tiistai 2. heinäkuuta 2013

Ikimuistoinen päivä keskiaikaisessa Turussa vuonna 1489

Viikonlopun seutuun Turun Tuomiokirkon ympäristössä on eletty keskiajan tyyliin. Keskiaikaiset markkinat Vanhalla Suurtorilla, Hansakauppias Laurentiuksen markkinat Aboa Vetus & Ars Novan tienoilla, Keskiaikaa kaiken aikaa Turun Linnassa sekä Keskiajan Turku Tuomiokirkossa tapahtumat ovat vetäneet kymmeniä tuhansia ihmisä neljän päivän aikana keskiajan Turkuun. Kaunis aurinkoinen sää helli paikalle kokoontunutta väkeä armon vuonna 1489. Turun messukirja, Missale Aboense,  on painettu edellisenä vuonna  ja Maunu Särkilahti on juuri toukokuussa valittu Turun uudeksi piispaksi. Rahvasta on kokoontunut kauppapaikoille sankoin joukoin, josko uudesta piispasta näkisi edes vilauksen. Myös iltapäivällä järjestettävät turnajaiset vetävät kansaa koolle pitkistäkin matkoista. 
Sunnuntaina perheeni suuntasi Turkuun ikiaikaista kauppareittiä, Hämeen härkätietä pitkin. Saimme viettää ikimuistoisen päivän yhdessä ihmetellen ja ihastellen keskiaikaista elämäntyyliä. Kauppiaat ja käsityöläiset olivat pystyttäneet markkinapaikkansa kapeille kujille ja nupulakivetyille kaduille, käsityöläismestarit antoivat työnäytöksiä ja opettivat kisällejä Suurtorin puistikossa isojen puiden katveeseen pystytetyissä pajoissa, musikantit ja narrit viihdyttivät markkinaväkeä, saipa myös tilaisuuden seurata rahvaan kinastelua keskellä katua ja kirjurien toimia hullunpapereita rustatessaan. Nahkurinemäntä opasti Tuomiokirkossa matkalaisia ja  luomiskertomus tuli tutuksi lukutaidottomalle rahvaalle varjokuvateatterin avulla. 


Yhtenä päivän kohokohtana oli uljaiden ja rohkeiden ritarien turnajaiset. Rohan Tallien esitys Pyhän Antoniuksen tulet oli mieleenpainuva ja hauskakin. Oma Liinaharjani olisi korskunut varmaan pahemman kerran moista menoa;))

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kesän ensimmäinen

Kesäkeitolla on saatu herkutella jo muutamaan otteeseen, tänään jälkiruuaksi sain sitten paistettua kesän ihka ensimmäisen mustikkapiirakan, perinteiseen vehnätaikinapohjaan tehdyn, oman äidin ohjeiden mukaisesti. 
 Otin Helmin kanssa aamulenkille lähtiessä kipon mukaan Satumetsään. Aurinkoisilla rinteillä mustikat ovat juuri sopivan kypsiä mustikkapiiraaseen. Harvassa marjoja on ja osa tietysti vielä raakoja, piirasmarjat kuitenkin löysin loistavan marjakoirani avustuksella;)
Helmi rakastaa mustikoita, nytkin taisi syödä yhtä paljon kuin mitä itse sain poimituksi.

Tervetuloa Koso-täti Värjärin padan lukijaksi, 
nautitaan mustikkapiirakkaa kahvin tai kylmän maidon kera sen kunniaksi!

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Mukavia kesäpäiviä

Helmin kanssa iltalenkillä ollessani löysin metsän reunasta  kesän ensimmäiset mustikat. Mustikan kukinta oli lupaava, mutta kuiva alkukesä on näemmä verottanut raakileiden muodostusta aika paljon. Kiertelimme hiukan metsässä ja harmikseni huomasin, ettei varvuissa ole kovinkaan paljon marjoja. Säilömarjat joutuu siis hakemaan kauempaa, piirakkamarjat varmaan lähi metsästäkin löytyy. 
Päivät ovat kuluneet vinhaa vauhtia alkukesän askareissa ja pienen loman merkeissä. Minulle  mieluisaan lomaan kuuluu taidenäyttelyissä ja erinäisissä muissa kesätapahtumissa käyminen. Tänä kesänä tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun kirjailija Maila Talvion elämäntyön kunniaksi nimetty taidenäyttely, Maila Talvio-salonki, järjestettiin ensimmäistä kertaa Hartolassa Itä-Hämeen museon pihapiirissä sijaitsevassa Vanha-Koskipään kartanossa. 
Näyttely on koottu 17 suomalaisen nykytaiteen edustajan töistä ja se käsittää 133 teosta, esillä on  mm. maalaustaidetta, taidegrafiikkaa ja kuvanveistoa. Erityisesti pidin Matti Hintikan kivilitografioista ja Kaija Kontulaisen puuveistoksista. Kaiken kaikkiaan todella upea näyttely, kannattaa poiketa, jos matkaa nelostietä. Taidenäyttelyn ohella voi käydä pulahtamassa Tainionvirrassa, riippusillan kupeesta löytyy uimalaiturit:))  
Lämpimiin kesäpäiviin kuuluu aina ehdottomasti myös uiminen ja siitä ilosta myös Helmi ottaa kaiken irti! Ja mukavaahan sitä on itsekkin pulahtaa vilvoittelemaan ratsastusretken jälkeen. 
Emäntä ei ilmeisesti tullut riittävän puhtaaksi uidessa, koska Helmin pitää viellä pestä hiukan lisää kinttuja;) Olen saanut kuorittua monta laatikollista paatsamankuorta kuivumaan ja isäntä on hakettanut kuoritut oksat silppurilla. Muutaman erän olen ehtinyt jo paatsamanlastuilla ja -lehdillä värjäämäänkin.  Laitan niistä joku kerta oman postauksen, kun ehdin hieman pidempään koneella istumaan.  
 Puutarhassa sininen kausi on vaihtumassa punaiseen ja oranssiin; keisarinkruunut, harjaneilikat ja palavarakkaus kukkivat pionien kanssa kilvan. 
 
 
Tämän puutarhani kaunottaren tahdon ojentaa Sinulle
hyvää viikonvaihdetta:))

torstai 20. kesäkuuta 2013

Mansikkamaitoa ja hiukan magiaakin!

En muista koskaan aiemmin löytäneeni kypsiä ahomansikoita kesäkuun puolessa välissä, nyt niitä riittää jo mansikkamaitoon. Lapsuudessa ensimmäiset ahomansikat laitettiin timoteihin, miten kauniita mansikkaheinät olivatkaan. Tänäänkin mieleni teki pujotella mansut heinään, mut ihmeekseni en löytänyt lähistöltä yhden yhtä timoteita!
Viime päivinä on keskusteltu lupiineista ja niiden saamasta ylivallasta luonnossamme. Kauhulla itsekkin ajattelen lupiinin valtaavan kasvutilan kaikilta kauniilta pikku kukilta esim. näiltä pikkutalvikeilta (Pyrola minor) teiden varsilta.  Penkereet ovat luoneet uuden kasvuympäristön aiempien ahomaiden ja niityjen kadottua karjatalouden vähetessä, joten on todella sääli, jos lupiinin kaltaiset tulokkaat valtaavat ne.  Itse hävitän kaikki lupiinit oman talomme kohdalta ja ilokseni huomaan joka vuosi uusia luonnonkukkalajeja ilmestyvän tienpenkalle. Erityisen iloinen olen laajoista rätvänä kasvustoista, onhan se vanhastaan paljon käytetty rohto- ja värikasvi. Ainakin Lapissa rätvänää on käytetty myös nahkojen parkitsemiseen. Perimätiedon mukaan juurta pureskeltiin ja sitten nahka siveltiin värjäytyneellä syljellä. Itse en ole rätävänää aiemmin käyttänyt värjäyksiin enkä muullakaan tavoin, mutta nyt voisi kaivaa juurakkoja kuivumaan ja tehdä niillä värjäyskokeiluja myöhemmin.
 
Helmin kanssa lenkillä ollessani tutkin hieman kuusikon  liekokasvustoa sillä silmällä, josko kokeilisin liekopuretusta. Ainakin viikinki- ja keskiajalla käytettiin runsaasti alumiinia sisältäviä liekokasveja puretteina ja vanhoista värjäyskirjoista löytyy liekopuretusohjeita. Niissä kylläkin ohjataan keräämään liekot jo keväällä heti lumien sulettua eli siinä mielessä olen hivenen myöhässä.  Vanhojen värjäysoppaiden perusteella liekopurettaminen on hidasta, vaatien useampia päiviä, joten se ei korvaisi missään tapauksessa huomattavasti nopeampaa ja yksinkertaisempaa alunalla tapahtuvaa lankojen puretusta päivittäisissä värjäyksissä. Ajatuksenani on käyttää liekopuretettuja lankoja perinteisiä värjäyskäytänteitä esittelevissä tilaisuuksissa. Ainakin aion kerätä hiukan liekoja kuivumaan rekvisiitaksi, jos sitten muuta en saisikaan aikaiseksi. Tai voisinhan sitoa niitä hieman uumalleni mittumaarina;) Tämä ajatus pälkähti mieleeni kuusikossa kävellessäni, pienenä pelkäsin kulkea yksin sankan kuusikon ohi koulumatkallani. Näin kesäpäivänseisauksen aikaan vanhakansa ajatteli henkien olevan aktiivisimmillaan ja naiset sitoivat yleisesti liekoja uumilleen mörköjä karkottamaan.