torstai 23. toukokuuta 2013

Oppia ikä kaikki: tuokkosen teossa

 
Tuohesta tehty tuokkonen (rove, ropo, ropponen) oli  ennenvanhaan pelastus, kun osuttiin hyvään marjapaikkaan eikä ollut mitään astiaa mukana, johon olisi poiminut kotiinviemisiä. Tuokkonen oli nopea ja helppo valmistaa, kiskottiin tuohisuikale koivun kyljestä ja sidottiin se astiaksi koivun- tai pajunvarvuilla. Tuokkosia valmistetaan edelleen alkukesästä paljon pääsiäiseksi  mämminpaistoa varten.  Erikokoiset tuokkoset ovat nykyisinkin oivia säilytysastioita mitä moninaisimpia tavaroita varten.
Tuokkosen valmistamiseen ei tarvita kuin kappale tuohta, pari koivun- tai pajunvarpua sekä puukko. Tuokkosen päiden sulkemiseen tehdään koivunoksista varputikut, joista poistetaan kuori ja päät vuollaan teräviksi.
Tuohilevyn taittelu astian muotoon on helpompaa, jos siihen painaa ensiksi puukon hamara puolella taiteviivat, apuna voi käyttää viivainta tai vaikkapa laudan pätkää.
 
Päätyihin leikataan tuohilevystä vahvikkeet niin, että vahvikkeen syyt ovat samansuuntaisesti tuokkosen reunan syiden kanssa. Vahvikelevy taitetaan tuokkosen reunan molemmille puolin. Toinen tapa vahvistaa tuokkosen päädyt, on leikata tuohikappale niin, että tuohen päätyihin jätetään jo valmiiksi pohjan levyiset vahvikepalat reunan yli käännettäviksi. 
Tuokkosen reunat käännetään taiteviivojen mukaisesti ylös ja kulmien laskokset käännetään päätyihin. Kiinnitysvarpuja varten tehdään puukon terällä tai vaikkapa terävällä meisselillä reiät päätylaskosten läpi. 
 
Päistään teroitetut varputikut työnnetään päätyihin tehtyjen reikien läpi. Varvun toinen pää työnnetään vahviketuohen alle. Usein näkee myös tuokkosia, joissa  varvun molemmat päät on käännetty vahviketuohen alle piiloon.
Tuokkoseni valmiina odottamassa ensimmäisiä metämansikoita ja mustikoita poimittavaksi. Palkaksi opeistaan mestari pyysi tuomaan kesällä tuokollisen metsämarjoja:))
Kotiin palatessani huomasin toisen naapurin käyneen äestämässä pellon. Miten kaunis äestetty pelto onkaan. Tuomet kukkivat pellon pientareella ja koivuissa jo isot hiirenkorvat.
Elämä maistuu:))










21 kommenttia:

  1. Ihanassa opissa olet ollut. Nuo ovat niitä taitoja, jotka ovat pikkuhiljaa painumassa unholaan vanhemman ikäpolven myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanos muuta, paljon on vanhoja perinnetaitoja jo kadonnut, onneksi tällä hetkellä ihmisten mielenkiinto niitä kohtaan on jälleen herännyt;)

      Poista
  2. Kiitos että talletat blogiisi nämä ohjeet. On se vaan ihana materiaali tuo kotoinen koivun tuohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos raita kommentistasi, näitä on mukavaa kirjoitella, kiva kuulla, et niitä tykätään myös lukea:))

      Poista
  3. Kyllä tuosta opista mielellään marjat poimii =)! Mulla on pari koivupölkkyä pihalla ja niistä voisin saada tuohta irti, jotta voisin itsekin kokeilla tuota taitoa, aivan ihana ja just näppäriä esim kotonakin pienten tarpeellisten tavaroiden säilytyksessä. Kiitos taas!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samaa mieltä Tanni, nyt vain odottelen marjojen kypsymistä ja toivon, ettei tule hallaöitä, niin mansikka kuin mustikkakin kukkivat jo:)) ymmärtääkseni tuokkonen pitäisi tehdä vastakaadetusta koivusta kiskotusta tuohesta tai toki omalta maalta voisi kiskoa kasvavastakin koivusta, ei se siihen kuole, jos ei vaurioita kaarnaa. vanhasta rungosta tuohi ei irtoa, jos irtoaisikin, niin olisi haurasta eikä kestä taittamista murtumatta.

      Poista
    2. Oi, kiitos vinkistä.. en mennyt pölkkyjen kimppuun (vielä) ku täällä satanut vettä kaatamalla.. ehkä odottelen, että sopiva koivu tulis vastaan..

      Poista
  4. Hienoa, että jaat meillekkin tätä ihanaa perinnetietoa!!! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukava huomata, et postaukseni ovat löytäneet innokkaita lukijoita, kiitos palautteesta margsan:))

      Poista
  5. Olipa kiva nähdä kuvina tuonkin teko :)
    Voiii... mansikoita ja tuokkonen, se on kesä se ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. maltetaanko edes odotella heinäkuulle;) maltetaanhan me, koska noissa ulkotuonneissa näyttää olevan yhtä jos toista taudintuojaa!

      Poista
  6. OI, nuo tuokkoset ovat varsin ihania. Muistan, kun isäni teki niitä, kun olin pieni. Äiti paistoi niissä mämmiä :D Kiva postaus!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuohityöt ovatkin peinteisesti kuuluneet miestentöihin. mukavaa saada palautetta kirjoituksista, kiitos:))

      Poista
  7. Kyllä tuo tuohi on sitten kaunis materiaali ja uskomatonta mitä kaikkea siitä voikaan tehdä! Näiden ohjeiden perusteella jotain voisi itsekin kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. suosittelen lämpimästi kokeilemaan, yksinkertaisimmillaan tuohilevyn voi vaikka kietaista kukkapurkin tai -vaasin ympärille, kiinnittää jollain luonnonmateriaalilla, puutikulla, pellava- tai hamppunarulla. silmiähivelevän kaunista!

      Poista
  8. Tuoksu on varmaan mahtavan hyvä!
    Kyllä tuokkosesta tuli hieno.
    Ihaillen katselen mestarin työtä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuohen tuoksu on mielestäni hyvin mieto, mutta toki miellyttävä. samoin minä, paljon sain oppia päivän aikana:))

      Poista
  9. Ihana juttu tämä! Hieno tuokkonen! Mmmm... metsämansikat maistuisivat... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kommentistasi, metsämansikat ovat minunkin herkkuani ja marjarovekkin on ollut ahkerassa käytössä:))

      Poista
  10. Suurkiitokset tuokon teko ohjeista. Koetan tekoa juhannuspäivänä ja säästän ne ensivuoden mämmin tekoon. Thanks very much. Kari Kanadasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kari no kuinkas kävi, oletko paistanut mämmin omin käsin tehdyissä tuokkosissa!?
      Hyvää Pääsiäistä Sinulle täältä kotikonnuilta:))

      Poista