Näytetään tekstit, joissa on tunniste mukulaleinikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mukulaleinikki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Iltakävelyllä Halikonjoen rantatörmäillä

Lähdin hiukan haikein mielin iltakävelylle tutuille rantapoluille muistellen viime kesänä kuollutta koiruliamme Helmiä, olisihan nyt ollut Helmin 12-vuotispäivä. Moni tuttu on ehtinyt jo kysellä talven aikana otammeko uuden koiran. Vielä ei ole meille oikea aika ottaa uutta eläinystävää, ei koiraa, ei kissaakaan. 
Kävelin verkkaisesti ajatuksiini vaipuneena alas joen törmälle. Äkkiä pilvien raosta paistanut ilta-aurinko sai joen pinnan väreilemään kauniisti. Se oli kuin merkki minulle, havahduin näkemään ympärilläni heräävään luonnon kauneiden. Rentukat loistivat keltaisina mättäinä joen rantavedessä. Näky oli ihmeellisen kaunis, sadunomainen.   
Veden solina ja lintujen iltakonsertto saivat hartiani rentoutumaan ja jatkoin hyvillä mielin kulkuani pitkin rantapolkua.  
 Paikoin joentörmä on hyvin jyrkkä, saa katsoa tarkkaan mihin astuu. 
Kylmät ilmat ovat hidastaneet kevään etenemistä. Rantatörmät näyttävät vielä kovin elottomilta. Kelta- ja valkovuokkoja näkyi vasta siellä täällä, kuten kiurunkannuksiakin. Tuomen nuput lupaavat kaunista kukintaa. 
Viikonloppuna tulemme tänne lasten kanssa uudelleen kävelylle, silloin varmaan näkyy enempi myös keväänkukkijoita. 
Sinivuokot aloittavat kukintansa hieman aiemmin kuin valko- ja keltavuokot. 
Mukulaleinikit levittäytyvät pitkin rantaniittyjä laajoina kasvustoina. Sen kauniin keltaiset kukat ja kiiltävät lehdet loistavat muutoin vielä kulottuneessa maisemassa. Mukulaleinikin loisto on lyhytaikainen, jo juhannukseen mennessä se on kadonnut jäljettömiin. Suurimman osan vuotta mukulaleinikki viettää maan alla juurakkona. Rentukan tapaan mukulaleinikki on kevään ensimmäisiä kukkijoita joen varrella. Sen kukat kurottautuvat kohti aurinkoa, aurinkoon minäkin katseeni suuntaan, nautin ilta-auringon viimeisistä säteistä ennen kuin käännyn kohti kotia.