Elämä on tässä ja nyt

 Täytin kesällä pyöreitä ja olin toivonut isännältä lahjaksi sorakasaa ja kottikärryjä. 

Sorakasa ilmestyikin ajallaan pihamaalle, kottikärryjä sen sijaan sain odottaa. 

 Kesällä kärräsin soraa vielä vanhoilla kottareillani, luulin jo isännän unohtaneen koko lupauksensa...

 Yllätyin iloisesti viikolla, kun keltaiset uutuuttaan hohtavat kottarit odottivat sorakasan vieressä:))

Onneksi tänään oli sen verran poutaa, että sain testata ne kuljettamalla painavia ruukkuja talvisäilöön. Kyllä näillä on hyvä kärrätä myös nuo loput sorat kompostialueen sorapolulle. 

Pelakat saavat asettua jo talvilepoon.

 Pidän niitä entisessä valjashuoneessa, mikä on riittävän viileä talvettamiseen.

Rosmariinit, timjami ja laventeli valloittivat saunatuvan pöydän. Jätin osan laventeleista ja timjameista talvehtimaan yrttipenkkeihin. Saapi nähdä sitten keväällä, miten niiden kävi. Peittelen ne vielä lehtikerroksella ennen pakkasten tuloa. Iisopit, meiramit, toisinaan myös timjamit ja laventelit ovat näin selvinneet talvesta.

Eilen oli melkoista minuuttiaikataulua ja lopulta myöhästyinkin Jekyll & HYDE musikaalista sen verran, että pääsin vasta väliajan jälkeen sisälle teatteriin. Toisaalta se ei harmittanut, koska näin ehdin käväisemään Kukkatalolla ostamassa taimia syysistutusta varten. Isäntä oli ajoissa teatterilla ja sain nopean selvityksen juonenkulusta, joten ihan mukavasti pääsin vielä perille esityksen juonesta:))

Nyt on taas mukava tulla kotiin, kun sain siistittyä porraspielen. 

Tykkään tehdä vuodenkierron mukaan asetelmia vanhalle, jäkälöityneelle puupenkille. Tällä kertaa somistin sen sinkkisoikkoon tehdyllä syysistutuksella ja kirpparilta kesällä hankkimallani lyhdyllä. Pikkuveijarit ovat unohtaneet kumpparinsa penkin alle. Iso sydänkivi ja betonilehdet kuuluvat vaki somisteisiin kesät talvet.

 

Syysistutuksissa käyttämäni sammaleet ja jäkälät kierrätän. Nämäkin ovat jo olleet viime syksyn istutuksissa, säilytän ne varastossa kuivattuna aina väliajat. 

Haravoiminen on vielä jäänyt. Toivottavasti loppuviikosta olisi sen verran poutaa, että suurimman osan lehdistä saisi koottua kateaineeksi kasvilavoihin ja kasvimaalle. Kirpparilta syyslomalla löytämäni euron peltinen kastelukannukin odottaa vielä somistamista. Sitä suunnitellessani ajatukseni ovat ihan varmasti Maurin makasiinin Maurin luona, missä Maurin sielu sitten onkin. Syyskuussa suruksemme kuulimme hänen yllättävästä kuolemastaan. Tämän rautaisen vanhan uunin osan ostin häneltä elokuussa terassipöydäksi. Se jäi viimeiseksi hankinnakseni Maurilta, mikä lisää sen tunnearvoa minulle entisestään.

Jokainen päivä on lahja.

sävelin  kuultuna

Suvi Teräsniska

Nyt ja tässä

Mistä oli lomani tehty?

Onnekseni aurinko ei viettänyt yhtään vapaapäivää lomallani, vaan sain nauttia ihanista kuulaista syyspäivistä lähes koko viikon. Vanhempieni aikoinaan istuttama japanintatar (Fallopia japonica) on yksi pihamaamme myöhäisistä kukkijoista. Sen valkoiset kukat avautuvat vasta syyskuulla ja kukinta jatkuu aina pakkasten tuloon asti. Moni on luopunut varmaan japanintataresta sen voimakkaan leviämisen vuoksi ja siksi, että se luetaan nykyään sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon. Meillä japanintatar kasvaa vanhan kivijalan rajaamana. Leikkaan sitä voimakkaasti antaen vain 5- 7 varren kasvaa. Ne muodostavat kauniin sateenvarjomaisen katon kivijalassa kasvaville muille perennoille.

Ilokseni myös purppuralehtiset syyskimikit (Cimicifuga simplex, 'Atropurpurea') ehtivät aloittaa kukintansa ennen pakkasia. 

Voiko enää viehkeämpää syyskukkijaa olla?

Myös syyskimikin tuoksu on vertaansa vailla. 

Ja ennen kaikkea olen ihastunut sen upeisiin purppuranpunaisiin lehtiin. 

Vieruskaverikseen syyskimikit ovat saaneet 

kolme vaaleanpunaista virginian tädykettä (Veronica virginica), 

sekä heinäkuulta  aina pakkasiin asti kukkivan maanpeittoruusun ' The Fairy'.

 Puutarhassa puuhastelun lisäksi syyslomaan kuuluu perinteinen retki naapureiden kanssa laavulle. 

 Laavulla on ehdotomasti keitettävä nokipannukahvit ja

paistettava makkaraa, vaikka en erityisemmin makkarasta pidäkkään. Tällä kertaa retki oli erityisen mieluinen, sillä tyttäremme ajoi Kuopiosta viettämään päivää kanssamme. Laavulle Helmi ei päässyt mukaan, venematka saarelle sen kanssa ei oikein suju: Helmi ei malta pysyä veneessä, koska haluaisi vain uida koko ajan;)

Sen sijaan Isolle suolle Helmi pääsi mukaan.

 Karpalot ovat kypsyneet

 ja niitä myös löytyi mukavasti. 

 

Suolta tultuamme laitoin leivinuunissa kaalipataa, 

minkä joukkoon paistoin pannulla vielä erikseen suppilovahveroita. 

Jälkiruuaksi tein tietysti karpalokiisselin.

Ehdin myös kutomaan itselleni lapsaset lähes valmiiksi. 

Sanoisinpa, että lomani oli täydellinen, 

niin arkinen kuin se olikin!

 

Pikku puuhastelua pihalla ja sisällä

Kaivattu syysloma alkoi lupaavasti poutaisena. Heti ensimmäisenä lomapäivänä oli ilo päästä puuhastelemaan pihamaalle edes hetkeksi. Näin syksyllä tekee onnelliseksi pienet asiat, herkät krassit

 sitkeä kuunlilja, mikä avaa viimeisiä kukintojaan lehtien jo kellastuessa,

sieltä täältä kukkapenkeistä löytyvät unikot:)) 

Etupihan syysaterit ovat nyt kauneimmillaan. 

Lämpö houkutteli kukkakärpäsetkin lentoon yöllisen sateen jälkeen.

Viikko sitten hankkimani kanervat pääsivät sulostuttamaan kompostin ikkunoita ja

 kukkasipulit mullan alle.

Sunnuntai kului kudontahuoneen tyhjentämisessä. Saimme isännän kanssa jo keväällä valmiiksi tyttärelle kutomamme ryijyn. Nyt olemme tehneet kaikille kolmelle lapsellemme Liekki ryijyn. Loimea olisi ollut jäljellä vielä neljänteen ryijyyn, mutta nyt talven aikana emme sitä ehdi tekemään ja tarvitsen huoneen muuhun tarkoitukseen. 

Huone on nyt mukavan väljä ainakin hetkisen aikaa, 

ennen kuin muutan sen etätyöhuoneekseni.

Siihen asti se saa toimia vaikka viherhuoneena!

Viikonloppu kului retkeillen kotikulmilla

Ihana aurinkoinen viikonloppu houkutteli nuoret kotiin. Lauantaipäivä varattiin sieniretkeen.

 Helmi löysi alta aikayksikön makean hirven leukaluun. 

 Suppilovahverot ovat parhaimmillaan.

Sienikeittoon käytän mieluiten melko pieniä suppiksia kokonaisina.

Sieniretken saalis oli hyvä, 

koreista löytyy suppilovahveroiden lisäksi mustatorvisieniä ja kanttarelleja.

 

Sunnuntaina vietimme hieman erilaisen retkipäivän. Kukaan meistä ei ole varsinainen lintubongari, mutta tykkäämme käydä silloin tällöin Viurilanlahden lintutorneilla. Rantaniityllä laiduntaa lihakarjaa. Näky on todella idyllinen, silmä ja  mieli lepää sitä katsellessa. 

Viurilanlahteen rajoittuva Vaisakon luonnonsuojelualue on yksi lempi retkikohteitani kotikulmilla. Siispä ei mikään ihme, että nytkin se valikoitui toiseksi sunnuntaipäivän kohteeksi nuorten kanssa.

Vaisakon mahti tammet ovat todella kauniita. 

Olen jo aiemmikin postannut Vaisakosta klik, joten en nyt kirjoittele sen enempää paikasta. 

Aurinkoista viikkoa Sinulle!

Rauniopuutarha pukeutuu syysväreihin

Hulluutta vai ei, sääennusteista huolimatta päätimme isännän kanssa tehdä viikonloppureissun Viinasiltaan. Ja mikä meitä odottikaan; Rauniopuutarhan seinustalla oli kypsynyt ensimmäiset karhunvadelmat. Eipä siinä paljoa haitannut pieni tihkusade;)

Sain muutama kesä sitten kaksi karhunvadelman alkua blogiystävältäni, Tertun kasvimaailma blogin pitäjältä. Nyt ne tuottavat ensimmäistä kertaa runsaasti marjoja. Marjat kypsyvät varsin myöhään, joten ilmeisesti emme saa kerättyä koko satoa talteen niistä minään syksynä. Siksi olen hieman tutkinut muita jo aiemmin kypsyviä lajikkeita, etenkin "Thornless Evergreen" kiinnostaa. Muun muassa Haikalan puutarhan blogista löytyy sen kasvatuksesta hyvä postaus.  Thornless Evergreen on myös piikitön, mitä myös arvostan.

Minulla on melkoisen kaunis näkymä huussissa istuessani. Rauniopuutarhan muuria kiertävä villiviini on mielestäni ehkä kauneimmillaan juuri nyt, kun osa lehdistä on vielä vihreitä ja osa jo kauniin syysvärin saaneita. Myös piippuköynnöksen vaalean vihreät lehdet pääsevät nyt oikeuksiinsa.

Syyshortensian kermanvalkoiset kukat ja punertuva villiviini sopivat myös hyvin yhteen. 

 Muutama persiljan taimi selvisi viime talven yli. Ne ovat kukkineet kauniisti. Saas nähdä onnistunko saamaan niistä siemenet talteen.

Sade on jatkunut koko aamupäivän, joten päivä taitaa kulua sisäpuuhissa ja lehtiä lukien. Kauppareissulla ostin tarjouksesta Kotipuutarhalehden, mukana oli lisäksi elokuun numero. Ilokseni huomasin, että siinä oli oman luottotaimistoni, Tommolan tilan Eijan vinkit syyskesänkukkijoista. Juuri Eija on saanut minutkin innostumaan mm luppioista ja kimikeistä.

 Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Virkkauskausi korkattu!

 

Viikolla iski flunssa, joten pihamaalle ei ole asiaa nyt viikonloppuna. Siispä kaivoin hiukan etuajassa esiin virkkuukoukun ja korillisen luonnonväreillä värjäämiäni villalankoja. Tarkoitus on tehdä isoäidinneliöistä muutama perinteinen torkkupeitto syksyn aikana. Aamupäivä on kulunut rattoisasti radiota kuunnellen ja torkkupeittojen värimaailmaa suunnitellessa. 

Tein mallineliöitä käyttämällä sekä vaalean harmaata että tumman harmaata 2-säikeistä suomenlampaan villalankaa pohjalankana. Väripaletin valitsin luonnonväreillä värjäämistäni villalangoista. Nyt pitäisikin sitten päättää teenkö ensimmäisestä peitosta pohjaväriltään kaksivärisen yhdistämällä tummat ja vaalen harmaat neliöt toisiinsa vuorotellen. Edellisen peiton tein juuri näin.  

Toinen vaihtoehto on käyttää ainoastaa vaalean harmaasta pohjalangasta virkattuja neliöitä. 

Kolmas vaihtoehto on käyttää ainoastaa tumman harmaasta pohjalangasta virkattuja neiliöitä.

Mikä näistä vaihtoehdoista miellyttää eniten Sinun silmääsi?

Lisäsin väripalettiin vielä verihelttaseitikillä (Cortinarius semisanguineus) värjätyn oranssin ja vaihdoin tarhapiiskulla (Solidago canadensis) värjätyn heleän keltaisen keltasauramolla (Anthemis tinctoria) värjäämääni hieman syvempään keltaiseen. 

Juuri kerätty hajuhernekimppu somistaa takkahuonetta.

Ihanaa kun saamme nauttia vielä hetken tuoreista puutarhasta poimituista kukkakimpuista:))

Nuoret oppia hakemassa sieniretkellä

Jo useana syksynä olemme tehneet nuorten kanssa yhdessä sieniretkiä. Joka syksy pyrin rohkaisemaan heitä yhden, kahden uuden sienilajin keräämiseen. Vahverot, kelta- ja suppilovahverot, ovat heille, kuten monelle muullekin, ainoat sienet mitkä yleensä kelpuutetaan sienikoriin. Pikku hiljaa kiinnostus myös muita herkullisia ruokasienilajeja kohtaan on virinnyt. 

Aina sitä näillä retkillä oppii ja näkee jotain uuttaa itsekin. Koskaan aiemmin en ole törmännyt valkoiseen kanttarelliin. Pari otin sienikoriin ja kotona piti heti tarkistaa Luontoportin sivuilta, että kyseessä on todella kanttarelli. Nämä albiino kanttarellit ovat muuten ihan samannäköisiä kuin keltaisetkin, väri vaan on kovin kalvakka. Luontoportin mukaan ne ovat aivan yhtä herkullisia kuin keltaiset sisarensakin. Albiino kanttarellit kasvoivat melko varjoisessa kuusikossa, lähellä oli ihan normi kanttarelleja myös. 

Mistä kanttarelleja sitten löytää? Voisi melkein sanoa, että lähes mistä vain. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat tuoreet kangasmetsät, männiköt, valoisat paikat, joissa maa on rikkoutunut esim. metsätyökoneiden ajourat, polkujenvarret, aiemmin karjan laiduntamat hakamaat. Kanttarelli on pääasiassa koivun, mutta myös männyn ja kuusen juurisieni. 

Näitä herkullisia ruokasieniä nuoret eivät vielä tunnistaneet.

Kyseessä on kehnäsieni (Rozites caperata, Cortinarius caperatus), suorastaan herkkusienten veroinen ruokasieni. Kehnäsieni on hyvin yleinen, sitä kasvaa koko maassa aina Lapin tunturikoivikkoja myöden. Hyvin harvat sitä kuitenkin osaavat kerätä ja siksi, jos mitään muita sieniä ei löydy, niin saa olla varma, että kehnäsieniä löytyy aina. 

Muodoltaan nuoret kehnäsienet muistuttavat hieman herkkusieniä, kehnäsienistä poiketen herkkusienillä on musta itiöpöly. Jotkin keltaiset seitikkilajit ovat hiukan kehnäsienen näköisiä, mutta niiden jalassa on vain seittivöitä, ei rengasta kuten kehnäsienellä. Siksi neuvonkin aina tarkistamaan sen, onko jalassa rengasta vai ei. Kehnäsienen lakki on vaalean kellanruskea ja sen keskellä on helmenhohtoista kehnää. 

Vanhemmiten kehnäsieni on usein toukkainen ja maku heikkenee. Myös jalka sitkistyy verraten nuorena, joten se kannattaa leikata pois jo metsässä. Herkullisimpia ovat nuoret avautumattomat ja puoliksi avautuneet lakit. Vain ne kannattaa kerätä sienikoriin kotiinviemisiksi. 

Kehnäsieni on maukas paistettuna ja sopii hyvin myös muhennoksiin. Sienikeittoa varten kehnäsienet kannattaaa paistaa sipulin kanssa erikseen ja lisätä valmiseen soseutettuun kasviskeittoon esim. porkkanoista ja muutamasta perunasta keitettyyn, vasta aivan lopuksi. Lisukkeeksi voi paahtaa vielä vaikkapa leipäkuutioita keiton pinnalle. Ja voi, miten on hyvää!

Nyt löytyikin jotain hyvin mielenkiintoista, kun  kaikki retkeläiset ovat niin innolla tutkimassa!

Metsiemme musta herkku, mustatorvisieni (Craterellus cornucopioides) kasvaa tuoreissa kangasmetsissä, valoisilla aukkopaikoilla, polkujen varsilla kuusen ja koivun juurisienenä. 

Mustatorvisientä on mahdoton sekoittaa mihinkään myrkkysieneen, niin oman näköisensä se on!

Kerättäessä kannattaa leikata jalan huonon makuinen tyvi pois ja repäistä sieni kahtia, poistaa torvesta mahdolliset roskat ja saatunnaiset ötökät.

Itse kuivaan kaikki mustatorvisienet. Kuivattuna sitä on helppo murentaa esim. munakkaaseen tai mausteeksi kastikkeisiin ja muihin ruokiin. Maku on voimakkaan aromaattinen, joten paljoa ei tarvitse lisätä, kun ruoka saa jo upean aromin. Mustatorvisienikeitto on myös "herrojen herkku", siksi se löytyykin monien huippuravintoloiden listalta!

Retkellä mukana oli myös Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva poikani opiskelukaveri.  

Tässä hänen saaliinsa, korista löytyy mustatorvisieniä, kelta- ja suppilovahveroita. 

Mitä Helmi vartioi?

Korin täydeltä tuohta. 

Näiden kanssa teen surutyöni syksyn mittaan tulipesiä sytytellessä. 

Keräsin tuohet alueelta, missä olemme käyneet keräämässä kanttarelleja yli kome vuosikymmentä. Nyt koivikkoa ei  enää ole. Se on kaadettu  ja valtava hakkuuaukio odotti meitä. 

Taas yksi ihana oikea metsä on poissa.