Monenlaista mukavaa äitienpäivä viikonloppuna

Esikoinen ja nuoripari tulivat lauantai-iltapäivällä kotiin viettämään äitienpäivä viikonloppua. Iltapäivän suunnitelmiin kuului puutarhahommia. Ensin syötiin kunnolla, jotta papua riittäisi hauiksessa vanhan yrttimaan kääntöön. Koska halusin olla jo aamupäivän pihahommissa, valitsin hyvin yksinkertaisen ja nopean ruuan: karitsan kyljyksiä, uunijuureksia ja salaattia. Parhaillaan luonnosta saa kerättyä jo monenlaisia villivihanneksia. Tällä kertaa tein salaatin pihamaalta kerätyistä vuohenputken lehdistä, nokkosista, voikukista, saksankirvelistä, mäkimeiramista, ruohosipulista sekä kaupasta ostetusta korianterista ja parmesaanijuustosta. Salaattikastikkeen valmistin hunajasta, tilkasta balsamietikkaa, murskatusta valkosipulinkynnestä ja kylmäpuristetusta oliiviöljystä. Maustamiseen ripaus suolaa ja pippuria.

Äitienpäivänä sainkin sitten vuorostani istahtaa valmiiseen pöytään jokiahteille suuntautuneen kävelylenkin jälkeen. Keltavuokot ilahduttavat aina aurinkoisella kukinnallaan kulkijaa. 

Tähän kuvaan osui lähes kaikki kevään varhaiset kukkijat: mukulaleinikki, valkovuokko, pystykiurunkannus  ja pikkukäenrieska. Vanha kansa on antanut osuvia nimiä näille ihanuuksille. Käkien muuttaessa myös hento, pienin luonnonvarainen liljamme, pikkukäenrieska (Gagea minima) kukkii runsaimmillaan. Sen tähtimäiset keltaiset kukat tuikkivat kulottuneen ruohon joukosta kevään ilosanomaa. Unikkokasveihin kuuluva pystykiurunkannus (Corydalis solida) on saanut nimensä vastaavasti kiurujen mukaan. Kuullessasi kiurujen liverryksen, voit nähdä myös ensimmäisissä pälvipaikoissa jo hentojen pystykiurunkannusten nousevan maasta. 

Kaksin aina kaunihimmin:)) Ensimmäiset sinivuokot (Hepatica nobilis) ilmestyvät valoisille paikoille jo huhtikuussa. Runsain kukinta jokiahteen varjoisimmilla kasvupaikoilla osuu juuri näin äitienpäivän aikoihin. Aamulla sain kolme kimppua valkovuokkoja, joita kasvaa valkoisina mattoina. Sinivuokkoja on sen verran vähemmän, että niitä raaskii ottaa vain muutamia kukkakimppuun. 

Mukulaleinikit (Ficaria verna) levittäytyvät joenpartaalla loputtomana keltaisena nauhana.

Piskuiset kuusenkävyt peukuttavat keväälle kuten minäkin. 

 Ilo oli saada kävellä nuorten kanssa pitkin kaunista joen vartta:))

Viime viikon kylmät ovat hieman hidastaneet kevään etenemistä. 

Tuomikin vasta availee kukkaterttujaan. 

Salon taidemuseo Veturitalli klik! avasi ovensa sopivasti remontin jälkeen juuri äitienpäiväksi. Äitienpäivän kunniaksi kaikilla naisilla oli vapaa pääsy näyttelyyn. Valokuvaaja ja valokuvataitelija Stefan Bremerin valokuvanäyttely, Keskeltä ja täysillä, jatkaa Veturitallin maineikkaiden  valokuvanäyttelyiden sarjaa. Lauantaina avautunut näyttely antaa monipuolisen kuvan Bremerin töistä. Näyttelyssä on esillä 107 teosta valokuvaajan varhaisimmista 1970-luvulla otetuista kuvista alkaen. Bremer ei ole valinnut teoksia minkään tietyn teeman ympäriltä. Näyttely on laaja retrospektiivinen kokonaisuus, missä erilaisia ihmisiä on kuvattu erilaisissa ympäristöissä käyttäen erilaisia valokuvaustekniikoita ja -tyylejä. 

Minuun suurimman vaikutuksen teki tämä isojen tummataustaisten muotokuvien sarja. Siinä tänä vuonna 20-vuotisjuhlaa viettävän helsinkiläisen DuvTeaternin kehitysvammaiset näyttelijät esiintyvät oopperahahmoina ja flamencotaiteilijoina. Kuvasarja on vuodelta 2011. Sen kautta Bremer esittää puhuttelevia kysymyksiä katsojalle: Mitä on kauneus? Kuka on ihailun arvoinen? Kuka saa näkyä ja ottaa tilaa itselleen?

Valokuvanäyttelyn jälkeen oli aikaa vielä käydä tutustumassa Uskelan kirkkoon ennen nuorten junan lähtöä. Uskelan kirkko sijaitsee Salon korkeimmalla mäellä ja näkyy siksi kauas lähestyttäessä Saloa. Kirkkomäelle kiivetessämme kerroin miniälle, miten nuorena kuljin kävellen töihin kirkkomaan läpi. Yölläkään minua ei pelottanut kulkea hautojen välistä ohi sankarihautojen rivistön. Pitkään tutkimme nimiä, kuinka nuorena monet sotilaat olivatkaan kaatuneet. Heitä saamme kiittää niin monesta hyvästä asiasta. Nuorena minusta tuntui, että he turvasivat myös omaa yöllistä kulkuani töihin. 

Kotitien varressa myös tulppaanit aloittivat juhlapäivän kunniaksi kukintansa. 

Viikonlopusta jää monia mukavia muistoja, joista kaikista olen hyvin kiitollinen. Hyvillä mielin aloitan uuden viikon. Perjantaina sain postiin viimeisimmät kätteni työt, joista kerron sit seuraavassa postauksessa enempi.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle!

ps. Mukavaa Minna, kun  löysit tiesi Värjärin padan äärelle, olet lämpimästi tervetullut:))

Iltakävelyllä Halikonjoen rantatörmäillä

Lähdin hiukan haikein mielin iltakävelylle tutuille rantapoluille muistellen viime kesänä kuollutta koiruliamme Helmiä, olisihan nyt ollut Helmin 12-vuotispäivä. Moni tuttu on ehtinyt jo kysellä talven aikana otammeko uuden koiran. Vielä ei ole meille oikea aika ottaa uutta eläinystävää, ei koiraa, ei kissaakaan. 

Kävelin verkkaisesti ajatuksiini vaipuneena alas joen törmälle. Äkkiä pilvien raosta paistanut ilta-aurinko sai joen pinnan väreilemään kauniisti. Se oli kuin merkki minulle, havahduin näkemään ympärilläni heräävään luonnon kauneiden. Rentukat loistivat keltaisina mättäinä joen rantavedessä. Näky oli ihmeellisen kaunis, sadunomainen.   

Veden solina ja lintujen iltakonsertto saivat hartiani rentoutumaan ja jatkoin hyvillä mielin kulkuani pitkin rantapolkua.  

 Paikoin joentörmä on hyvin jyrkkä, saa katsoa tarkkaan mihin astuu. 

Kylmät ilmat ovat hidastaneet kevään etenemistä. Rantatörmät näyttävät vielä kovin elottomilta. Kelta- ja valkovuokkoja näkyi vasta siellä täällä, kuten kiurunkannuksiakin. Tuomen nuput lupaavat kaunista kukintaa. 

Viikonloppuna tulemme tänne lasten kanssa uudelleen kävelylle, silloin varmaan näkyy enempi myös keväänkukkijoita. 

Sinivuokot aloittavat kukintansa hieman aiemmin kuin valko- ja keltavuokot. 

Mukulaleinikit levittäytyvät pitkin rantaniittyjä laajoina kasvustoina. Sen kauniin keltaiset kukat ja kiiltävät lehdet loistavat muutoin vielä kulottuneessa maisemassa. Mukulaleinikin loisto on lyhytaikainen, jo juhannukseen mennessä se on kadonnut jäljettömiin. Suurimman osan vuotta mukulaleinikki viettää maan alla juurakkona. Rentukan tapaan mukulaleinikki on kevään ensimmäisiä kukkijoita joen varrella. Sen kukat kurottautuvat kohti aurinkoa, aurinkoon minäkin katseeni suuntaan, nautin ilta-auringon viimeisistä säteistä ennen kuin käännyn kohti kotia.

Kaksipiippuinen

Marraskuussa pimeys laskeutuu varhain. Jokainen rasahdus ja tuulen vihellys nurkissa sai Oman valpastumaan. Silmä kovana Oma tuijotti tuvan ovea. 

Ovi pysyi kiinni.

Oma oli yksin kotona. Vanhemmat olivat lähteneet ompeluseuroihin Simolaan. 

Harmaa talo seisoo tienvarressa. Tiellä riitti monenlaista kulkijaa. Yhdenkään maankiertäjän ei tarvinnut lähteä yön selkään matkaa jatkamaan. Se oli isän tahto. Jos isä ei ollut kotosalla, silloin kulkija sai asettautua maate saunaan. 

Omaa pelotti. Tulisiko tänä iltana yksisilmäinen kulkumies kuten viime viikolla, puujalkainen tai kädetön?

Oma kiipesi ottamaan seinältä isän haulikon, Kaksipiippuisen, ja kapusi leivinuunin päälle vällyihin.

Aamulla isä kysyy

-  Pelottiko isän Omaa?

-  Ei pelottanut, Omalla on Kaksipiippuinen!

ps. Tämän leivinuunin päälle Oma kapusi marraskuisena iltana 1960-luvun alkupuolella. Kuva otettu aurinkoisena päivänä elokuussa 2017. 

Osallistun tällä lapsuudenajan muistolla vk 19 krapu-haasteeseen. Viikon 19 annetut sanat ovat: silmä, selkä, yksin. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan. 

Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna. Haasteen ylläpitäjinä toimivat Susupetal ja Cara. Heidän blogeistaan löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Uusi krapuhaaste löytyy joka viikko aina sunnuntaina SusuPetalin ja Caran blogeista. 

Lapiohommia viikon varrelta ja pihakierros hallayön jälkeen

Alkuviikosta metsästin varjon lailla vuorikaunokin alkuja (Centaurea montana) ympäri pihamaata. Aikojen saatossa olisi saanut moni kasvi jäädä istuttamatta, niistä yksi on vuorikaunokki. Tyhmyyksissäni siirsin sitä vielä kotipihalta kesäkotimme muhevaan multamaahan, missä se leviää hullunlailla. Vuorikaunokki leviää tehokkaasti sekä siemenistä että juuriversojensa avulla. Kotipihalla olen onnistunut hieman paremmin estämään sen leviämistä leikkaamalla kukkavarret kukinnan jälkeen. Kesäkodissa tämä ei aina onnistu ja niinpä vuorikaunokki on päässyt siementämään. Lopulta tajusin hävittää vuorikaunokin kukkapenkeistä ja metsäpuutarhasta. Nyt sitten joka kevät kuljen pitkin pihaa kaivelemassa pikku taimia. Saa nähdä kumman sitekeys kestää pidempään, vuorikaunokin vai minun;)

Kevät on myös hyvää aikaa jakaa ja siirtää kasveja ennen niiden kasvuun lähtöä. Tämän vanhan valkonarsissipenkin kanssa olen jo vähän myöhässä. Sipulit olisi varmaan parempi nostaa ja jakaa syksyllä, mut silloin minulla ei ole siihen mahdollisuutta.  Olen aiemminkin nostanut sipuleita ylös näin keväällä ja hyvin ovat kasvuaan jatkaneet uudessa kasvupaikassaan.

Sipulit ovat jo aivan liian tiuhassa, parhaimmillaan laskin  niitä olevan neljässä kerroksessa! Lajike on kyl sitkeä, tästä tilanahtaudesta huolimatta tämä vanha valkonarsissilajike kukkii ruhtinaallisesti joka kesäkuu. Sain jakosipuleita niin paljon, et otin niitä myös kotipihalle istutettavaksi.

Suurimman osan istutin kuitenkin kesäkotimme hulevesipenkkiin. 

Näin keväällä alue näyttää vielä kovin aneemiselta, mutta kuinka rehevältä alue näyttääkään keskikesällä, sitä voit käydä ihastelemassa vaikka täällä klik!

Nuo pitkät kepit ovat merkkeinä tulevan kesän kaivuu-urakalle. Kyl lapio saa heilua ahkerasti, että saan kaivettua koko tuon merkityn alueen. Täytyy myöntää, et joskus tulee mieleen vuokrata pikku kaivinkone urakkaa helpottamaan!

Hulevesi penkissä hyvin viihtyvä unelmatädyke (Veronica gentianoides) on levinnyt jo sen verran, että siirrän siitä yhden mättään kotipihaan.  Unelmatädykettä on helppo jakaa tarvittaessa lehtiruusukkeista kukinnan jälkeen. Muista tädykkeistä poiketen unelmatädykkeen herkkä kaunis kukinta kesä-toukokuun vaihteessa on melko lyhytkestoinen. Sen matala kirjava lehdistö on mielestäni kaunis.  

 

Lapioni kävi myös harjaneilikoiden kimppuun. Kesäkotimme pihamaalla kasvaa siellä täällä vanhaa harjaneilikkalajiketta. Siirrän aina välillä niitä myös perennapenkkiin. 

  

Tulimme torstaina kotiin ja heti eilen jatkoin lapiohommia kotipihalla. Olin laittanut syksyllä nuorten hääjuhlissa koristeina olleet ruohosipulit ja komeamaksaruohot talvetimaan ruukuissaan kohopenkkiin. Nyt oli aika nostaa ne ylös. Ruohosipulit aion istuttaa tänään reunuskasviksi yrttipenkkiin ja 

 komeamaksaruohot jaan, että saan niistä jaksotaimia kesäkotiin vietäväksi.

 Arvaatko mitä vadissa on?

Aivan oikein, raparperin juuriahan ne ovat. Nostin yhden ison raparperin ylös ja jaoin sen  pienemmäksi.  Käytän raparperin juuria villalankojen värjäämiseen. Värjäys sivustolla "Vihreät kasvit värjärin padassa" olen kertonut hieman enempi raparperista ja sen käytöstä villalankojen värjäämisessä. Klik!  http://viinasilta.blogspot.com/p/blog-page_16.html

Aamulla herätessä hieman jännitti millaista tuhoa hallayö oli saanut aikaiseksi. Heti aamukahvin juotuani lähdin kiertelemään pihamaalle. Sadevesiastiat olivat paksussa jäässä ja lumikiteitä oli kasvien lehdillä vielä seitsemältä. 

 Helmi koirulimme haudalle syksyllä istuttamani tulput kumarsivat nöyrästi hallaherran edessä,

kompostialueen tulppaanit kohottautuvat kohti uutta päivää, 

josko aamun aurinko sulattaisi kuuran ja soisi lämpöään.

 Yrttitarhassa vinhaan kasvuvauhtiin päässeet saksakirvelit kärvistelivät kylmyydessä, 

sen sijaan lipstikka ei näytä olevan moksiskaan hallaherran yöllisestä kurituksesta!

Valkovuokot ja scillat ovat saaneet myös tuta kylmyyden.

Entä mikä on tilanne marja- ja hedelmätarhassa?

Punaherukan kukintoja on kylmä näppäissyt.

Koko eilisen päivän aina luumupuiden ohi kulkiessani varoitelin niitä avaamasta pulleita nuppujaan. Hallaherra olisi tulossa vierailulle!

Toivottavasti nuput ovat säästyneet ja saisimme hieman lämpimämpää ja tyyntä, että pölyttäjät pääsisivät lentoon ja työn touhuun.

 Puiden kukinta ei vielä näin vähästä hätkähdä. 

Piskuinen pihakuusemme on täpösen täynnä kukkia. Tänä vuonna onkin luvassa erittäin runsas kukinta Luonnonvarakeskuksen uutisoinnin perusteella. Sitä todistaa pihakuusemmekin:))

Terttuseljan kukintojen takaa häämöttää omenapuut. Onneksi ne eivät ole intoutuneet huhtikuun lämmöstä, vaan viisaasti odottavat vielä muutaman hetken ennen kukkanuppujensa avaamista.

Seljan alta kulkien suunnistin kasvihuoneelle,

missä alppikärhö on lähtenyt terhakkaaseen kasvuun huhtikuisen jakamisen jälkeen. 

Taustalla lasin alla suojassa keltasipulit, retiisin ja porkkanan taimet voivat hyvin. Kohta pääsen niitä  jo harventamaankin.

Silpoydinherneetkin näyttävät hyvinvoivilta:))

Osa alppikärhön jakotaimista on tehnyt muutaman kukankin. Taidanpa antaa niiden olla, vaikka ne varmaan hieman haittaavakin taimen juurtumista. 

Tästä hallayöstä pihamaamme kasvit taisivat vielä selvitä!

Miten hallaherra kohteli sinun kukkia ja viljelyksiä?

Rauniopuutarha kevätasussaan ja pihapiirin varhaisia kukkijoita

Yksi kesäkotimme lempipaikoistani on vanhan navetan kivijalkaan pikku hiljaa rakentunut Rauniopuutarha. Näin keväällä sen karut rapistuneet tiili- ja harkkoseinät kutsuvat hiljentymään. Seinämiä kiertävät köynnökset odottavat vielä hetken ennen kuin avaavat silmunsa uuden kesän rehevään kasvuun. Niin koen itsekin. Luovuuteni edellyttää aika ajoin lepoa ja rauhaa.

Auringon ensisäteiden leikkiessä muurilla tulen Rauniopuutarhaan nauttimaan lintujen aamukonsertosta. Aamut ovat olleet ihmeellisen lämpimiä ja usein olen istunut hetken muurien suojassa juoden aamukahvia hiljaa, nauttien vain pelkästä olemisesta, siitä, että saa vain olla hiljaa, kuunnella ja tuntea auringon lämpö kasvoillaan.

Viime kesänä pitkään jatkunut kuivuus koetteli myös sammalkäytävää. Kaksi vuotta sitten tekemässäni postauksessa Lantakourusta perennapenkit klik! näkee miten hyväkuntoinen sammalkäytävä on runsassateisina kesinä. 

Ilokseni sain huomata, että kaksi vuotta sitten istuttamani ajuruohot ovat selvinneet hyvin talvesta. Molemmat ovat jo hyvässä kasvussa, taimmaisena sitruuna-ajuruoho (Thymys x citriodorus), edessä harmaa-ajuruoho (Thymys praecox v. pseudolanuginosus). Olen istuttanut ajuruohoja eri puolille Rauniopuutarhaa peittämään alueita, missä ne saavat levitä rauhassa.

Myös ainavihanta pääskynkukka (Prietzelago alpina) näyttää viihtyvän lantakourupenksissä. Kesän hankintalistalle olen laittanut kaksi uutta pääskynkukan taimea siirtämäni jättikarhunputken tilalle. Kasvupaikka oli liian kuiva jättikarhunputkelle, joten se oli syytä siirtää muualle.  

Lantakourun keskimmäisen penkin tarhapäivänlilja (Hemerocallis "Karngars") on yksi suosikkini päivänliljojen joukossa. Sen verenpunaiset kukat ovat tramaattisen kauniita vihreää sammalta vasten.

Käytävän toisella puolella olevassa penkissä kasvaa mm mäkimeiramia, akileijoja, ruohosipulia, mansikkaa ja toisessa päädyssä iso keltakukkainen päivälilja. Hevosen syöttöaltaassa kasvaa vuorenkilpiä ja siperian kurjenmiekkoja. 

Kierresimpukan edessä ruohosipulit venyttäneet vartensa jo niin, että sain niistä otettua ruokapöytäänkin. Harsojen alle laitoin hieman salaattia, punajuurta ja persiljaa kasvamaan. 

Rauniopuutarhan päätyikkunaan keväällä virkkaamani perhosliina oli hivenen liian kapea. Myös perhoset ovat hieman liian lähellä toisiaan, joten ne eivät asettuneet kauniisti ikkuna-aukkojen kohdille. Saas nähdä virkkaanko kokonaan uuden verhon vai tyydynkö vain tämän pidentämiseen.

Eilinen vappupäivä oli aurinkoinen ja vielä melko lämminkin. Kiertely pihamaalla tuotti iloista mieltä. Kylätien varren metsäpenkissä vaahteranlehtien seassa kukki muutamia kevätesikoita.

Kivikkopenkin vitaliat ovat hieman kärsineet talvesta, mutta silti jo ensimmäiset hennot keltaiset kukat on nähtävissä. 

Kaaripenkissä lumikellot ovat kukkineet jo lähes kaksi viikkoa. Tulpuissa on isot nuput, joten ehtivät varmasti kukkaan äitienpäiväksi. Kesällä penkin kukinnasta vastaavat mm luppiot ja himalajan hanhikit.

 

 Kalliolla pihatuomi aloittelee kukintaansa ja 

pihakaivon takana valkovuokkojen meri kurkottautuu kohti aurinkoa.

Tänään, toisena päivänä toukokuuta, aurinko pitää vapaapäivää ja 

minä maltan siksi pysyä sisähommissa:))