Valokuvatorstai Näppäri

 Tällä viikolla 290. haaste jatkaa toiveiden toteuttamista,  vuorossa on Persikkakarhun ehdotus:

lapsuusmuisto

Tämä ilkeän näköinen pikku laite on suonirauta eli näppäri tai nälläri, jossa on vieterilaitteen avulla toimiva pientä kirvestä muistuttava terä. Laite kuului entisaikaan parantajien välineisiin. Sillä iskettiin suonta, eli valutettiin pahaa verta ulos. Suoneniskentä on vanha kansanparannusmuoto kuppaamisen ohella. Hoito perustui käsitykseen, jonka mukaan tauti aiheutuu pahasta verestä, joka suonta iskemällä tai kuppaamalla poistettiin kehosta. Jos taudin katsottiin olevan pintaveressä, kupattiin, jos taas tauti oli syvemmällä, iskettiin suonta. Suoneniskentä on auttanut mm. verenpaineen hoidossa, sydäntaudeissa, keuhko- ja vesipöhön hoidossa sekä halvauksissa. Suoniraudalla iskettiin kipeän paikan lähellä oleviin laskimoihin haava. Tavallisesti suonta iskettiin kyynärtaipeen laskimosta. Veri koottiin mitta-astiaan, johon tavallisesti laskettiin 0,25-0,5 litraa verta kerralla.
Viinasillassa asui 1800-luvulla syntynyt suoneniskijä, Heikki Ruokonen, isäni eno. Ruokonen toimi myös kiertokoulun opettajana. Tyypillisesti suoneniskijöinä toimi miehet ja kuppaus puolestaan oli hameväen vastuulla. Lapsena mieltäni kiehtoi tämä merkillisen näköinen vehje ja lisää kiinnostusta herätti isäni monet tarinat liittyen suoneniskentään ja sanoilla verenseisauttamiseen, senkin  taidon hänen enonsa hallitsi.

Täältä löydät lisää lapsuusmuistoja.

Auto täynnä tavaraa

Salo on vuosien varrella tullut tutuksi monille Lasten Laulukaupunkina. Taas on aika nauttia suurenmoisista esityksistä ympäri kaupunkia 6.- 9.6.2013. Tänä vuonna Laulukaupunkitapahtuman teemana on "Estradi on meidän!". Tarjolla on konsertteja, juhlia, tähtiesiintyjiä, muskareita, kursseja, kilpailuja, kiertueita, teatteria, tarinatuokioita, yllätyksiä, jopa tanssivia koiria, monenlaisia työpajoja ja paljon mahdollisuuksia aktiivisesti osallistua ja eiintyä. Voit tutustua tapahtumaan ja ohjelmaan tarkemmin täällä.

Suvisalon ja Lasten Laulukaupungin viralliset avajaiset pidetään to 6.6. klo 18.00 Salon torilla, mutta jo paljon ennen sitäkin on monenlaista ohjelmaa tarjolla. Mukana torilla tietysti myös Värjärin Puoti koko päivän.  Ilta vierähtikin mukavasti pakatessani tavarat autoon. 

 

Eilen seudulla oli kova ukonilma, satoi isoja rakeitakin, meille se ei kuitenkaan onneksi osunut. Koko päivän on ollut ukkoshaude ja nyt illasta ukosti oikein kunnolla, vettä tuli hetken kuin saavista kaataen. Pelon sekaisin tuntein menin tarkistamaan viime päivinä istuttamieni värikasvien tilanteen. Kohtuullisen hyvin pikkuset olivat koettelemuksesta onneksi selvinneet:)) Penkeissä kasvaa morsinkoa, värisafronia ja tiikerinkaunosilmää.

Hyvin perennapenkitkin näyttivät selvinneen kaatosateesta, tässä rakastamani siperiankurjenmiekka juuri aloittamassa kukintaansa.

Tule ihmeessä moikkaamaan torilla, jos olet maisemissa;))

Aineksia Värjärin pataan

Ihanan lämmin ja aurinkoinen ilma haittaa hiukan taimien koulimista ja ulos istuttamista, joten päätin puuhastella jotain muuta. Aamulla, kun oli vielä hiukan viileämpää, purin vanhoja kompostikehikoita. Tarkoitus olisi kesän aikana pikku hiljaa uusia kaikki neljä kehikkoa sekä kasvilava. Iltapäivän käytin lankojen ja villojen värjäykseen tarvitsemieni väriaineiden valmisteluun. Parhaillaan puiden kuori irtoaa hyvin, joten hain muutamia korpipaatsamia. Vaikka paatsama on erittäin hyvä värikasvi, en ole sillä aiemmin värjännyt. Innostuin asiasta talvella tavattuani Roskisvärjäyskurssilla Värjääjän Päiväkirja-blogin Eilan, hän on värjännyt jo vuosia paatsamalla hyvin tuloksin. Yläkuvassa kuorituista paatsamista haketettuja paatsamanlastuja. Kuten kuvasta näkee, paatsaman ydinpuu on kauniin vaaleanpunaista. Siitä on luvassa villaan kauniita sävyjä vaaleanpunaisesta aina ruskeanpunaiseen käytetystä värjäystekniikasta riippuen. Näillä lastuilla olisi tarkoitus tehdä ensimmäiset värjäyskokeilut jo lähi päivinä. 

Paatsaman kuoret kuivaan tulevaa käyttöä varten. Värjäyskirjoissa kehoitetaan kuivaamaan puiden kuoret ja säilyttämään niitä vähintään vuoden ennen värjäämistä, koska näin niiden sisältämä väri voimistuu. Esim. tuoreissa paatsaman kuorissa on antroneja, jotka säilytyksen aikana muuttuvat antrakinoneiksi, mitkä ovat erittäin hyviä väriaineita. Pisimmistä kuorisuikaleista tein kiepit siten, että kuoren liukas sisäpinta jäi ulommaksi. Näitä kieppejä tulen käyttämään rauta-aikamarkkinoilla esitellessäni perinteistä lankojen puretusta ja värjäämistä luonnon värein. 

Myös paatsaman lehdet sopivat värjäykseen, tuoreista ja kuivatuista lehdistä saadaan erilaisia sävyjä. Kuvassa olevat lehdet olen asettanut verkkosäkkiin ohueksi kerrokseksi kuivumaan halkopinon päälle. 

 

Aiemmin olen värjännyt koivunkuorella, josta voit halutessasi lukea tarkemmin värjäyssivuiltani. Kuvissa kuivattua luumupuun kuorta ja haketettua oksasilppua, jota aion myös ehkä kokeilla värjäykseen. 

 Omenapuun kuoret odottavat jo väripataan pääsyä.

 Vuorikaunokit ilahduttavat kukkapenkissä ja uimari hirmu

aiheuttaa harmaita hiuksia;)

Värikollaasi harrastuksista

Viikon 4 värit ovat "Hedelmä"

Hedelmistä mieleeni johtui ajatus siitä, millaisia elämän hedelmiä olen keräillyt, ja päädyin sommittelemaan kesäkuun ensimmäisen viikon värikollaasin harrastuksistani. Nokkoset kuvastavat sekä yrttiharrastusta että luonnon väreillä värjäämistä. Keskuskuvaan on piilotettuna yksi harrastuksistani;)

Täältä löydät lisää kesäkuun värikollaaseja.

Näen ensimmäisenä aamulla

Stiina heitti blogissaan Puhutaan pensselillä, viitotaan virkkaamalla hauskan kysymyksen Mitä näet aamulla ensimmäisenä? Tässä minun ikkunanäkymäni makkarin ikkunasta.

Rappuja alas tullesani näen myös takapihalle.

 Kasvihuoneella odottaa päivän työt, taimien kouluttaminen jatkuu edelleen.

Mukavaa kielojen ja sireenien tuoksuista viikonloppua itse kullekkin hyvät lukijani
suosikoon kauniit ilmat juhlijoita:))

Valokuva- ja runotorstai Istutan puun

289. haasteena on Kian ehdottama aihe:
elämänohje

Yksinkertaisuudessaan kiinalainen elämänviisaus on tehnyt minuun vaikutuksen.

Niistä mukaellen näillä omilla säkeillä osallistun myös runotorstaihin:

istutan puun joka vuosi 

istutin kolmekymmentä vuotta sitten

istutan nyt,

palaan peruskysymysten äärelle

ajattelen

en ole elänyt turhaan, 

hoidan puutarhaani

olen onnellinen

olen

Täältä löytyy lisää elämänohjeita.

Riemukas kotiinpaluu Ranskanmaalta

 

Helmi ei tiennyt miten päin olisi pyörinyt nuorten astuessa ulos autosta. Asiaa riitti jos jonkinmoisen vikinän ja vinkunan muodossa, ei siitä iskäkään selvää ottanut;) Hiukan rauhoituttuaan Helmin naamasta loisti tyytyväisyys, rakkaat laumanjäsenet ovat palanneet koko kevään kestäneeltä matkalta kotiin.

Pienen lepohetken ja toivotun kesäkeiton jälkeen lähdimme porukalla iltalenkille. Nuoret saivat nauttia matkansa ansiosta kahdesta keväästä, ensin ranskanmaalla ja nyt kotimaassa. Kertoivat loppu viikosta olleen erittäin kylmää, + 4 C, nyt naama oli yhtä hymyä, sai kulkea t-paidassa, lämmin kesätuuli liehytteli hiuksia ja kaunis luonto ympärillä!

 

 

Tuttua koivukujaa kulkiessa saimme ihailla sireenien, omenapuiden, hevoskastanjoiden ja koristeomenapuiden mahtavaa kukintaa. Ilma täyttyi ihanista tuoksuista. 

 

Metsän rauha ja pehmeät polut kutsuivat kulkijaa. Metsän reunassa oli hyvä pysähtyä vetämään henkeä ja ihailemaan kauniita peltomaisemia. 

Kotipihan sireenitkin aloittivat kukinsa juuri parahiksi, aivan kuin nekin olisivat halunneet juhlistaa nuorten kotiinapaluuta:))