Lapio uppoaa helposti ansarin pehmeään maahan. Aurinko lämmittää mukavasti lapioijan selkää. Hetken päästä takinkin jo voi riisua naulaan. Ihanaa, on kevät!
Puolet ansarista on alppikärhön pörhöisten hahtuvapalleroiden peitossa. Ahneesti oksasakset käyvät kärhön kimppuun. Ei auta haikailla. Vanha kärhö on leikattava alas, jotta saadaan vaihdettua uudet kasvupedit ja maalata hilseilevät ikkunapokat.
- Iik!
Kärhön kätköistä hypähtää esiin hiiri, vielä toinenkin. Hyvä kun itse en hypähtänyt isännän syliin säikähdyksissäni.
- Kuinka sinä nyt noin säikyit suloisia hiirulaisia, isäntä sanoo pyydystäen samalla toisen hiiristä kouraansa.
- Olkoot kuinka suloisia tahansa, ansarissani ne ei kyl saa olla hyyryläisinä!
Isäntä kävelee metsänreunaan, missä päästää hiiret vapauteen.
Osallistun tällä sattumuksella vk 13 krapu-haasteeseen. Haasten ylläpitäjinä toimivat yhdessä Susupetal ja Cara. Sieltä löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Jos innostut osallistumaan, niin ohessa osallistumisohje:
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Viikon 13 krapuhaasteen annetut sanat ovat: pehmeä, vapaus, syli. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti
ja siellä ne pikku hiirulaiset tanssivat metsässä hiiriboogia!
VastaaPoistahi, niin varmaankin tekevät;)
PoistaOlipa vahvasti kevään oloinen hetki, ihan tunsi auringon lämmittävän selkää.
VastaaPoistaVaan totta, ei hiiriä hyppelehtimään tuolla tavalla, minäkään en välittäisi :D
asumme ison pellon laidassa, joten tänne osuu kaikki tuulet ja täl viikol on taas tuulta riittänyt yllin kyllin. vaikka pidän kypärähattua, niin kolmoishermo tahtoo ärsyyntyä kovasta viimasta. kasvihuoneessa on kiva puuhastella tuulelta suojassa. minun kevääni alkaa siksi yleensä aina kasvihuoneen siivouksella, aamullakin siel oli kiva istuksia hetki ja kuunnella mustarastaan liverryksiä. ja mikä parasta, hiirulaisia ei näkynyt;)
PoistaJuu, hiiret ovat pelottavia. :) Aurinkoinen kevättarina.
VastaaPoistakamalan pelottavia, ei uskoisi minun olevan maalaistalon tyttöjä;)
PoistaIljettäviä otuksia, söpöistä kaukana :)
VastaaPoistahiiri- ja rottakammo taitaa olla melko yleistä. muistan iäti sen, kun illastettiin pariisilaisessa ravintolassa, yks kaks tuijotin suoraan hiirtä silmiin. siinä se oli ikkunalaudalla ihan rauhassa odottelemassa herkkupaloja. minulta meinasi jäädä herkullinen ruoka syömättä sillä kertaa.
PoistaMukava, lämmin keväinen tunnelma hiiristä huolimatta. Alppikärhön alasleikkaus on edessä minullakin. Kasvaa ulkoseinustalla joten tuskin siellä hiiriä......:)
VastaaPoistasanos muuta anli itse, edes hiirulaiset eivät pystyneet hyvää mieltäni karkoittamaan;) ajattelin nyt itsekin osan noista jakotaimista istuttaa ulos. saas nähdä kuinka sinun käy;)
PoistaNoinko vaan tuhosit hiirulaisen kodin!
VastaaPoistaToivottavasti hiiri palkitsee isännän hyvän työn hyvällä.
Kevätpuuhat siellä jo alkaneet.
niinpä aimarii, ja arvaappa vaan, etten tuntenut edes tunnontuskia! kohtuullistahan se olisi, toivottavasti eivät tule takaisin.
Poistakevät tuli sellaisella kohinalla, et kiiruuksi pistää pihahommien kanssa.
Mukava tunnelma, realistinen krapu. Ansari- sanaan tutustuin tässä ensimmäistä kertaa :-) Olenkohan vähän juntti?
VastaaPoistaet suinkaan ole juntti, vaan minuahan voisi juntiksi kutsua, kun nimitän kasvihuonettani ansariksi, vaikkei se oikeaoppinen ansari olekkaan. ansari (tai oransseri) on väännös ranskankielisestä orangerie'sta. millä tarkoitettiin talvipuutarhaa, missä kasvatettiin sitruspuita mm appelsiineja (orange). nykyiset talojen yhteyteen rakennetut viherhuoneet varmaan vastaavat parhaiten entisaikojen ansaria. Aikoinaan ansarit rakennettiin tiilistä, myöhemmin takoraudasta, kun taas kasvihuoneet perinteisesti puusta. tärkein ero ansarin ja kasvihuoneen välillä on siinä, että ansareissa talvetettiin kasveja ja siellä saattoi olla myös seurustelua varten pöytäryhmä. kun reilu 20-vuotta sitten rakensimme kasvihuoneemme, aloin nimittämään sitä leikilläni ansariksi, koska sen kivijalka muurattiin harkoista ja laitoin sinne pienen pöydän ja tuolit. siihen aikaan ei ollut vielä kovinkaan yleistä varustaa kasvihuonetta seurustelua varten. nyt se on kovin muodikasta ja voipa lehdistä löytää kuvia kasvihuoneista, missä ei ole paljoakaan kasveja, vaan koko tila on varattua oleilulle.
Poistakevät houkuttelee pihapuuhiin, niistä on myös aina hauskaa kirjoittaa. toivottavasti pärjäävät metsässä ja eivät pyri takaisin ansariini.
VastaaPoista