Kotikulmilla ja saksankirveli-raparperipiirakka Värjärin tapaan

Toukokuu on jatkunut viileänä. Sekä eilen, että tänään piti oikein kunnon ukonilmaakin. Vettä on satanut ihan riittämiin, kaikki vesisaavit ovat jo piripintaan täynnä. Nyt voisi alkaa kunnon poutajakso, kasteluvettäkin riittäisi ihan toisella lailla kuin viime toukokuussa;)

Kevätkylvöt näyttää sujuneen lähipelloilla hyvin, oras jo viheriöi hiukan. Silmä lepää, kun sitä katsoo!

Huonommaksi ei toki jää jokiahteiden kevätkukkijatkaan. Tässä keltavuokko (Anemone ranunculoides) ojentautuu kohti aurinkoa. Myös kotipihan keltavuokot ovat aloittaneet kukintansa. 

Rentukat (Caltha palustris) ovat täydessä kukassa joen rantatörmällä. 

Oli mukavaa istahtaa rantakivelle hetkeksi kuuntelemaan veden solinaa ja lintujen liverrystä. Sadepilvet lähestyivät kuitenkin uhkaavasti, joten kauaa ei voinut viivytellä, jos ei halunnut kastua. Ukkosen jylyn saattelemana ehdimme juuri ja juuri kotiin ennen sadekuuroa.  

Keltaisia kukkijoita löytyy myös kotoa. Kasvuhuonekurkuista ja kesäkurpitsoista olen nyppinyt ensimmäiset kukinnot pois. Aamulla istutin niin kurkkuja kuin tomaattejakin isompiin ruukkuihin. Vielä vähän aikaa menee, ennen kuin ne uskaltaa istuttaa kasvihuoneeseen. Mieli tekisi jo kovin istuttaa ainakin osa kesäkurpitsoista kasvilavaan.  

 Salkopavuissa on pikkuriikkisiä palkoja, reilun viikon päästä saamme varmaan ensimaistiaiset:))

Istutin syksyllä Riihimäeltä ostamani japaninvaahteran (Acer palmatum 'Katsura') ja pikkusyyshortensia 'Bobon' (Hydrangen paniculata) talvehtimaan kasvilavaan. Bobon siirsin viime viikolla varsinaiseen kasvupaikkaansa pihatien varteen. Sen sijaan japaninvaahteran päätin jättää kasvilavaan. Otin kasvilavan ylimmän kauluksen pois ja istutin japaninvaahteran takaisin. Minusta se on niin hyvä pari takana kasvavan saksankirvelin kanssa, kuten myös taustalla näkyvien pajukorien ja ranka-aidan kanssa. Paikka on myös yksi pihamme suojaisimmista, joten toivon japaninvaahteran viihtyvän. Ainakin se näyttää selvinneen hyvin ensimmäisestä talvestaan. 

Täplä ja Raita ovat löytäneet mieluisan nukkumapaikan oriental-liljojen "karhunpesän" päältä. Hyvin ovat liljat selvinneet pakkasöistä vällyjen alla ainakin tähän mennessä. Ja mikseivät selviäisi edelleenkin, kun kisut vielä antavat lisälämpöä;)

Tänään leivoin kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Edellisen postauksen kommenteissa oli puhetta useammankin kanssa saksankirvelin käytöstä. Saksankirveli sopii todella hyvin raparperipiirakkaan, kuten raparperikiisseliinkin. Se taittaa mukavasti raparperin kirpeyttä ja näin sokeria tarvitaan vähemmän. 

Tässä nopeasti valmis saksankirveli-raparperipiirakka Värjärin tapaan

2 munaa

vajaa desi sokeria

100 gr voita (sulatettuna)

2 dl gluteiinittomia jauhoja

 (tänään käytin kaurajauhoja ja hieman gluteiinitonta jauhoseosta)

1 tl leivinjauhetta

Pinnalle:

noin 3 dl pilkottuja raparperinpaloja

1 dl pilkottuja saksankirvelinlehtiä

kanelia

Paisto:

noin 20 min 200 astetta.

Kevään ensimmäiset raparperit ovat niin pehmeitä, ettei niitä tarvitse pehmentää keittämällä ennen piirakkaan laittamista, kuten myöhemmin kesällä. Näin piirakka valmistuu nopeasti. 

Tänään herkuttelimme piirakalla vaniljakastikkeen kera:))

Ansaittu lepohetki x 2

  

Helmille maittaa pienet nokoset töiden lomassa.

Isäntä virnuili, että hänelle ja Helmille alkoi työt, kun minulla alkoi kesäloma.

Kiitos parin aurinkoisen päivän olemme saaneet tehtyä kompostialueen uutta käytävää.

 Helmillä oli tärkeä homma isännän rukkasten ja mitan vahtimisessa. 

 Sepeliä vaille valmis.

 Helmi ihmetelee koivujen katveessa uutta käytävää,

lopulta kovin empien päättää sen kuitenkin testata. 

Ahkeroinnin palkaksi leivoin iltapäiväkahville raparperi-saksankirvelipiirakan Värjärin tapaan gluteiinittomana. Kirveli taittaa mukavasti raparperin kirpeyden, joten sokeria voi käyttää hieman tavallista vähemmän. 

Kahvit juotiin isännän kanssa tietty "ruusumajassa" ja 

Helmin tavoin myös pidin pienen lepohetken nauttien suloisesta kesäpäivästä auringon lämmittäessä varpaita;)

Heleä helluntai

Pyhäpäivät kuluvat aina kuin siivillä mieluisan puuhastelun merkeissä. Nukuttiin isännän kanssa ruhtinaallisen pitkään, ukkonen hieman valvotti yöllä, ajatuksissa pyöri miten hepat pärjäävät laitumella. Aamupalan jälkeen lähdin tallille, onneksi yö oli hepoilla sujunut hyvin. Ensi yöksikin luvattu ukkosta, joten hepat otetaan kuulema yöksi talliin. Tänäin tein jo hieman pidemmän maastolenkin, lonkat alkavat pikkuhiljaa tottumaan ratsimiseen pitkän tauon jälkeen. Metsälenkin lisäksi ratsastelin peltoteitä, kerran tulin alas satulasta lepuuttamaan lonkkiani. Liinaharjani tietty sai herkutella tuoreella nurmella sen aikaa kun olin pois satulasta:))

Ajoin kotiin tallilta vaihteeksi pikkuisia hiekkateitä pitkin. Täälläkin routa on runnellut teitä pahoin ja paikoin tuntui et pääsenkö edes pikkuautolla kulkemaan kaikkein pahimmista paikoista. Matkalla oli pakko nousta välillä kuvaamaan aitoa itä-hämäläistä maisemaa, voikukkapeltoa ja heinäladon seinustalla kasvavaa tuomea. Muutama lämmin päivä ja tuomi avaa kukkansa:)) 

Vanha seppä Järvisen kioski seisoo sijoillaan kuten -60- luvullakin, milloin kävin siitä ostamassa pennin nallekarkkeja. Joka kesä toivon, et joku avaisi siihen vielä perinteisen kesäkioskin. Olen auttamaton romantikko, rakastan vanhoja perinteitä ja tapoja. 

Iltapäivällä lämmitin leivinuunin piirakanpaistoa varten. Viinasillassa kaikki tehdään pitkän kaavan mukaan. Puut kannetaan liiteristä, vesi pihakaivosta ja raparperit haetaan penkistä. Kanoja tai ankkoja minulla ei nyt ole, mut lampolan emäntä antaa aina munia matkaan siellä käydessäni. Ajattelin jo luopua piirakan teosta, kun huomasin leivinjauhojen ja voin puuttuvan. Ajatus iltapäiväkahveista ilman piirakkaa ei kuitenkaan houkutellut, joten päätin leipoa sen niistä aineksista mitä kaapista löytyi eli munista, sokerista ja vehnäjauhoista.  Helmi oli mukana emännän puuhissa tapansa mukaan. Piirakkaa ja raparperisoppaa Helmi ei palkaksi saanut, ne meni parempiin suihin;)

Iltalenkillä Helmin kanssa löysimme kevään ensimmäiset korvasienet, mukava yllätys. Muut olivat viellä niin pieniä, että päätin jättää kaikki kasvamaan muutamaksi päiväksi.