lauantai 25. toukokuuta 2013

Sisällä ja vähän enempi pihalla

Kullero (Trollius europaeus)  on toukokuisen kukkapenkin yksi lempikukistani. Kullero on Lapin maakuntakukka ja Lapin porstuasta, tätini rantaniityltä, kukkapenkkieni kullerotkin ovat lähtöisin. Kulleroiden takana  töyhtöangervo (Aruncus dioicus) on jo hyvässä kasvussa.
Syysasterin taimien  (Aster novi-belkii) ollessa vielä pieniä, kielot ehtivät kukkia. Rakastan kieloja niiden tuoksun ja kauneuden lisäksi myös siksi, että kielo on hyvä värikasvikin.
Miisun ja Pikku-Mustan, poikamme rakkaiden kissojen, omenapuun alla olevat muistokivet peittyvät kohta vuorikaunokkien (Centaurea montana) taakse.
Jokaisen omanapuun alla on kukkaympyrä, tässä perinteiset narsissit. Kasvihuoneelle päin mentäessä rivissä on vielä kaksi muuta omenapuuta, seuraavan alla kukintavuoroaan odottaa arovuokot ja sitä seuraavan akilleijat. Ennen akilleijoja puun alla kasvoi alppitähteä eli edelweissia (Leontopodium), valitettavasti kasvusto taantui oletettavasti huonon hoitoni seurauksena. 
Kasvihuoneen vieressä olevassa perennapenkissä kasvaa jättipoimulehteä (Alchemilla mollis) siperiankurjenmiekan, vuorikaunokin ja kuunliljojen kanssa. Luonnonvaraista poimulehteä (Alchemilla) kasvaa myös pihan reunamailla paljon. Poimulehdet erittävät lehtiensä pinnalle juuripaineen avulla vesipisaroita. Poimulehden tieteellinen nimi viittaakin juuri alkemiaan, koska vesipisaroilla on uskottu olevan myyttisiä voimia.  
Penkin reunuksena kasvaa herttavuorenkilpeä (Bergenia cordifolia). Vuorenkilpi on siitä milenkiintoinen perenna, että se kuuluu kasvilääkinnän (herbalismin) mukaan ns. adaptogeenisiin yrtteihin. Adaptogeenit ovat yrttejä tai lääkinnällisiä kasveja, jotka lisäävät kehon eri organismien vastustuskykyä stressiin, sairauksiin ja ympäristöön sekä normalisoivat ja tehostavat aineenvaihdunnan toimintaa. Suomessa vuorenkilpeä on tutkinut jo kolme vuosikymmentä yrttitutkijana toiminut unkarilaissyntyinen Bertalan Galambosin. Vuorenkilven vihreiden lehtien alla on aina ruskeita, edellisen vuoden lehtiä, rumia ja harmittavan hitaasti maatuvia. Nuo vuorenkilven ruskeat, luonnonmukaisesti fermentoituneet ylivuotiset lehdet, ovat kuitenkin käyttökelpoisia. Ne sisältävät parkkiaineita ja etenkin arbutiinia, jota tunnetusti on käytetty hyvin tuloksin ihonhoitotuotteissa. Itä-Aasian paimentolaiskansat ovat käyttäneet perinteisesti vuorenkilven fermentoituneista lehdistä valmistettua teetä suorituskykynsä parantamiseen ja väsymyksen poistoon. Galambosin mukaan Siperiassa sen avulla on elvytetty raskaan työn tekijöitä, sotilaita ja metsästäjiä, myös venäläiset urheilijat tuntevat aineen hyvin. Vuorenkilven vanhoista lehdistä valmistettu tee kulkee Siperiassa nimellä mongolian tee  ja englanninkielisessä kirjallisuudessa sitä nimitetään siperialaiseksi teeksi. Vuorenkilvistä löytyy monia lajikkeita, ja niiden sisältämä arbutiinin määrä vaihtelee, kaikissa lajikkeissa sitä tutkimusten mukaan kuitenkin on.  Teen valmistaminen on helppoa, ruskeita kuivia lehtiä murustetaa veteen (1 lehti/litra vettä) ja haudutetaan 20 minuuttia. Ruskeita lehtiä voi säilöä teen raaka-aineeksi paperipussiin tai lasipurkkiin. Siperian teetä suositellaan juotavaksi 1-2 kuppia päivässä.  Myös tuoreita lehtiä voi fermentoida eli hiostaa yksinkertaisesti rikkomalla jollakin tavalla lehtien solurakenne: silppuamalla, kaulimalla, hankaamalla. Rikotut lehdet laitetaan lasipurkkiin, kansi suljetaan löyhästi ja purkki laitetaan aurinkoon. Kun lehdet ovat muuttuneet täysin ruskeiksi ja haju on miellyttävä, lehdet kuivataan levittämällä ne tasaiselle alustalle. Kuu yrttitarhassa-blogissa on esitetty yksityiskohtaisesti villiyrttien fermentointi, ohje sopii hyvin myös vuorenkilven tuoreiden lehtien fermentointiin.
Isännällä on parhaillaankin hellalla hautumassa vuorenkilpitee:))

Autotallille johtavan tien varressa oli aiemmin molemmin puolin perennapenkit. Nyt olen hävittämässä molemmat liian suuritöisinä. Isäntäkin on auttanut toisen penkin hävittämissä kaivamalla jätevesikentän osittain sen tilalle. Sitkeimmät perennat kasvavat hoidon puutteesta huolimatta, imikät, vuorikaunokit ja ukonhatut saavat kasvaa kunnes korvaan perennapenkit pensasangervoilla. Pihalla kasvaa jo entuudestaan paljon eri pensasangervolajeja, ovat helppohoitoisia, kestäviä ja nopeakasvuisia vaikka välillä leikkaisi alaskin.
 Nokkospenkkiimme on päässyt puikahtamaan muutama tulppaanikin;) Nyt on aika kerätä ensimmäinen sato kuivumaan talven varaksi.
Herukat kukkivat parhaillaan, kumpa ei tulisi hallaa. Isäntä on kerännyt ahkerasti mustaherukanlehtiä teepannuun ja kohta hän kerää niitä myös kuivumaan talven varaksi.
Viikolla sain kaksi mieleistä pakettia, Ruotsista tilaamani sienivärjäyskirjan sekä blogiystäväni Vallattoman mummon lähettämät valkosipulin istukkaat. Kaunis kiitos Vallaton  ihanasta tulppaanikortista, ohjeista ja istukkaista:))
 
 Sipulit pääsivät yrttipenkin laitaan. Tilaa jäi viellä istuttamista odottaville basilikantaimillekkin.
 Tallinnan päärynäomenapuun alla kukkii kevätesikot kauniina mattona.
 Vuorimäntyjen kukintaa. Taustalla näkyy kuusiaitaa ja sitä riittää isännälle leikattavaksi ihan riittämiin.
 
Kasvihuoneessa värisaflorin ja morsingon taimet kasvavat pikku hiljaa, ulos istutan ne vasta kesäkuulla.
 Penkissä kanadanpiisku jo hyvässä kasvuvauhdissa, syksyllä sekin pääsee Värjärin pataan.
 Tallinnan päärynäomenapuu aloittelee kukintaansa. Isännän voikukkakenttää ei saa ajaa leikkurilla, kukat napsitaan parempiin suihin. Helmi istuu kärsivällisesti rappujen edessä odottamassa emäntäänsä kuvauskierrokselta;) 
 Puolivarjoisessa porraspielessä lehtiään availee kotkansiivet (Matteuccia struthiopteris).
Kirkkaasta päivän paisteesta astun takkahuoneen hämyyn. Matot ovat tuultumassa ulkona, taidankin viedä ne varastoon pesua odottamaan. On niin paljon helpompaa siivota, kun mattoja ei ole;) 
Pöydällä kaktukset odottavat ulos pääsyään kesäksi.

Aurinkoista ja toivonmukaan vähän lämpimämpää viikonloppua kaikille:))

18 kommenttia:

  1. Oi kun sinulla on kaunis koti. Niin ulkoa, kuin sisältäkin ♥
    Mielenkiintoista.... vuorenkilven vanhoista lehdistä voi tehdä teetä ?
    Uskaltaisinkohan minä ?
    Teen ystävä kun olen... ja tuo stressikin meinaa päälle pukata !!!

    Mukavaa viikonloppua kauniissa puutarhassasi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suur kiitos siitä kuuluu isännälle, joka on rempannut vanhaa rintamamiestaloa jo pari vuosikymmentä ja aina vain puuhaa riittää. puutarhatouhuistakin hän tykkää välillä, kasvimaat ja perennapenkit ovat minun heiniäni.
      Miksi et uskaltaisi keittää, vuorenkilpi teetä on juotu kautta aikojen ,mekin sitä olemme juoneet, se on tutkimuksissa todettu turvalliseksi tuotteeksi.

      Poista
  2. Paljon, tuli uutta tietoa taas tässä sinun ihanassa postauksessasi.
    Mutta, Annelin tavoin mietin, että vuorenkilven ruskeista lehdistä teetä...?
    Niitä kyllä löytyisi, tai ainakin olisi löytynyt, nyt taitaa suurin osa olla jo bioroskiksessa.

    Monenlaista kaunista ja hyödyllistä pihaltasi löytyykin.
    Aurinkoista ja iloista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kasvilääkintä on yksi kiinnostukseni kohteista (erityisesti myös isännän) ja olen siksi seurannut tutkimuksia, tutustunut yrttikirjallisuuteen sekä käytämme melko paljon villiyrttejä. mainitsemani yrttitutkija Galambosin toimi noin 30 vuotta yrttitutkijana Mikkelin lähellä aiemmin olleessa Helsingin Yliopiston tutkimustilalla. hän kiertää edelleen pitämässä erilaisia koulutustilaisuuksia ympäri Suomea. You tubesta löytyy myös videoita hänen yrttikoulustaa. eli vuorenkilpeä on tutkittu runsaasti myös Suomessa puhumattakkaan Venäjällä ja Kiinassa, joten ihan turvallista se on käyttää.
      Puutarhassamme on paljon syötäväksi kelpaavia tai värikasveja, vähemmän pelkkiä koristeperennoja.

      Poista
  3. Paljon olisi luonnolla annettavaa myös sisäisesti käytettäväksi meille immeisille:) Pitäisi vain rihkeasti lähteä kokeilemaan, vaan kun sitä aina on niin kaavoihinsa kangistunut ja tekee samoja juttuja, ei vain tule kokeilleeksi mitään uutta kuten vuorenkilpitee:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanoppas muuta Minna, ostamme ulkomailta tuotuja teelaatuja, mutta jätämme lähellä kasvavat tee aineiksi hyvin soveltuvat kasvit käyttämättä! sama on mausteidenkin puolella. onneksi viime vuosina monet huippu kokit ovat havahtuneet tähän ja ovat alkaneet suosia villiyrttejä. varoituksen sana on kuitenkin aina paikallaan, jotta vältytään viime päivinäkin otsikoissa olleen hulluruoho tapauksen kaltaisilta vaaroilta. kun kerää kasveja syötäväksi, niin kaikki kerättävät kasvit on syytä opetella tunnistamaan erittäin hyvin (kuten sienetkin). on hyvä selvittää myös mahdolliset "matkijakasvit" eli kasvit mitkä eivät kelpaa syötäväksi, mutta muistuttavat rakenteeltaan syötäväksi kelpaavaa. Vuorenkilpi on siitä helppo, että kaikki sen tunnetut lajit ovat syötäväksi kelpaavia ja ne on erittäin helppo tunnistaa;)

      Poista
  4. Olipa mukava lukea kasvien käytöstä teeksi ja parannusaineiksi. Teillä taitaa koko perhe olla kiinnostunut aiheesta, kun kerta miehesikin kerää lehtiä ja voikukannuppuja. Oon ihan otettu.

    Nätin mallinen ryytimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oikein arvattu, isäntä on ollut jo vuosia kiinnostunut, Rautavaaran kirjasta kaikki muistaakseni alkoi ja se kirja on edelleenkin hänen yöpöydällään. lapsiinkin innostus on hitusen päässyt vaikuttamaan, yksi pojista opiskelee bioteknologiaa ja tytär oli juur toissapäivänä ravitsemustieteen pääsykokeissa!
      erilaiset muodot piristävät kummasti potagerin/ryytimaan ilmettä;)

      Poista
  5. Eipä uskoisi, että vasta on toukokuun loppu. Niin runsaan ja vehreän näköistä jo on puutarhassasi. Vuorenkilvestä valmistettu tee on minullekin uusi asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä siitä on jo muutama vuosi Suomessakin kirjoiteltu "superfoodina", enempi kuitenkin kasvatetaan kosmetiikan tarpeiksi. sillä on hyviä terveysvaikutuksia, paremman makuista mielestäni kuin tunnetumpi pakuritee.

      Poista
  6. Meillä on kullerot vasta saaneet nuput aikaseksi. Ihanan vihreöö teillä jo on. Tuntuu uskomattomalta, että jossain on jo kesä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kotomaamme on tosi pitkä, näin kasvukauden alussa sen huomaa selkeimmin. mukavaa eila kun vierailit blogissani, tervetuloa toistekkin;)

      Poista
  7. Kulleroissa on minustakin jotain vinhaa, ne on yksinkertaisella tavala kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kullerot on todella kauniita, kultapalloja;) kulleroita kasvoi luonnonvaraisesti aiemmin myös lapsuuden kotini mailla. kanta ehtyi, kun kirkonkyliltä asti tultiin niitä poimimaan.

      Poista
  8. Tosi mielenkiintoinen postaus!
    Ja luonnosta saatavilla yrteillä on varmaan montakin parantavaa vaikutusta ja kokeilisin ilman muuta, mutta kun mulla on lääkkeenä Marevan, niin mun on oltava tosi varovainen kaikesta, mitä suuhuni laitan.
    Sillä melkein kaikki vaikuttaa marevan arvoihin.
    Jos en joutuisi tätä rotanmyrkkyä syömään, kokeilisin ilman muuta useitakin luonnonyrttejä ja teetä niistä.Uskon niiden parantaviin vaikutuksiin, jo monet tutkimuksetkin sen todistaa.
    Hyvää launatai iltaa sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva kuulla Harakka. totta marevanlääkityksen kanssa pitää olla varovainen ja kuten sanoitkin, niin useat luonnonyrtit ja luontaistuotteet eivät todellakaan sovi.
      ilta olikin mieluinen, kävin Helmin kanssa uimaretkellä:))

      Poista
  9. Kiitos mielenkiintoisestqa postauksesta. Kerään kesällä seuraavan talven teeaineet pihapiiristä, mutta en ole lainkaan tiennyt, että vuorenkilvellä on tällaisia ominaisuuksia. Vuorenkilpiä meillä on kallioiden kyljessä monessakin paikassa. Nyt siis keräyspuuhiin.

    Sinulla on kaunista ja rehevää. Kun on multamaa, kaikki kasvaa ja voi hyvin. Meillä on kivikkoisella mäellä ihan oma lajistomme, olen jo lakannut taistelemasta vastaan ja hyväksyn luonnon omat valinnat.

    Aurinkoista sunnuntaita sinulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kannattaa tutustua vuorenkilpeenkin, onko käävistä valmistetut teet esim. pakuritee tuttuja? juuri noin itsekkin ajattelen, ne kasvit saavat kasvaa pihamallamme, jotka näyttävät ilman suurta hoitoa selviytyvän. kantapään kautta minäkin olen tämän oppinut, niin monet kasvit olen istuttanut vasten niiden kasvuvaatimuksia ja huonolla menestyksellä! huomenna onkin mielenkiintoinenpäivä, menemme Rikalanmäelle muinaismarkkinoille:)

      Poista