Rauniopuutarha kevätasussaan ja pihapiirin varhaisia kukkijoita

Yksi kesäkotimme lempipaikoistani on vanhan navetan kivijalkaan pikku hiljaa rakentunut Rauniopuutarha. Näin keväällä sen karut rapistuneet tiili- ja harkkoseinät kutsuvat hiljentymään. Seinämiä kiertävät köynnökset odottavat vielä hetken ennen kuin avaavat silmunsa uuden kesän rehevään kasvuun. Niin koen itsekin. Luovuuteni edellyttää aika ajoin lepoa ja rauhaa.

Auringon ensisäteiden leikkiessä muurilla tulen Rauniopuutarhaan nauttimaan lintujen aamukonsertosta. Aamut ovat olleet ihmeellisen lämpimiä ja usein olen istunut hetken muurien suojassa juoden aamukahvia hiljaa, nauttien vain pelkästä olemisesta, siitä, että saa vain olla hiljaa, kuunnella ja tuntea auringon lämpö kasvoillaan.

Viime kesänä pitkään jatkunut kuivuus koetteli myös sammalkäytävää. Kaksi vuotta sitten tekemässäni postauksessa Lantakourusta perennapenkit klik! näkee miten hyväkuntoinen sammalkäytävä on runsassateisina kesinä. 

Ilokseni sain huomata, että kaksi vuotta sitten istuttamani ajuruohot ovat selvinneet hyvin talvesta. Molemmat ovat jo hyvässä kasvussa, taimmaisena sitruuna-ajuruoho (Thymys x citriodorus), edessä harmaa-ajuruoho (Thymys praecox v. pseudolanuginosus). Olen istuttanut ajuruohoja eri puolille Rauniopuutarhaa peittämään alueita, missä ne saavat levitä rauhassa.

Myös ainavihanta pääskynkukka (Prietzelago alpina) näyttää viihtyvän lantakourupenksissä. Kesän hankintalistalle olen laittanut kaksi uutta pääskynkukan taimea siirtämäni jättikarhunputken tilalle. Kasvupaikka oli liian kuiva jättikarhunputkelle, joten se oli syytä siirtää muualle.  

Lantakourun keskimmäisen penkin tarhapäivänlilja (Hemerocallis "Karngars") on yksi suosikkini päivänliljojen joukossa. Sen verenpunaiset kukat ovat tramaattisen kauniita vihreää sammalta vasten.

Käytävän toisella puolella olevassa penkissä kasvaa mm mäkimeiramia, akileijoja, ruohosipulia, mansikkaa ja toisessa päädyssä iso keltakukkainen päivälilja. Hevosen syöttöaltaassa kasvaa vuorenkilpiä ja siperian kurjenmiekkoja. 

Kierresimpukan edessä ruohosipulit venyttäneet vartensa jo niin, että sain niistä otettua ruokapöytäänkin. Harsojen alle laitoin hieman salaattia, punajuurta ja persiljaa kasvamaan. 

Rauniopuutarhan päätyikkunaan keväällä virkkaamani perhosliina oli hivenen liian kapea. Myös perhoset ovat hieman liian lähellä toisiaan, joten ne eivät asettuneet kauniisti ikkuna-aukkojen kohdille. Saas nähdä virkkaanko kokonaan uuden verhon vai tyydynkö vain tämän pidentämiseen.

Eilinen vappupäivä oli aurinkoinen ja vielä melko lämminkin. Kiertely pihamaalla tuotti iloista mieltä. Kylätien varren metsäpenkissä vaahteranlehtien seassa kukki muutamia kevätesikoita.

Kivikkopenkin vitaliat ovat hieman kärsineet talvesta, mutta silti jo ensimmäiset hennot keltaiset kukat on nähtävissä. 

Kaaripenkissä lumikellot ovat kukkineet jo lähes kaksi viikkoa. Tulpuissa on isot nuput, joten ehtivät varmasti kukkaan äitienpäiväksi. Kesällä penkin kukinnasta vastaavat mm luppiot ja himalajan hanhikit.

 

 Kalliolla pihatuomi aloittelee kukintaansa ja 

pihakaivon takana valkovuokkojen meri kurkottautuu kohti aurinkoa.

Tänään, toisena päivänä toukokuuta, aurinko pitää vapaapäivää ja 

minä maltan siksi pysyä sisähommissa:))

Lantakourusta perennapenkit

Tämän kesän uusien perennapenkkien perustamisessa olen tarvinnut myös vähän 

järeämpiä työkaluja. 

Viime viikkolla aloitin kauan suunnittelemani perennapenkkien tekemisen Rauniopuutarhan lantakouruun. Tarkoitus on tehdä kolme erillistä penkkiä, joiden väliin jää kulkuväylä käytävältä lehmien makuuparrelle. Tästä urakka alkoi. Lantakourun alkupäähän valmistin kasvualustan kivikkokasveille. Hakkasin rautakangella sementtiä rikki ja irrotin betonia sorkkaraudalla niin, että vesi pääsee kulkemaan rikkoutuneen sementin läpi. Isäntä oli tuonut valmiiksi ämpärillisen karkeaa sepeliä, minkä laitoin alimmaiseksi kerrokseksi varmistamaan kasvualustan läpäisevyyden.

Seuraavan penkkiin on tarkoitus istuttaa paksun multakerroksen tarvitseva tarhapäivänlilja, joten poistin sementin kokonaan ja kaivoin hiekkaa pois noin ½ metriä. Joukossa oli myös isoja kiviä, jotka kärräsin kiviaidan kivikkopenkkiin. On mukavaa ajatella, että vähintään 50 vuotta lantakourun alla palvelleet kivet pääsivät nyt vihdoinkin takaisin aurinkoon;)

Aamupäivän ahkeroinnin tuloksena sain kaksi kasvualustaa valmiiksi istutuksia varten. Edellisessä postauksessa kivikkopenkin perustamisesta klik! kerroin, että kävimme viime viikolla taimiostoksilla Leivonmäellä Tommolan Tilalla. Samalla reissulla hankin myös jo Rauniopuutarhaan ja Hulevesiallaspenkkiin tarvittavat taimet. 

Lantakourun ensimmäiseen istutusalueeseen laitoin kahta erilaista ajuruohoa, joiden toivon siitä leviävän pikku hiljaa myös entiselle lehmien makuuparrelle. Vasemmalla sitruuna-ajuruoho (Thymys x citriodorus), oikealla harmaa-ajuruoho (Thymys praecox v. pseudolanuginosus).  

Seuraavaan penkkiin pääsi kauan haluamani verenpunainen tarhapäivänlilja (Hemerocallis "Karngars"). Voin jo kuvitella miten upea se voi olla kukkiessaan vasten vihreää sammalmattoa.

Toinen syy, miksi halusin istuttaa lantakourupenkkiin nimenomaan liljan, on siinä, että sen rennot kapeat lehdet luovat kauniita varjoleikkejä ympärilleen.  

Istutusalueiden väliin jäävät kulkuväylät täytin sepelillä ja lantakourun alta kaivetulla hiekalla. 

Seuraavana aamuna urakka jatkui jo heti auringonnousun jälkeen.

Isäntäkin heräsi parahiksi ottamaan kuvan puuhistani - huomaa varjo ikkuna-aukosta!

Sementti oli liian kovaa pelkällä lekalla ja kangella rikottavaksi, joten pyysin isäntää poraamaan siihen hieman reikiä. Reikien poraaminen nopeutti suuresti urakkaa, sain nyt sementin paljon helpommini rikottua. 

Isäntäkin innostui tekemään kaivauksia!

Tähänkin penkkiin tuli syvä kasvupeti. Sain idean istuttaa purppurakukkaisen jättikarhunputken (Angelica gigas) siitä, kun luonnostaan Rauniopuutarhaan on levinnyt kaksi karhunputkea, jotka näyttävät viihtyvän hyvin. Olen aika varauksellinen näiden jättikasvien istuttamisen suhteen, koska pelkään niiden karkaavan lähiympäristöön ns. vieraslajeiksi. Olemme yli kymmenen vuotta sinnikkäästi yrittäneet hävittää kaukasianjättiputkea (Heracleum mantegazzianum). Aikoinaan vanhempani istuttivat sitä, kuten niin monet muutkin, koska sen aiheuttamista ongelmista ei ollut riittävästi tietoa. Nyhdämme kaikki taimet pihamaalta estämällä näin jättiputken kukinnan. Siemenet aiempien vuosien kukinnasta säilyvät maaperän siemenpankissa vuosikausia, joten taimia riittää  nyhdettäväksi vielä vuosia! Nyt siis jättikarhunputki pääsee erityistarkkailuun. Sen on tarkoitus pysyä visusti Rauniopuutarhan muurien sisäpuolella ja vain yksittäiskasvina. 

Lantakourun loppupää toimii kulkuväylänä. Poistamani sammaleen siirsin kasvamaan ankkakatoksen katolle. Betonin päälle laitoin kiviä ja sepelikerroksen varmistaakseni veden vapaan virtauksen ulos.

Lantakourupekit ovat nyt valmiit. Eipä tullut koskaan lapsena mieleen tyhjentäessäni lantakourua, että vielä jokupäivä perustaisin siihen perennapenkit! Rauniopuutarhan ensi kesän projektiksi olen suunnitellut lehmien makuuparren ja syöttöpöydän kunnostamisen...en paljasta kuitenkaan vielä mitä olen niihin suunnitellut.

Kiertelimme Helmin kanssa vadelmikkoja, josko löytyisi edes hiukan syömämarjoja.
Eipä tarvitse tänä syksynä vadelmahilloa keitellä.  No on siinä jotain hyvääkin,
jää enempi aikaa pihapuuhille;))