Kevään eka toripäivä

 Pakkanen paukkui nurkissa aamulla torille lähtiessäni, onneksi ilma lauhtui nopeasti auringon paistaessa sinitaivaalta:)) Nyt sitten torikausi on avattu. Monikaan myyjä ei näytä vielä  "talviturkkiaan heittäneen", ehkäpä ensi viikolla jo meitä on monilukuisampi joukko liikkeellä. Aurinkoinen talvipäivä oli houkutellut ihan kohtuullisesti väkeä torille, toki enempikin olis saanut olla. Päivä kului rattoisasti mukavassa seurassa. Opin taas uuden sanonnankin.  Ennen aikaan ihmisillä oli kuulema tapana todeta "Ei siinä korkeelta putoa, jos luudan päältä lattiaan", kun köyhä yritti jotain ja ei oikein menestynyt äfääreissään. Todella mielenkiintoisia nämä vanhan kansan sanonnat.  

Näin näyttävä noitajoukko löytyi vieruskaverini rekistä. Ihanat pitishousut ja nahkaiset nirunarukengät vain vilahtelivat pääsiäisnoitien aloittaessa riemukkaan cancan tanssinsa. Nämä noidat taisivatkin lentää Salon torille Moulin Rougesta Kyöpelinvuoren sijaan;)

Risuluutia pääsiäisnoidille ja vähän muillekkin

 Isäntä kaatoi eilen takapihalta koivun, jotta saadaan tehdyksi risuluutia. Helmi odottaa jo työmaalla hommien alkamista, siitä on hauskaa peuhata oksien kanssa. Pääsiäisnoidat tarvitsevat varsiluutia päästääkseen Kyöpelinvuorelta iloksemme ja täytyyhän niiden toki sinne takaisinkin lentää.  Lapsena muistan kuulleeni rallateltavan ”Raatikkoon, Raatikkoon, vanhatpiiat viedään, tuonne tuonne Kyöpelivuoren taa, ettei niitä, ettei niitä pojat nähdä saa.” Onkohan joskus ajateltu ikäneitojen muuttuvan noidiksi?

Jotta luudan tyvestä ei tulisi liian paksua on syytä vuolla oksan tyvet ohuemmiksi. Samalla saa mukavan kasan syttyjä saunanuuniin;) Yhteen luutaan tarvitaan noin 30 sutjakkaa oksaa, mieluiten nuorista rankapuun kokoisista koivuista valitaan sellaisia oksia, joissa haarat ovat mahdollisimman yhdensuuntaisia. Jos oksat häröttävät joka suuntaan, niin luudasta tulee helposti aikamoinen tuulenpesä.  

Pääsiäisluudassa ei niin haittaa vaikka oksat vähän sojoittaisivatkin sinne tänne. Laadunvalvoja voi kyl olla vähän erimieltä;) 

Toivottavasti opin vielä joskus tekemään oikeasoppisen kaksiosaisen sidospannan. Naapurin vanhaisäntä tekee sellaisen aina myös saunavastaan. Olen säästänyt häneltä saamistani vastoista pannat visusti mallikappaleiksi. Kaksiosaista pantaa varten tarvitaan ymmärtääkseni  metrin puolentoista pituinen koivuntaimi. Itse valmistan yksinkertaisen pannan taipuisasta koivunoksasta, mitä vielä kierrän niin kauan kunnes se tuntuu nörjältä.  Varmuuden vuoksi sidon luudan ensiksi rautalangalla, minkä päälle laitan sitten lähinnä koristeeksi oksasta tekemäni pannan. Kaksiosainen panta pysyy hyvin paikoillaan, eikä silloin tarvita mitään kepulikonsteja.  

Valmiin käsikahvan läpi tungetaan tyvestään teroitettu luudanvarsi. Pääsiäisluutaan ei mielestäni sovi muu kuin nuoresta tasapaksusta koivunrangasta tehty varsi. Pienet muhkurat varressa ei haittaa, päinvastoin ne tuntuvat käteen miellyttäviltä, sanoisinko jopa terapeuttisilta.

 

Luudat piti tietty heti testata tosi toimissa, hyvin lumi lähti käsiluudalla huopikkaista. Varsiluudalla saa luudittua lumesta niin kauniin puoliympyräisen polun. Luudan jälki on kaunis hangella, ihan kuten lapsuuden kodissani. 

 Noita Raitasukka tuntuu olevan tyytyväinen pajuvartiseen luutaansa. Huomenna Raitasukka lentää kissoineen Salon torille. Toivonmukaan pienen luudan kisulille ennätän myös huovuttamaan kuskin;)