Rauniopuutarha kevätasussaan ja pihapiirin varhaisia kukkijoita

Yksi kesäkotimme lempipaikoistani on vanhan navetan kivijalkaan pikku hiljaa rakentunut Rauniopuutarha. Näin keväällä sen karut rapistuneet tiili- ja harkkoseinät kutsuvat hiljentymään. Seinämiä kiertävät köynnökset odottavat vielä hetken ennen kuin avaavat silmunsa uuden kesän rehevään kasvuun. Niin koen itsekin. Luovuuteni edellyttää aika ajoin lepoa ja rauhaa.

Auringon ensisäteiden leikkiessä muurilla tulen Rauniopuutarhaan nauttimaan lintujen aamukonsertosta. Aamut ovat olleet ihmeellisen lämpimiä ja usein olen istunut hetken muurien suojassa juoden aamukahvia hiljaa, nauttien vain pelkästä olemisesta, siitä, että saa vain olla hiljaa, kuunnella ja tuntea auringon lämpö kasvoillaan.

Viime kesänä pitkään jatkunut kuivuus koetteli myös sammalkäytävää. Kaksi vuotta sitten tekemässäni postauksessa Lantakourusta perennapenkit klik! näkee miten hyväkuntoinen sammalkäytävä on runsassateisina kesinä. 

Ilokseni sain huomata, että kaksi vuotta sitten istuttamani ajuruohot ovat selvinneet hyvin talvesta. Molemmat ovat jo hyvässä kasvussa, taimmaisena sitruuna-ajuruoho (Thymys x citriodorus), edessä harmaa-ajuruoho (Thymys praecox v. pseudolanuginosus). Olen istuttanut ajuruohoja eri puolille Rauniopuutarhaa peittämään alueita, missä ne saavat levitä rauhassa.

Myös ainavihanta pääskynkukka (Prietzelago alpina) näyttää viihtyvän lantakourupenksissä. Kesän hankintalistalle olen laittanut kaksi uutta pääskynkukan taimea siirtämäni jättikarhunputken tilalle. Kasvupaikka oli liian kuiva jättikarhunputkelle, joten se oli syytä siirtää muualle.  

Lantakourun keskimmäisen penkin tarhapäivänlilja (Hemerocallis "Karngars") on yksi suosikkini päivänliljojen joukossa. Sen verenpunaiset kukat ovat tramaattisen kauniita vihreää sammalta vasten.

Käytävän toisella puolella olevassa penkissä kasvaa mm mäkimeiramia, akileijoja, ruohosipulia, mansikkaa ja toisessa päädyssä iso keltakukkainen päivälilja. Hevosen syöttöaltaassa kasvaa vuorenkilpiä ja siperian kurjenmiekkoja. 

Kierresimpukan edessä ruohosipulit venyttäneet vartensa jo niin, että sain niistä otettua ruokapöytäänkin. Harsojen alle laitoin hieman salaattia, punajuurta ja persiljaa kasvamaan. 

Rauniopuutarhan päätyikkunaan keväällä virkkaamani perhosliina oli hivenen liian kapea. Myös perhoset ovat hieman liian lähellä toisiaan, joten ne eivät asettuneet kauniisti ikkuna-aukkojen kohdille. Saas nähdä virkkaanko kokonaan uuden verhon vai tyydynkö vain tämän pidentämiseen.

Eilinen vappupäivä oli aurinkoinen ja vielä melko lämminkin. Kiertely pihamaalla tuotti iloista mieltä. Kylätien varren metsäpenkissä vaahteranlehtien seassa kukki muutamia kevätesikoita.

Kivikkopenkin vitaliat ovat hieman kärsineet talvesta, mutta silti jo ensimmäiset hennot keltaiset kukat on nähtävissä. 

Kaaripenkissä lumikellot ovat kukkineet jo lähes kaksi viikkoa. Tulpuissa on isot nuput, joten ehtivät varmasti kukkaan äitienpäiväksi. Kesällä penkin kukinnasta vastaavat mm luppiot ja himalajan hanhikit.

 

 Kalliolla pihatuomi aloittelee kukintaansa ja 

pihakaivon takana valkovuokkojen meri kurkottautuu kohti aurinkoa.

Tänään, toisena päivänä toukokuuta, aurinko pitää vapaapäivää ja 

minä maltan siksi pysyä sisähommissa:))