sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Suuntasimme maalle, meidän landelle, otimme kleinbussin Somerolle

Junakeula suuntasi 11.7. Somerolle suomalaisen rockin uranuurtajan Rauli Badding Somerjoen muistomerkin pystytyksen innoittamana. Lähdimme ystävämme kyydissä koko porukalla nostalgiamatkalle. Sadekuurot pieksivät asfalttia kuten niin usein tänä kesänä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan haitannut, sillä 
junakeulalla pyyhkii hitaasti mut varmasti;)
 
Ilman muuta aloitimme päivän Baddingin kioski Paratiisilta. Nuoriso nautti Laitilan wirvoitusjuomatehtaan Rio colat ja vanhempi väki kahvikupilliset munkkirinkelien kera. 
Aikoinaan kioski oli nuorison suosittu kokoontumispaikka, aivan kuten omassa lapsuudessani seppä Järvisen kioski Murakan kylässä. Seppä Järvisen kioskia ei kukaan ole avannut uudelleen, onneksi kioskirakennus on edelleen melko hyväkuntoinen.
Nostalgiaa 1960-luvulta!
 
Sopivasti matkanvarrelle osui myös Hovilan kartanon kesänäyttely Muistojen kultaa - nuoruuden hurmaa 1950-ja 1960-lukijen elämää. Vaik näyttely oli melko suppea, niin se toimi mukavana lisänä nostalgiamatkallamme...
Nuoriso nauliintui Kinoon katsomaan Ville Salmisen ohjaaman Toivelauluja (1961) elokuvan filmimateriaalia. Ei ihme et Eila Pienimäen laulama Vanhan veräjän luona edelleen tenhoaa mielet, kaiken ikäiset, niin svengaava soundi siinä on!

Nämä kaunokirjoituskoukerot palauttivat elävästi mieleeni omat kansakoulumuistoni Murakan kansakoulusta. I:n harjoittelu oli erityisesti mieleeni, toinen nimeni on Inkeri. Löysin muuten aitan alta viikolla vanhan mustepullon, samanlaisen mikä kuvassa, etiketti vain on irronnut. Olemme viikolla tyhjentäneet isännän kanssa kaappeja, kun sadesääl ei oikein muukaan hotsita. Osan lasten koulukirjoista ja vihoista laitoimme pois, osan säästämme edelleen. Mukavia muistoja ne ovat joskus myöhemmin, aivan kuten tämä vanha kaunokirjoitusvihko vuosikymmenten takaa.
 
Vanhat kodinkoneet kiinnostivat. Elämme itse elävässä museossa, pesen nimittäin pyykkiä edelleen  Viinasillassa samanlaisella pesukoneella mikä kuvassa!

Päivän H-hetki lähestyi, ennen sitä piipahdimme kuitenkin viel Kiiruun puistoon kuuntelemaan Paratiisi-konserttia, jossa esiintyi myös Raulin veljentytär Katri Somerjoki tulkiten oivasti setänsä ikivihreitä.
Baddingin lähes parimetrinen reliefi tuotiin paikalle kuorma-autolla tyyliin sopivan airueen johdolla,
 
ja pian reliefi oli jo liinoissa liidossa kohti pysäkkiä,
 mihin se kiinnitettiin nojailemaan monelle somerolaiselle niin tuttuun tyyliin.

Someron Laulumiehet saapuivat esiintymään tyylikkäästi Someron Linjan vanhalla bussilla. Ja mikäs muukaan kappale olisi esitetty kuin Bussi Somerolle! 
Tässä se itse maestron esittämänä, ole hyvä ja nauti samalla  

 vanhanajan tyylikkyydestä,
 vuosikertakin on juuri se oikea!
Markus Allan esiintyi muistomerkin pystyttämisen jälkeen, 
iki ihana Kauas pilvet karkaavat Markus Allanin tulkitsemana.

Ja kauaksi pilvet karkasivatkin, kuskin auringonpaisteiset kasvot olivat houkutelleet hymyn kasvoille, ja auringonpaistetta riitti koko kotimatkan!


12 kommenttia:

  1. Oi, miten kiva nostalgiaretki teillä onkaan ollut!
    Nuo vanhat kodinkoneet ja tuo kaunokirjoitusvihko...jäinpähän hetkeksi muistelemaan lapsuutta.
    Baddingin laulama Paratiisi on aivan ihana!

    Ihana postaus hienoin kuvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. taas kerran toripäivä vaihtui retkipäiväksi sateen vuoksi, ja yhtään ei harmita:))
      mukava kuulla Sirpa, Paratiisistä tykkään myös

      Poista
  2. Vastaukset
    1. auto on oikea namu. reissu oli kaikista onnistunut, on se vaan niin mukavaa, kun saa välil aikuiset lapsetkin mukaan:))

      Poista
  3. Teillä on ollut tosi nostalginen reissu. Someron Esakalliolla minäkin olen joskus kauan sitten käynyt lavatansseissa., oi nuoruus ja........

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onnistunut päivä kaikin puolin, illal olis ollut kiva tosiaan piipahtaa viel Esakalliollakin, mut yhteistuumin kuitenkin saunominen vei voiton täl kertaa!

      Poista
  4. Ihan kleinbussi ja varmasti hyvin nostalginen retki kaikkiaanki! Baddingistä jäi kaunis muisto, viimeiset ajat ennen poisnukkumistaan hän asui Helsingissä, tulin illalla töistä 7 ratikalla Helsinginkatua, samaa matkaa hänen kanssaan, se taisi olla hänen viimeisiä matkojaan, kaunis muisto ja kauniit laulut jäivät

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aikuiset lapsemmekin olivat tosi tyytyväisi reissuun ja tietty ihan ihkua päästä junakeulan kyytiin:)) Sinulla kaunis muisto, varmaan et sitä koskaan unhoita. isäntäkin muisteli eilen juur kohtaamistaan Baddingin kaa Hesas, vain katseet kohtas, mut sekin jäi lähtemättömästi mieleen kuulema. Baddingil on monta tosi hyvää ikivihreää, kiitos niistä hänelle, mitä kaikkea olis viel syntynytkään, jos kuolo ei häntä niin kovin nuorena vienyt

      Poista
  5. Vastaukset
    1. aivan ihana, pääsemme ain välil sen kans reissuun:))

      Poista
  6. Mikä kleinbuss? Muistot herää, sillä meillä oli 1980-luvulla juuri samanlainen, mutta vaalean sininen. Olimme remontoineet auton sisätilat upeaksi silloisen viisihenkisen perheemme matka-autoksi erään venepuusepän avulla. Se oli upea ja toimiva! Harmi kun emme silloin ymmärtäneet säilyttää autoa. Olimme jopa lisänneet auton takapenkeille turvavyöt kolmelle tyttäsellemme. Nehän ei silloin vielä olleet pakolliset. Ja autossa oli hieno pöytä piknikkejä varten. Voi aikoja....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyl uskon et jossain vaihees rupes harmittamaan auton myyti. meil kävi kuplamme kans vähän sama juttu, vasta myöhemmin oivalsimme, et olis pitänyt säästää! isännän kaveri on ostanut oman kleinbussinsa -90-luvun lopul ja ihan taatusti ei siitä luovu. mukavaa on ain välil päästä reissuun, meidän koko poppoo sopii just kyytiin, tosin turvavöitä ei ole kuin etupenkkiläisil!

      Poista