Mia riisuu ruosteen tahraamat käsineet. Viimeinenkin sidelanka oli solmittu. Raudoitus valmistui viime tingassa, aamulla tulisi betoniauto.
Tuttu hirnahdus tervehtii pihamaalla. Öitä polle hyvä!Aitan hirret huokuvat rauhaa. Kesäyön tunnit kuluvat. Vähitellen Miian valtaa huoli.
Missä perhe viipyy? Ajomatka kestää normaalisti kolme tuntia. Heidän olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten.
Unen läpi Mia havahtuu oven narahdukseen.
- Nukutko?
- Taisin jo hieman torkahtaa, Mia vastaa kuullessaan rakkaan äänen.
- Pääsimme lähtemään myöhässä. Työkaveri sairastui, tuurasin häntä muutaman tunnin.
- Ehdin jo hieman huolestua.
Mia käpertyy miehen lämpimään syliin. Lintujen viserrys, aamuauringon ensisäteiden tanssiessa hirsiseinän raoista, hiljentää keskustelun.
Vielä hetki aikaa nukkua ennen betoniauton tuloa.
Osallistun tällä pienellä tosielämän tapahtumalla vk 11 krapu-haasteeseen. Haasten ylläpitäjinä toimivat yhdessä Susupetal ja Cara. Sieltä löydät myös muiden krapuhaasteeseen osallistuvien krapuilut. Jos innostut osallistumaan, niin ohessa osallistumisohje:
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Viikon 11 krapuhaasteen annetut sanat ovat: tunti, keskustelu, ovi. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti
Tuollainen huoli on kamalaa, ja miten vaikeaa onkaan olla huolehtimatta. Todellisen tuntuinen tarina ja onneksi onnellinen loppu!
VastaaPoistaolen kovasti yrittänyt kasvaa eroon ylenmääräisestä huolehtimisesta, en vaan taida olla siinä kovinkaan hyvin onnistunut;)
Poistanäin todella tapahtui eräänä kesänä, kun valmistelin hevostallin lattiaa valmiiksi valamista varten. minua ei huolettanut se, että joutuisin yksin levittämään sementtiä, vaan miksi perheeni tuli paljon myöhemmin kuin olin heitä odottanut tulevaksi.
Ihanaa kun hän saapui!
VastaaPoistaKun aamuauringon säteet tanssii minäkin nautin hiljaisuudesta...
juuri niin BLOGitse:))
PoistaOdotin koko alun, että tuleeko hän varmaan...
VastaaPoistaonneksi saimme onnellisen lopun tälläkin kertaa;)
PoistaOdottavan osa on piinaava. Varsinkin, jos liikenne on kova. Varmaan Miakin ehti monesti "kuulla" auton kaartuvan pihaa ja heristi kuuloaan, vaan ei kukaan tullut.
VastaaPoistaHerttainen, tunnelmallinen krapu.
arvaa vaan aimarii kuinka monta kertaa! nämä on niitä elämän parhaita muistoja
PoistaKaunis kesäinen hetki.
VastaaPoistaKohta KESÄ on täällä!!
kesäyöt iki vanhassa hirsiaitassa ovat just parasta. odotan aina kovasti aittakauden alkamista. oikea loma alkaa siitä, kun saan aitan ripsuttua puhtaaksi, kerättyä kauniin kesäkukkakimpun pöydälle ja sijattua sileät lakanat, ah sitä ihanuutta!
PoistaMikä helpotus kun hän vihdoin saapuu. Herkkä tarina ja tuo kuva on ihanan tunnelmallinen.
VastaaPoistavoit uskoa kuinka hyvältä se tuntui silloin ja tuntuu yhä, kun odottaa kotiin saapuvaksi ja kuulee vihdoinkin hänen tulevan.
Poistakuva on otettu juuri siinä aitassa, missä kesäyönä monta monta kesää sitten valvoin, mutta ei aivan samana kesänä kuitenkaan.
kiitos kaunis SK:))
VastaaPoistaKaunis tarina. Nyt on hyvä mennä nukkumaan minunkin tällainen tarina viimeisenä mielessäni tältä erää.
VastaaPoistahuomenia AilaKaarina, toivottavasti nukuit hyvin:))
PoistaKyllä nukuin. Luin tarinasi just uudelleen ja taas sama pehneä, rauhallinen fiilis virtaa sanoistasi. Ja varsinkin näistä: "Mia käpertyy miehen lämpimään syliin. Lintujen viserrys, aamuauringon ensisäteiden tanssiessa hirsiseinän raoista, hiljentää keskustelun."
Poistalämmin kiitos sanoistasi AilaKaarina. tuntuu niin hyvältä, kun lukija tavoittaa sen tunnelman, mitä halusin tarinallani välittää...
PoistaIhana maalaisromanttinen ja herkka krapu.
VastaaPoistavietin lapsuuteni maalaistalossa, nyt se on perheemme kesänviettopaikka, joten saan edelleen nauttia sopivassa määrin maalaisromantiikasta;)
PoistaKaunis kertomus.
VastaaPoistakiitos kaunis Risa:))
Poista