perjantai 31. heinäkuuta 2015

Oppia ikä kaikki Härkimen valmistaminen

Härkin, hierrin, huttuvispilä, rakkaalla lapsella monta nimeä ja käyttötarkoitusta. Omavaraistalouden aikana puu on ollut erittäin tärkeä materiaali erilaisten kotitalouden käyttöesineiden valmistuksessa. Puusta valmistettiin niin juustomuotit, kiulut, tuopit, lusikat, kauhat kuin erilaiset hämmentämisvälineetkin. Jokaisen tuvan uuninpangolta löytyi erikokoisia härkimiä keittojen ja puuron hämmentämiseen ja taikinatiinusta erityisen vahvarakenteinen taikinahierrin, jotta se kesti taikinan vaivaamista hartiavoimin.
Ennen aikaan härkimien tekeminen on ollut talossa miesten ja poikien töitä, päätin kuitenkin iltapuhteina valmistaa itse muutamia härkimen aihioita. Perinteisesti härkin tehdään noin kolme metrisen männyn tai kuusen latvuksesta. Paras aika olisi tehdä talvella, jolloin puu ei olisi niin pihkaista, mut hyvin työ sujuu kesälläkin. Valitsin tanakoita nuoria mäntyjä, joissa 5-6 tukevaa oksaa kasvoi rungosta tasaisesti ympäriinsä. Mitä useampi oksa, sitä paremmin härkin sekoittaa. Vanhan sanonnan mukaan "Neljäsorkka nälkää, viissorkka viljaa, kuussorkka kuivaa, seitsensorkka sekoittaa". Härkimen varsi saa olla melko pitkä, joten katkaisin vartta varten noin 70 cm pätkiä männystä. Piikkien alle kannattaa jättää myös reilusti, noin 10 cm runkoa jäljelle, mikä myöhemmin härkintä viimeistellessä leikataan pois. Samoin oksat kannattaa jättää reilusti pidemmiksi, mitä ne lopullisessa härkimessä ovat. Jos runko tai piikit sattuisivat halkeamaan päistään kuivuessaan, niin niissä on reilusti varaa leikata haljennut osa pois härkintä viimeistellessä. 
Poistin puukolla neulaset ja avitin kuoren irtoamista. Vasta kaadetusta puusta kuori irtoaa helposti kesäaikaan. Jos ei halua käsiensä pihkaantuvan kannattaa käyttää käsineitä. Käyttämäni puukko on ollut lempipuukkojani jo lapsuudesta lähtien! 
Tässä muutamia valmiiksi kuorimiani härkimen aihioita. Yhden oksat olivat hivenen liian suoria, joten sidoin ne kuivumisen ajaksi jyrkempään kulmaan. Annan niiden kuivua kuukauden päivät ennen kuin lyhennän piikit sopivan mittaisiksi ja katkaisen piikkien alapuolisen rungonpätkän pois. Piikit ja molemmat päät vuollaan tasaisiksi, varren päähän voi halutessaan porata reiän ripustuslenkkiä varten. Sitten härkimet ovatkin valmiita käyttöön:))
Tämä härkin on palvellut jo pitkään ruisleivänteossa, ei kuitenkaan ihan vuodesta 1874, kuten taikinatiinu eli -korvo. Jos katsot tarkkaan voit nähdä kannessa vuosiluvun! Olen aiemmin kirjoittanut ruisleivän leipomisesta täällä, kun laitoin vanhan leipätiinun likoon vuosikymmenten jälkeen ja täällä ollessani naapurin emännän opissa. Täällä kerron siitä, kun leivoin elämäni ensimmäistä kertaa omin päin ruisleipää Viinasillan tuvassa. 

9 kommenttia:

  1. Sä olet käsittämättömän osaava ja tekevä. Nostan hattua sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samaa voisin todeta Sinusta Nettimartta, nostetaan hattua molemmat;)

      Poista
  2. Kätevä emäntä! Sinä osaat vaikka mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaikki käsillä väkertäminen on mieluista ja vaihtelu virkistää, kädet väsyy pelkkään kutomiseen

      Poista
  3. Taidanpa perehtyä tuohon härkimen tekoon, meilläkin tehdään hapanleipää...myllykin on lähellä ja sieltä saan jauhot sopivina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. härkin on helppo tehdä, jos sellainen uupuu, niin tee ihmees itse. huomaat pian, et se on paras hämmennin leipätaikinan teos!

      Poista
  4. ♥vau,miten hieno!niin taitava sinä! Mulla on tällä just yksi taikina kohoamassa...

    VastaaPoista
  5. Härkin on myös sukunimi Suojärveltä.Kuuluisin edustaja on Ogoi Määränen omaa sukua Härkin Suojärven lauluemo. Ogoilta tallennettiin peräti 137 runoa ja loitsua. Suojärven Pitäjäseura pystytti Ogoin patsaan Bomban talon pihalle Nurmekseen.Taivutamne Härkin sanan perinteisesti Härkkimen. Meillä on myös Härkkimien sukuseura ja nimi tarkistettu kielitoimistolta. Kirjoittanut Paavo Harakka. Äitini oli o. s. Härkin.

    VastaaPoista