Lammasmakkarakeitto Värjärin tapaan

 

Muutaman ihanan aurinkoisen päivän jälkeen aamu valkeni harmaana, maa valkeana. Yöllä alkanut lumisade on muuttunut räntäsateeksi ja pian hento lumipeite on taas sulannut. Minulle kevät on tullut keittiöön. Aamukahvi maistuu valkovuokkomukista ja sinisiipi, yksi lempiperhosistani, sulostuttaa tuolinpeitossa. Ikkunalaudalla versovat herneet tuovat raikkaan vihreyden ja lupauksen luonnon heräämisestä uuteen kasvukauteen. 

Viikon välein laitan aina uuden satsin liotettuja herneitä multiin. Näin saamme tuoreita versoja jatkuvasti syödäksemme voileivän päällä ja salaateissa. Kuvan oton jälkeen peitin vielä herneet noin sentin multakerroksella. Peitettynä pimeässä herneet itävät parhaiten.  

Maaliskuun alkupuolella laittamani basilikat ovat vielä kovin pieniä. Parhaiten ne näyttävät kasvavan riittävän isossa purkissa, missä multa pysyy tasaisen kosteana. Punainen basilika tuottaa aina vähän vaikeuksia, nytkin suurin osa jäi kokonaan itämättä. Esikasvatan basilikoita kasvilampun alla valoisalla etelänpuoleisella ikkunalla. 

Tilliä en esikasvata ulos istutettavaksi, vaan syömme ne jo versoina, kuten takana häämöttävän lehtisalaatinkin. Retiisinversojakin olen laittanut, ne on kaikki taas ehditty jo syödä.

Eilen oli keittopäivä. Teemme ruokaa aina kun mahdollista yhdessä isännän kanssa. Työnjako on selkeä, isäntä kuorii ja minä pilkon. Tällä kertaa kaapista löytyi porkkanaa, palsternakkaa, juuriselleriä, pieni pala kaalia ja perunaa. 

Syömme lihaa melko vähän, ja kun syömme, se on silloin yleensä lampaanlihaa. 

Helsingin makkaratehtaan LammasMerquez klik! on suosikkini makkarakeittoon. Pakkauskin on tällä hetkellä aivan vastustamaton, auringonottoa keväthangilla;)

Ruskistan pieneksi pilkotut makkaranpalat kevyesti sipulin kanssa pienessä tilkassa oliiviöljyä. 

Lisään makkarat keittoon vasta, kun juurekset ovat kypsiä. Päälle silpun ikkunalaudalla kasvatettuja yrttejä. Tällä kertaa tilliä, persiljaa ja tinjamia. Pippurin sijaan käytämme itse keräämiämme katajanmarjoja. Katajanmarja sopii mielestäni erittäin hyvin lampaanlihan kanssa.

Makkarakeitto Värjärin makuun, maun ohella värilläkin on väliä;)

Kun kerralla tekee ison kattilallisen, siitä riittää muutamaksi päiväksi syötävää, nam!

Naakkainvaasio

Rapina katolla havahduttaa torkkujan.  Hiljainen kukerrus savupiipun päältä ei tiedä hyvää.
Pesänrakennus puuhissako siellä ollaan?
Ei hitsi, piippu ei ole mikään lintuhotelli!

Postinhakureissulla paukuttelen kattilankansia. Turha vaiva.
Naakkapariskunta istuu kaikessa rauhassa siipi siipeä vasten piipun reunalla.
Vai yritätte väkisin asettautua meidän kahden vanhan variksen reviirille?
Siinäs sit hoidatte parisuhdettanne. Ei kai meillä pitäisi olla mitään sitä vastaan.

Tai sittenkin on.
Teitä on aivan liikaa. Taivas mustanaan tulette lupaa kysymättä.

Itku pääsee vähemmästäkin. Satapäisenä parvena laskeudutte kotikuustemme latvuksiin.
Tuntien korvia särkevä raakkuna rikkoo illan rauhan.

Liika on liikaa, vaik Luojan luomia olettekin.
Yksin tein syntyi päätös laittaa naakkaverkot piippujen suojaksi.

Osallistun tällä ajankohtaisella naakkatarinalla vk 15 krapu-haasteeseen. Haasten ylläpitäjinä toimivat yhdessä Susupetal ja Cara. Sieltä löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Jos innostut osallistumaan, niin ohessa osallistumisohje:
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.

Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko joko SusuPetalin tai Caran blogista.

Viikon 15 krapuhaasteen annetut sanat ovat: hotelli, yksin, itku.  Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti 

Talvesta selvinneet huhtikuun auringossa

Kerrassaan nautinnollinen päivä! 

Kerrankin sain olla koko päivän pihamaalla omien touhujeni parissa. Aloitin tietysti tähystelemällä olisiko jo piipot rohjenneet avata kukkansa. Kovin vielä antavat odotuttaa itseään. Vain jouluruusu on vasta avannut muutaman kukkansa takapihalla. No, siitä olen kyllä todella iloinen:))

Kurkistin myös saunatuvalle, josko hyvään kasvuvauhtiin lähteneet ruusut ja mintut tarvitsisivat vesitilkan. Talvetin isoissa ruukuissa valjashuoneessa Lady in Red peittoruusun, köynnösruusun ja Ville de Lyon loistokärhön. Syksyllä otin yrteistä sisälle vain suklaamintun. Kaikki muut yrtit jätin maahan havuilla suojattuna. Viime viikolla nostin ruukut valjashuoneesta hieman lämpimämpään ja paljon valoisampaan saunatupaan.   

Käväisin eilen äänestysreissulla ostamassa Pirilän Kukkatalon klik! oman tuotannon tarjouksessa olevia ruukkunarsisseja.  Tarvitsin narsissien istuttamisessa myös sammalta, mitä minulla oli talvi-istutuksissa jäkälän lisäksi. Päätin samalla ottaa myös jäkälät kuivumaan. Käytän samoja jäkäliä monta kertaa. Säilytän ne kuivattuna varastossa kesän yli.

Tetenarsissit ovat vasta pienillä nupuilla, joten uskon niiden olevan kukassa juuri ennen pääsiäistä. Sammalen lisäksi laitoin istutuslaatikkoon myös ketunliekoa ja muutamia koivunoksia. Kisumisu vartioi tarkkana tipuja. Kirpparilta ilmaiseksi saadussa isossa korissa ketunliekojen ja sammalen keskellä hautoo iso kanaemo muniaan risupesässään. Myös keraaminen kanaemo on kirpparin ilmaispöydästä! 

 

Lisäksi tein narsissi-istutukset verannan kukkalaatikkoon ja 

pihaportin 

 molemmin puolin pieniin ruostuneisiin ämpäreihin. 

 Toki myös kompostialue sai omat Tetensä;) 

Isännän on paljon mieluisampaa käydä tyhjentämäsä jäteastiat kompostilla,

 kun on hieman silmänruokaa tarjolla. 

Alkuviikosta otin yrttimaalta pois suojahavut. Kasvilavat ovat vielä niin jäässä, että en saanut ihan kaikkia pikku näreitä kiskottua mullasta irti. Voi olla et otin suojat vähän liian aikaisin pois. Toivottavasti enää ei tulisi kovia yöpakkasia. 

 Yrttimaalla kasvaa kolme salviapehkoa, vain tämä yksi näyttää pärjänneen hyvin talvesta.  

Sen sijaan iisopit ja laventelit ovat kaikki selvinneen tähän asti. 

Iisopeista on tarkoitus kasvattaa pieni aidanne yrttimaan reunaan. Iisoppia olen istuttanut myös muualle penkkien reunakasviksi. 

Yöksi laitan vielä lämmintä yrttien päälle varmuuden varaksi. 

Piha on paikoin jo sen verran kuivunut, et sain hiukan haravoituakin. Tästä on hyvä jatkaa huomenna.

Viikonlopuksi luvassa aurinkoista ja lämmintäkin, joten nautitaan kaikki ihanasta huhtikuusta!

Mukava muisto

Vinssasin tiilisankoa ylös pihasaunan katolle miettien samalla, mistä saisin puhdasta päälle illaksi. 

Olimme saaneet yllätyskutsun pienen ystävämme syntymäpäiville naapuriin. 

- Voi hitsi, mun kaikki mekot ovat ihan likasia. Viikkoon en oo ehtiny pyykkäämään tän muuraushommelin vuoksi. Vaikka Ansku onkin heppatyttö, niin en kyllä kehtaa ihan ratsihousuissa synttäreille mennä. 

- Ehdithän sä vielä käymään kirkonkylällä kirpparilla, isäntä ehdottaa katonharjalta. Nosta vaan ennen lähtöä muutama lasti tiiliä lisää, niin saan vielä pari varvia muuratuksi tälle päivälle. 

Ei tuottanut pettymystä luottokirpparini tälläkään kertaa. Löysin mekon ja kengät.

Systeri otti kuvan kävellessämme kylätietä naapuriin. Hän huikkasi perään, et näytän ihan Marilyniltä. Sekös meitä huvitti!

Osallistun tällä mukavalla muistolla vuosien takaa vk 14 krapu-haasteeseen. Haasten ylläpitäjinä toimivat yhdessä Susupetal ja Cara. Sieltä löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Jos innostut osallistumaan, niin ohessa osallistumisohje:
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.

Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko joko SusuPetalin tai Caran blogista.

Viikon 14 krapuhaasteen annetut sanat ovat: ystävä, tie, pettymys.  Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti 

Miniatyyri piha täynnä elämää

Lukiessani Kivipellon Sailan mielenkiintoista postausta Tukholman puutarhamessuilta klik! silmiini osui ihastuttavat kuvat minipuutarhoista. Mieleeni tuli, et voisin kertoa omasta "karvalakkimallia" olevasta miniatyyri pihastani. Pihasaunan verannan edusta oli kaivannut jo pidempään jotain muutosta. Viime elokuussa sain idean tehdä siihen miniatyyri pihan. 

Pihapoppelista tehty penkki oli palvellut aikansa värjäyspaikalla. Siinä oli ollut hyvä istahtaa väripatoja vahtiessa, mut nyt se oli jo hieman lahonnut, joten päätin ottaa sen uuteen käyttöön. 

Poppelista tuli kelpo reunus. Tasattuani pohjan, istutin muutamia pieniä kanervia ja kolme tupsulaventelia perhosia houkuttelemaan tulevaan miniatyyri pihaani.

Apulaisena minulla on puutarhatöistä innostunut Jänö Jussi. Toki pikku apulaiseni tarvitsi myös oman kodin. Aikani mietittyäni muistin saaneeni miniältäni pienen lintulaudan, siitä tuli Jänön oma  Punainen Tupa.

Meillä riitti paljon puuhaa, joten välillä saimme Jänön kanssa avuksemme autolastillisen talkooväkeä.

 Pian lampaat olivat saaneet oman tarhan ja kukkapenkitkin oli kitketty viimeisen päälle.

Jänö halusi itse ehdottomasti harata porkkanamaansa. Onhan se hänen silmäteränsä.

Hepat nauttivat ansaitusta lepohetkestä omassa tallissaan. 

Oiva talonvahti, Helmi, vartioi pihamaalla. 

Välillä Helmin täytyy käydä paimentamassa ankat takaisin ankkatarhaan.  

Jänö ahkeroi aamusta iltaan pihamaalla, 

 

välillä voisi hieman levähtää päivänvarjon alla ja seurustella kissakaverusten kanssa tai

käydä paistamassa makoisat nuotioporkkanat.

Pupu äidin vastuulla on kaalimaan hoito.

 Rauhallisesti elämä soljuu Punaisen Tuvan pihamaalla. 

Aurinko paistaa joka päivä

ja vielä illan hämärtyessäkin:))

Olen talven aikana löytänyt kirppareilta kivoja uusia juttuja miniatyyri pihalle. Kun ilmat lämpiävät ja välttämättömät pihatyöt on tullut tehtyä, niin on aika jatkaa leikkimistä Jänön kanssa piskuisella pihamaalla. Uusia ajatuksia ja ideoita olen saanut tutustumalla netissä erilaisiin miniatyyri maailmoihin. Esim. Minimaailman verkkosivuilla käyn ihastelemassa kaikkea pientä kaunista klik! Riina Tuulian miniatyyrimaailma klik! on täynnä hyviä ideoita ja selkeitä teko-ohjeita. Riina Tuulia kirjoittaa bloginsa esittelyssä haluavansa jakaa miniatyyriaskartelun  ilosanomaa - iloa ja inspiraatiota- itse käsillä tehden ja kaikenmaailman ideoita toteuttaen. Tässä hän onnistuu erinomaisesti, rakastan hänen luomiaan miniatyyrimaailmoja. Uskon, että myös Sinä ihastuisit niihin!

ps. Saatoit ehkä miettiä, miksi en tehnyt tätä postausta jo elokuussa. Silloin rakkaan koiramme, Helmin, kuolemasta oli kulunut vasta kaksi kuukautta. Leikki oli silloin osa surutyötäni. Oikeastaan vasta nyt kirjoittaessani tätä ymmärsin, että miniatyyri pihamaalta löytyy kaikki eläinystäväni, joista olen joutunut luopumaan. Miisu, Pikku-Musta, Jöntte, Heimo, Ilona, ankat Tenho, Venho, Nimettömät Leidit ja Klaara. Täältä klik! löydät kuvia ankoistani, Helmistä niitä vahtimassa sekä heppani Heimon ja Ilonan. 

Ansarin kevätremppa alkuun

Vihdoinkin viime viikonloppuna saimme ryhdyttyä isännän kanssa ansarin kasvupetien kunnostukseen. Monena keväänä se on jäänyt pelkäksi tuumailuksi, koska en ole raaskinut leikata alas alppikärhöä.  Kasvilavojen puuosat olivat jo melko lahot, joten ne oli aika purkaa.

Tuumasta toimeen ja kun työhön ryhtyy, niin hommahan etenee sen jälkeen ripeästi. Ensimmäiseksi purimme lahot kasvilavat. Sitten haikein mielin alppikärhön kimppuun. Leikkasin sen alas, minkä jälkeen päätin kaivaa sen myös ylös. Sain siitä kymmenen hyvä juurista jakotainta. Nyt tietysti toivon, että edes muutama jaksaisi lähteä kasvuun.

Ansari kaipaa uudelleen maalausta, joten myös sen takaosassa kasvava Zilgaviini oli leikattava.

Saunatuvasta puretusta isosta uunista on vielä paljon tiiliä jäljellä. Nyt osa pääsi ansarin lattialle. Ladoimme tiilit suoraan maapohjaan ilman hiekkapetiä, koska meillä on ollut ongelmia mauriaisten kanssa. Kokeillaan nyt sitten näinkin, josko mauriaiset eivät innostuisi ihan niin kovin tunkemaan kasvihuoneeseen. Viikolla saimme pikku hiljaa nikkaroitua uudet kasvilavat. Onneksi lautataapelista löytyi vielä hieman paksumpaa harmaantunutta puutavaraa. Niistä tuli ihan mallikkaat kasvulavat. 

Tällä kertaa laitoimme kulmatolpat galvanoidusta teräksestä valmistettuihin tolpanjalkoihin. Näin ne kestävät huomattavasti kauemmin. Kasvilavan sisäpuolelle tulee myös tiiliseinä, näin puu ei joudu suoraan kosketukseen multaan. Tiili varaa myös itseensä lämpöä, mikä tasaa hieman kylmän kasvihuoneen lämmönvaihtelua. 

Vaihdamme kerrallaan vain osan vanhasta kasvupedistä. Kuskasimme sitä mm. vadelmille ja pensaiden alle katteeksi. Nyt kun on vielä routaa, laitoimme vain ohuen kerroksen, ettei kate hidasta tarpeettomasti roudan sulamista. 

Ansarin vieressä kasvaa hopeakuusi ja takana kuusiaita. Niiden juuria työntyy myös kasvupetiin, joten juuria saa nyhtää pois aina kasvupetiä kunnostettaessa. Eilen saimme viimeisetkin mullat kaivettua ja tänään olisi tarkoitus aloittaa lämpöpedin rakentaminen. 

Sitä ennen on kuitenkin käväistävä kaupassa. Pitää muistaa ostaa myös lisää herneitä, koska edelliset versot on kohta jo syöty. Käytän versokasvatuksessa ihan tavallisia ruokaherneitä ruokatarvikehyllystä, ovat paljon halvempia kuin siemenosastolla. 

Vihreää kevään odotusta itse kullekin!

Häätö ansarista

Lapio uppoaa helposti ansarin pehmeään maahan. Aurinko lämmittää mukavasti lapioijan selkää. Hetken päästä takinkin jo voi riisua naulaan.  Ihanaa, on kevät!

Puolet ansarista on alppikärhön pörhöisten  hahtuvapalleroiden peitossa. Ahneesti oksasakset käyvät kärhön kimppuun. Ei auta haikailla. Vanha kärhö on leikattava alas, jotta saadaan vaihdettua uudet kasvupedit ja maalata hilseilevät ikkunapokat.

- Iik!

Kärhön kätköistä hypähtää esiin hiiri, vielä toinenkin. Hyvä kun itse en hypähtänyt isännän syliin säikähdyksissäni. 

- Kuinka sinä nyt noin säikyit suloisia hiirulaisia, isäntä sanoo pyydystäen samalla toisen hiiristä kouraansa. 

- Olkoot kuinka suloisia tahansa, ansarissani ne ei kyl saa olla hyyryläisinä!  

Isäntä kävelee metsänreunaan, missä päästää hiiret vapauteen. 

Osallistun tällä sattumuksella vk 13 krapu-haasteeseen. Haasten ylläpitäjinä toimivat yhdessä Susupetal ja Cara. Sieltä löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Jos innostut osallistumaan, niin ohessa osallistumisohje:
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.

Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko joko SusuPetalin tai Caran blogista.

Viikon 13 krapuhaasteen annetut sanat ovat: pehmeä, vapaus, syli.  Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti