Toukokuinen pihakierros

Ihana, ihana toukokuu.

 Tervetuloa kanssani pihakierrokselle!

Muiden pihatöiden ohella olen saanut tehtyä jo muutaman ruukkuistutuksen. Ulkorappujen pieleen istutin sininkukkaisen, kirjavalehtisen unelmatädykeen ja sarviorvokkeja. Minulla on tapana istahtaa rapuille hetkeksi nauttimaan aamuauringon ensisäteistä hakiessani lehden postilaatikosta. Lämpiminä kesäaamuina saatan jäädä rapuille lukeman lehden ja juoda kupin kahvia. Orvokeissa on melkoinen nyppiminen, mut tässähän se käy kuin huomaamatta, kun muutenkin istuksin rapuilla. Unelmatädykkeen jakotaimen toin kesäkodista.  Tänä kesänä olen ajatellut käyttää entistä enemmän myös perennoja kesäkukkaistutuksissa. 

Rapuilta jatketaan kulkua talon sivuitse etupihalle. Talon vanhimmassa perennapenkissä kukkii parhaillaan kevätkaihonkukat (Omphalodes verna). Vuosia sitten sain työkaveriltani pari alkua. Nämä kevään sinistäkin sinisempänä kukkivat söpöliinit ovat levittäytyneet vanhan omenapuun varjossa laajaksi kasvustoksi.

Kaihonkukkien lisäksi alueella kukkii myös kymmenittäin kevätesikoita (Primula veris). Nämä kevään esikoiset (primus = ensimmäinen, ver = kevät) on lisääntyneet yhdestä naapurin lehtometsän reunasta saadusta taimesta. Myöhemmin tämän penkin valtaa palavarakkaus, siperiankurjenmiekat ja värikasvina käyttämäni tarhapiisku. Taustalla näkyy värjäyspata, missä puretan ison erän lankoja aina kerrallaan kesän värjäyksiä varten. Ilta-aurigon valossa korallikannukka loistaa kauniin punaisena. Siinä on vasta pienet lehtisilmut, joten sen kauniin väriset oksat pääsevät oikeuksiinsa.

Kasvihuoneelle mentäessä kuljetaan hopeakuusen ohi. Sen takana olevassa penkissä pionin pienet piipot ovat nousseet uuteen kasvukauteen. Ennen pionin muhkeaa kukintaa vuoron saavat kuitenkin jo kukassa oleva sammalleimu ja kesäkuun alussa kukkiva idänunikko. Tässä penkissä kasvoi myös vuorikaunokkia, minkä kaivoin alkuviikosta ylös. Olen jo aiemmin postannut päätöksestäni hävittää kokonaan pihamailtani vuorikaunokki, sen liiallisen leviämisen vuoksi. 

 Kasvihuoneen takana olevaan Ansarin penkkiin hankin eilisellä kaupunkireissulla japaninakilleijan (Aquilega flabellata Cameo-ryhmä Rose&White). Viisastuneena viime syksyn unohduksesta merkitä ylös hankkimani tulppaanilajikkeet, kuvasin nyt ostamani taimet nimilappujen kera. 

Japaninakilleijat viihtyvät puolivarjossa, melko kuivassakin kasvupaikassa. Matalakasvuisena se sopii hyvin kissojemme muistokivien taakse. Parhaillaan sen kaverina kukkii kevätesikot ja myöhemmin kesällä siperianmaksaruoho (Sedum aizoon)  ja ojakellukat (Geum rivale).

Kasvihuoneelta kuljetaan omenapuiden alitse talon länsipuolelta leikkimökille. Leikkimökki kylpee ilta-auringossa. Kuusiaidan varjoon jää jätevesien suodatuskentän päälle perustettu matalajuuristen värikasvien ja yrttien penkki. Suodatuskentän ilmastointiputket olen naamioinut kirppareilta hankkimillani pajukoreilla. Vuorenkilvet kukkivat kentän jyrkässä pengereessä. Etupihalla kasvaa pitkä penkki herttavuorenkilpeä. Sen talven aikana fermentoituneita lehtiä käytämme teeaineksina ns. siperian teenä. Nyt vielä voi kerätä tummentuneita, kuivia lehtiä teepannuun tai fermentoida nuoria vihreitä lehtiä itse. Olen kirjoittanut siitä aiemmin täällä klik! hieman enempi. 

Leikkimökin takana, Wiurilan ruusun siimeksessä on rakkaiden eläinystävieni, Heimo hepan ja Helmi koirulin, muistopaikka. Eilen istutin siihen viehkeästi kukkivan särkyneensydämen ja edellisellä viikolla muutaman kurjenpolven.

Penkki jatkuu lähes kylätielle asti. Penkin alkupäässä reunuskasvina on erilaisia kuunliljoja, joiden piipot ovat juuri pistäneet esiin maasta. Vasemmalla takana näkyvä särkynytsydän on lähtenyt vauhdilla kasvuun, kuin myös oikealla oleva lehtosinilatva (Polemonium caeruleum). Ennen niitä penkissä ehtii kukkia vielä valko- ja keltanarsissit. 

Toisella puolella pihatietä tulijaa ilahduttaa pitkä tulppaanipenkki. Myöhemmin siinä kukkii päiväliljat, palavarakkaus ja kaksi pionia keskikesällä.  Matka jatkuu takapihalle, minne 

kurkistamme ensiksi kompostiarkkujen suojana olevan pystyriukuaidan ikkunasta.  Isäntä valitsi omaan ikkunaansa keltaisen miljoonakellon eli pikkupetunian tuumaten, et täytyyhän sitä miljoonia olla edes kompostilla kun taskut ovat tyhjät;)

Terijoensalavan alla kukkii edelleen punainen jouluruusu, tulppaanit ja narsissit aloittelevat juuri kukintaansa. Tämänkin varjoisan penkin reunakasviksi olen istuttanut kuunliljaa.

Penkin takaa löytyy nokkosmaani. Luit aivan oikein! Kasvatan nokkosta perennapenkissä villivihanneksena. Käytämme paljon nokkosta ruuanlaitossa ja teeaineksena. Ensimmäiset nokkosletut on jo syöty, myös salaatteihin olen nokkosta ryöpännyt. Nämä nokkoset leikkaan viikonloppuna ja kuivaan talvea varten. 

Puutarhajätekompostien välissä on pitkä penkki raparperia pohjoistuulelta suojaavan lauta-aidan suojissa. Raparperien taakse olen istuttanut tulppaaneja. Penkin etureunassa kasvaa mäkimeiramia ja ruohosipulia pienen luumupuun alla. Toisella puolella näkyy hyvin talvehtinutta laventelia. Kohopenkin reunus on tuettu harkoilla. Harkkojen päällä on paksut leveät laudat. Kuvasta näkyy, miten ne ovat vielä talven jäljiltä kohotettuna irti harkoista. Näin ne pysyvät paremmin kuivina ja kestävät kauemmin hyvinä. Kesäksi otamme tuet pois.  

Keskipäivällä kukkien varjot leikkivät lankulla. Olet ehkä kiinnittänyt aiemmissa postauksissani huomiota siihen, että tykkään näistä kasvien varjoleikeistä;)

Harmaantunut lautaseinä luo kauniin taustan punaisille tulppaaneille.

 Marjapensaat taisivat selvitä viime viikon hallayöstä ja ovat parhaillaan täydessä kukassa, kuten

 luumupuutkin.

Viime päivien kovat tuulet ovat vähentäneet pölyttäjiä. Eilinen kaunis ja tyyni ilma sai pölyttäjätkin vihdoin liikkeelle, yhtäkään en kyl onnistunut kuvaamaan!

Kierroksemme päättyi takaisin porraspieleen,

 missä muutamia sarviorvokkeja penkillä, millä ei ole tarkoitus istua.

Istumaan ei tänään kyl taida ehtiäkkään, koska vuorossa kasavilavojen kunnostusta.

Mukavaa kun teit pihakierroksen kanssani,

oikein hyvää päivän jatkoa Sinulle:))