulin vanhan villiviinin kuolleen. Villiviini tokeni lopulta kuitenkin hurjaan kasvuun ja nyt hortensia on liikaa.

Köynnösten lisäksi seinustalla kasvaa keltapäivänlijaa ja vuohenkelloa. 

 Kurkistus muurien sisäpuolelle.

 Rakastan luonnonkukkia, joten niitä kerään usein myös rauniopuutarhan simpukkamaljakkoon.

Aiemmin ikkunan alla kasvoi mantsuriankärhö. Siirsin sen nyt kesällä pois ja istutin tilalle kotkansiipiä. Kaksi karhunputkea on päättänyt itsepäisesti kasvaa rauniopuutarhassani. Olen niiden taimia nyhtänyt monena vuonna pois, mutta koska näyttävät niin mieleään kasvavan tuossa, niin saavat nyt sitten olla rauhassa.   

 Sammal peittää jo mukavasti tiilikäytävät. 

Entisen karjakeittiön nurkassa oleva vesipumppu ja säiliö, mistä vesi johdettiin lehmien juoma-astioihin, ovat myös jo lähes kauttaaltaan sammaleen peitossa. Talon vanhat maitotongat ovat jo ruostuneet.  

 Alunperin hevosen syöttökaukaloksi valettu betonikaukalo pursuaa vuorenkilpiä. Niiden keskelle olen istuttanut tänä kesänä keltapäivänliljan ja siperiankurjenmiekan. Taustalla näkyy sammaleella päällystetty entinen ankkojen suojakatos, missä parhaillaan kukkii itsekylväytyneenä muutamia lemmikkejä. Minulla on ollut tarkoitus tehdä siihen "oikea" viherkatto, mutta en vaan ole vielä saanut sitä aikaiseksi. Lisäsin katolle viikolla hieman hiekansekaista multaa, josko viherkatto kehittyisi sitten omia aikojaan niistä lajeista, mitkä sen kasvupaikakseen kelpuuttavat... 

 Rauniopuutarhasta on löytänyt paikkansa myös talon ihka ensimmäinen hella ja vanha ämpäri, mitä ilmeisesti äitini on joskus kauan kauan sitten käyttänyt lypsyämpärinä.  

Punaisen keinutuolin tarinaa en tunne. Se on ollut niin kauan tallin ylisillä kuin muistan. Joku on ilmeisesti yrittänyt sen polttaa ja tullut sitten katumapäälle, kun on liekeistä pelastanut. 

Vihreä sammalmatto johdattaa viettämään pientä lepohetkeä yhdessä kaikkein mieluisimmista paikoista lapuudenkodissani. Voisin jopa sanoa, että

sateenkaaren päässä on minun salainen aarteeni.