Kotikulmilla ja saksankirveli-raparperipiirakka Värjärin tapaan

Toukokuu on jatkunut viileänä. Sekä eilen, että tänään piti oikein kunnon ukonilmaakin. Vettä on satanut ihan riittämiin, kaikki vesisaavit ovat jo piripintaan täynnä. Nyt voisi alkaa kunnon poutajakso, kasteluvettäkin riittäisi ihan toisella lailla kuin viime toukokuussa;)

Kevätkylvöt näyttää sujuneen lähipelloilla hyvin, oras jo viheriöi hiukan. Silmä lepää, kun sitä katsoo!

Huonommaksi ei toki jää jokiahteiden kevätkukkijatkaan. Tässä keltavuokko (Anemone ranunculoides) ojentautuu kohti aurinkoa. Myös kotipihan keltavuokot ovat aloittaneet kukintansa. 

Rentukat (Caltha palustris) ovat täydessä kukassa joen rantatörmällä. 

Oli mukavaa istahtaa rantakivelle hetkeksi kuuntelemaan veden solinaa ja lintujen liverrystä. Sadepilvet lähestyivät kuitenkin uhkaavasti, joten kauaa ei voinut viivytellä, jos ei halunnut kastua. Ukkosen jylyn saattelemana ehdimme juuri ja juuri kotiin ennen sadekuuroa.  

Keltaisia kukkijoita löytyy myös kotoa. Kasvuhuonekurkuista ja kesäkurpitsoista olen nyppinyt ensimmäiset kukinnot pois. Aamulla istutin niin kurkkuja kuin tomaattejakin isompiin ruukkuihin. Vielä vähän aikaa menee, ennen kuin ne uskaltaa istuttaa kasvihuoneeseen. Mieli tekisi jo kovin istuttaa ainakin osa kesäkurpitsoista kasvilavaan.  

 Salkopavuissa on pikkuriikkisiä palkoja, reilun viikon päästä saamme varmaan ensimaistiaiset:))

Istutin syksyllä Riihimäeltä ostamani japaninvaahteran (Acer palmatum 'Katsura') ja pikkusyyshortensia 'Bobon' (Hydrangen paniculata) talvehtimaan kasvilavaan. Bobon siirsin viime viikolla varsinaiseen kasvupaikkaansa pihatien varteen. Sen sijaan japaninvaahteran päätin jättää kasvilavaan. Otin kasvilavan ylimmän kauluksen pois ja istutin japaninvaahteran takaisin. Minusta se on niin hyvä pari takana kasvavan saksankirvelin kanssa, kuten myös taustalla näkyvien pajukorien ja ranka-aidan kanssa. Paikka on myös yksi pihamme suojaisimmista, joten toivon japaninvaahteran viihtyvän. Ainakin se näyttää selvinneen hyvin ensimmäisestä talvestaan. 

Täplä ja Raita ovat löytäneet mieluisan nukkumapaikan oriental-liljojen "karhunpesän" päältä. Hyvin ovat liljat selvinneet pakkasöistä vällyjen alla ainakin tähän mennessä. Ja mikseivät selviäisi edelleenkin, kun kisut vielä antavat lisälämpöä;)

Tänään leivoin kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Edellisen postauksen kommenteissa oli puhetta useammankin kanssa saksankirvelin käytöstä. Saksankirveli sopii todella hyvin raparperipiirakkaan, kuten raparperikiisseliinkin. Se taittaa mukavasti raparperin kirpeyttä ja näin sokeria tarvitaan vähemmän. 

Tässä nopeasti valmis saksankirveli-raparperipiirakka Värjärin tapaan

2 munaa

vajaa desi sokeria

100 gr voita (sulatettuna)

2 dl gluteiinittomia jauhoja

 (tänään käytin kaurajauhoja ja hieman gluteiinitonta jauhoseosta)

1 tl leivinjauhetta

Pinnalle:

noin 3 dl pilkottuja raparperinpaloja

1 dl pilkottuja saksankirvelinlehtiä

kanelia

Paisto:

noin 20 min 200 astetta.

Kevään ensimmäiset raparperit ovat niin pehmeitä, ettei niitä tarvitse pehmentää keittämällä ennen piirakkaan laittamista, kuten myöhemmin kesällä. Näin piirakka valmistuu nopeasti. 

Tänään herkuttelimme piirakalla vaniljakastikkeen kera:))

Omalta pihalta lautaselle

Nyt on paras aika kerätä monenlaista herkkua suoraan omalta pihalta. Eilinen lounas koostui kotipihalta kerätyistä villivihanneksista ja yrteistä tehdystä kevätsalaatista, lipstikkakeitosta ja raparperi-saksankirvelipiirakasta. Siinä ohella saatiin pakkaseenkin jo talven varalle nokkosta ja voikukan kukkia.

Muutaman päivän jatkuneet sateet ovat hieman haitanneet villivihannesten keräämistä. Eilen oli sen verran aurinkoistakin, että voikukat innostuivat avaamaan kukintonsa.

Isäntä keräsi ison kulhollisen voikukkia. 

Niistä sai monta annospussia pakkaseen talven varaksi ja sormet keltaisiksi.

Isännän kerätessä voikukkia, kokosin kevätsalaatin ainekset pihamaalta. Voikukkalajeja on satoja. Salaattiin valitsen yleensä miedompia ehytlaitaisia nuoria lehtiä.  Yleensäkin nuoret lehdet ovat parhaimpia maultaan salaatissa. 

 

Kasvimaan laidassa kasvatan siankärsämöä. Siitäkin nyppäsin muutaman lehden kevätsalaattiin.

Pienten, vielä supussa olevien poimulehtien mieto maku sopii myös erinomaisesti kevätsalaattiin. Nämäkin vielä kävisi salaattiin, mutta parhaimmillaan pipariksi avautuneet lehdet ovat kuitenkin teeksi haudutettuna tai erilaisissa muhennoksissa. 

Myös jättipoimulehti on syötävää, itse käytän mieluummin poimulehden luonnonkantoja ruuanlaitossa.

Toki kevätsalaatissa pitää aina olla myös kukkia. Nyt salaattiin pääsi voikukkien lisäksi sireenin (oikeammin syreenin) kukkia ja  

ukkomansikan kukkia. Muutama ukkomansikan lehti myös.

Kasvatan ukkomansikkaa korallikannukan aluskasvina. Toki ahomansikan kukat kävisivät myös salaattiin, mutta syön ne mieluummin mansikoina. Ahomansikan lehtiä hiostan eli fermentoin aromaattista ahomansikkateetä varten.

 

Rapsakkuutta salaattiin tuovat isomaksaruohon mehevät lehdet.

Oman pikantin lisänsä antaa muutama heleänvihreä kuusen kerkkä.

Nyt on muuten hyvä aika  tehdä myös kuusenkerkkäsiirappia.

Toki kevätsalaattiin laitoin myös hieman yrttimaalta mäkimeiramia ja salviaa (en kuitenkaan kuvassa näkyvää loistesalviaa, vaan ryytisalviaa). 

Ansarista nippu tilliä, muutama retiisi ja

esikasvatuksessa olevia basilikoita latvoin myös salaattiin.

Tilkka öljyä, puolikkaan sitruunan mehu ja hieman fetajuustoa.

Syötävän hyvää ja terveellistä.

Yksi kevään huippuhetkiä on ensimmäinen lipstikkakeitto. Leikkasin jo isoksi venähtäneestä lipstikasta eli liperistä (kuvassa keskellä) kolme keskikokoista oksaa. Niistä sain silputtuna noin 5 dl lipstikkalehtiä keittoa varten. 

 Lipstikkakeitto Värjärin tapaan:

viisi keskikokoista jauhoista perunaa (kuori ja kuutioi)

kolme sipulia (pilko)

nokare voita
Kuullota sipuli voisulassa kattilassa pehmeäksi, lisää pilkotut perunat. 

Jatka hetki vielä kuullottamista.
noin 5 dl silputtuja lipstikanlehtiä

Lisää lipstikkasilppu kuullotettujen sipulien ja perunoiden joukkoon.
Pidä matalaa lämpöä, ettei sipuli ja lipstikka pääse palamaan.

Kääntele seosta hetki ja lisää sitten kattilaan noin litra vettä. 

Mausta ripauksella suolaa, pippurilla ja lusikallisella hunajaa (tai parilla sokeripalalla).

Kun keitto kiehuu, laske lämpötila ja hauduta keittoa kannen alla noin 45 min.

Suurusta makoisaksi hautunut keitto jauho-kermasuuruksella:

2 rkl vehnäjauhoja (gluteiinittomia)

2 dl kermaa

Anna keiton vielä kiehahtaa uudelleen, sekoita huolella parin minuutin ajan, ettei pala pohjaan. 

Keitetyt munat sopivat seuralaiseksi, kuten tuore persiljakin.

ps. en tasoita keittoa sauvasekoittimella, minusta perunan palat pehmenevät suussa sulaviksi.

Nokkosia keräsin sekä kevätsalaattiin, että säilöttäväksi talvenvaraksi.

Minulla on noin neliön kokoinen nokkospenkki, mistä riittä syötävää koko kesäksi ja vielä säilöttäväksikin kaksi kolme kertaa kesässä. Nokkosia kerättäessä kannattaa käyttää hanskoja. 

 Kun nokkoset ryöppää kevyesti kiehuvassa vedessä, niiden poltinkarvat menettävät tehonsa.

 Sillä aikaa kun lipstikkakeitto hautui kannen alla, säilöin nokkosia pakkaseen laitettavaksi.

Pienet annospussit ovat käteviä käyttää. Ryöpättyjä, valmiiksi pilkottuja nokkosia voi lisätä muhennoksiin, laatikkoruokiin, munakkaaseen, lettutaikinaan. Muutamasta pussista saa jo tehtyä nokkoskeiton kahdelle. Meillä nokkonen korvaa pitkälti pinaatin.

Jälkiruoaksi kahvin kera oli tarjolla raparperi-saksankirvelipiirakkaa.

Saksankirveli taittaa mukavasti raparperin kirpeyden ja vähentää myös sokerin tarvetta hieman.

Tein piirakkataikinan perinteiseen tapaan jauhoista (gluteiinittomia), voisulasta ja sokerista niin, että ennen munan ja kermaviilin lisäämistä taikinaan, otin noin kolmanneksen taikinasta (muruseos) piirakan päälle laitettavaksi. Saksankirvelistä käytän sekä varret että lehdet. Pilkon ne pieniksi raparperien tavoin. Täytettä saa olla runsaasti vaikka piirakka jääkin hieman pehmeäksi. Lusikallahan sitä syödään jäätelön tai vaniljakastikkeen kera, joten ei haittaa vaikka se ei välttämättä ihan koossa pysyisikään.

 Muruseos ripoteltu raparperi-saksankirvelipaljon päälle. Piirakka valmis uuniin laitettavaksi.

Paitoaika noin 30 min, lämpö 200 astetta.

Pala vaniljajäätelöä ukkomansikan kukkien kera kruunaa piirakan:))

Keväinen lounas nautittu kotipihan antimista, 

aurinkokin paistoi aika-ajoin,

mikäpä on ihmisen ollessa, kun

luonto tarjoaa parastaan:))