sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Heleä helluntai

Pyhäpäivät kuluvat aina kuin siivillä mieluisan puuhastelun merkeissä. Nukuttiin isännän kanssa ruhtinaallisen pitkään, ukkonen hieman valvotti yöllä, ajatuksissa pyöri miten hepat pärjäävät laitumella. Aamupalan jälkeen lähdin tallille, onneksi yö oli hepoilla sujunut hyvin. Ensi yöksikin luvattu ukkosta, joten hepat otetaan kuulema yöksi talliin. Tänäin tein jo hieman pidemmän maastolenkin, lonkat alkavat pikkuhiljaa tottumaan ratsimiseen pitkän tauon jälkeen. Metsälenkin lisäksi ratsastelin peltoteitä, kerran tulin alas satulasta lepuuttamaan lonkkiani. Liinaharjani tietty sai herkutella tuoreella nurmella sen aikaa kun olin pois satulasta:))
Ajoin kotiin tallilta vaihteeksi pikkuisia hiekkateitä pitkin. Täälläkin routa on runnellut teitä pahoin ja paikoin tuntui et pääsenkö edes pikkuautolla kulkemaan kaikkein pahimmista paikoista. Matkalla oli pakko nousta välillä kuvaamaan aitoa itä-hämäläistä maisemaa, voikukkapeltoa ja heinäladon seinustalla kasvavaa tuomea. Muutama lämmin päivä ja tuomi avaa kukkansa:)) 
Vanha seppä Järvisen kioski seisoo sijoillaan kuten -60- luvullakin, milloin kävin siitä ostamassa pennin nallekarkkeja. Joka kesä toivon, et joku avaisi siihen vielä perinteisen kesäkioskin. Olen auttamaton romantikko, rakastan vanhoja perinteitä ja tapoja. 
Iltapäivällä lämmitin leivinuunin piirakanpaistoa varten. Viinasillassa kaikki tehdään pitkän kaavan mukaan. Puut kannetaan liiteristä, vesi pihakaivosta ja raparperit haetaan penkistä. Kanoja tai ankkoja minulla ei nyt ole, mut lampolan emäntä antaa aina munia matkaan siellä käydessäni. Ajattelin jo luopua piirakan teosta, kun huomasin leivinjauhojen ja voin puuttuvan. Ajatus iltapäiväkahveista ilman piirakkaa ei kuitenkaan houkutellut, joten päätin leipoa sen niistä aineksista mitä kaapista löytyi eli munista, sokerista ja vehnäjauhoista.  Helmi oli mukana emännän puuhissa tapansa mukaan. Piirakkaa ja raparperisoppaa Helmi ei palkaksi saanut, ne meni parempiin suihin;)
Iltalenkillä Helmin kanssa löysimme kevään ensimmäiset korvasienet, mukava yllätys. Muut olivat viellä niin pieniä, että päätin jättää kaikki kasvamaan muutamaksi päiväksi.

13 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus!
    Kaikkea kivaa olet puuhastellut siellä, varmaan viihdytte siellä Viinasillassa.
    Hyvää helluntai-iltaa sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukava kuulla Harakka, joskus sitä miettii tuleeko kirjoitettua liian pitkästi, no ainahan voi katsella vaikka pelkät kuvat;) Helmin kanssa iltalenkillä löysimme ekat korvasienet, piti ihan lisätä kuva viel tuohon loppuun, niin mukava yllätys se oli.

      Poista
  2. Oikein hyväntuuliset kuvat päivän vietostasi. Näköjään se piirakka syntyy vähemmistäkin aineista. Ehkä ensi viikonloppuna pääsen itsekin raparperipiirakan tekoon.

    Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Sirpa, huomenna minulla onkin mieluinen päivä, olen menossa tuohimestarin oppiin:)) murutaikinasta olisin mieluusti tehnyt, mut se ei ihan ilman voita onnistu. pitää aina säveltää sen mukaan, mitä tarveaineita kaapista sattuu löytymään.
      Mukavaa viikkoa sinulle myös, kiva kuulla, et pääset myös herkuttelemaan viikonloppuna:))

      Poista
  3. Some wonderful photos, lovely light, color great, delicious!

    VastaaPoista
  4. Lapsuuden kesät tulee mieleen noista kolmesta ekasta kuvasta. Kotimme keittiön ikkunasta aukesi näkymä hevoslaitumelle ja tuollaisesta kioskista saatiin joskus käydä ostamassa eskimo-puikot! Uskotko, että en ole koskaan nähnyt korvasientä luonnossa kasvamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näemmä sinäkin olet maalaistalon tyttöjä, silloin todella nämä jutut ovat kovinkin tuttuja Sinulle. tuosta eskimosta tuli mieleeni juttu siitä, miten iso veljeni Naape ei voinut syödä pienenä suklaata, joten kun me muut ipanat saimme tyytyä eskimopuikkoon, niin hän sai aina mansikkatuutin!

      Poista
    2. Uskonpa, ettei moni muukaan ole nähnyt luonnossa korvasieniä, sen verran harvinaisia ne ovat. Korvasienet kasvavat paikoissa, missä metsänpohja syystä tai toisesta on rikkoontunut, kuten hakkuumailla, puulaaneilla, metsäpolkujen varrella. Niitä voi löytää myös lahonneiden puunrunkojen alta. Nämä sienet kasvavat vanhan metsäautotien varrella.

      Poista
  5. Kun haluat maalaisromantiikkaa, käy Ilonan blogissa. Näin minä nautin aina täällä käynnistäni. Tavallista elämää, joka maistuu hyvälle. Taitoin pienen palan piirakkaa ja keitin kahvit ;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kauniisti olet kirjoittanut Aina, ihan herkistyin tässä aamukahvia hörppiessäni. Olipa hyvä kun olit omatoiminen, niin maalla pitääkin, ei täällä turhaan joudeta kursailemaan;)

      Poista
  6. Jopa onkin ollut helluntai niin heleän kesäinen. En tainnut ehti raparperipiirakalle sen paremmin, kuin sopallekaan. Äläs ole moksiskaan, kaivelin pakastintani ja löysin pikku nyssykän viime kesän raparperipaloja ja tekasin itselleni sopat.
    Paljon tuli mieleeni tuosta kioskista. Taisin joskus notkua sen tiskillä viemässä markkojani sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt on kin jo syytä tyhjentää pakkanen edellisvuotisista. täällä kukkii mustikat runsaasti, toivonmukaan nyt ei tulisi hallaöitä ainakaan pariin viikkoon. vai joskus, kyynärpääsi jäljethän on kerrassaan syöpyneet myyntitiskiin;)

      Poista