Värjärin kotiinpaluu

Mökkireissu venyi suunnitellusta viikosta kahdeksi, ei haittaa kun kotiintuomisina oli 30 vyyhteä toinen toistaankin kauniimpia villalankoja. Keittiössä aamuhämärissä otetussa kuvassa kaikki värit eivät valitettavasti toistu niin kauniina mitä ne todella ovat. Nyt langat saavat vielä kuivua orsilla muutaman päivän ennen kuin alan vyyhtimään ne uudelleen myyntiä varten. Osa lankoista päätyy tietty myös tyttäreni keinutuolimattoon. Tarkoituksenani on tehdä tarkempi postaus värjäyksistä vielä myöhemmin kun on hiukan enempi aikaa. Nyt tulevat päivät ovat mukavan kiireisiä, sillä tavoitteenani on pitää Värjärin Puodin avajaiset to 15.11.2012.

Värikollaasi: juhlahaaste 100

 Haasteen värit sopivat erityisen hyvin kuvaamaan värjärin viikon värimaailmaani

Värjärin päivä

Aamun kajo työntyy verhojen raosta pikku kamariin, peiton lämpimässä suunnittelen päivän askareitani. Tupa on viileä ja siksi vielä hetkisen viivyn isosiskoni kutomaan villashaaliin kääriytyneenä vuoteen lämpimässä. Helmi nukkuu jalkopäässä ja näkee selvästi jotain mieluista unta, kun niin mukavasti tuhisee. Oma rakkaani on vielä untenmailla ja varon visusti herättämästä häntä unestaan.

Hiljaa hiivin tupaan, vedän kamarinoven perässäni kiinni, avaan vanhan putkiradiomme ja alan virittelemään tulta puuhellaan aamukahvin keittoa varten. Kuinka rakastankaan näitä rauhallisia, hiljaisia aamuhetkiä Viinasillassa. Mieleeni palaa mukavia muistoja lapsuudestani, siitä miten mukavaa oli peitonlämpimässä kuulostella äidin ja isän askareita tuvasta, silloin oli rauha maassa, kun matala puheen sorina kantautui juuri ja juuri korviini.

Aamu valkenee aurinkoisena, pakkasta vain pari astetta, siis ihanteellinen värjäyspäivä tulossa. Ennen uloslähtöä on kuitenkin vielä lämmitettävä leivinuuni ja laitettava kaalilaatikko muhimaan uuniin. On niin mukavaa tulla puolilta päivin sitten sisälle ihanan tuoksun tullessa vastaan jo heti tuvanoven avatessa. Miten helppoa ja vaivatonta ruoanlaittaminen onkaan maalaistuvassa. Isäntä ruskisti jauhelihan, itse pilkoin kaalin, porkkanoita ja pari sipulia pataan. Nopsaan oli laatikko uunissa kun yhdessä tuumin tehdään.

Isäntä jatkoi eilen aloittamaansa urakkaa, tallin kattorakenteiden tukemista. Muutamana talvena on ollut niin paljon katolla lunta, että se on taipunut hivenen notkolle, parasta tukea rakenteita, ettei koko katto romahda alas lumikuorman alla. Hurjaa hommaa kiikkua kurkihirsien tasolla, onneksi isännällä ei ole korkeanpaikan kammoa.

Värjärin padassa on vuorossa heti aamutuimaan suopursujen ja siskoni keräämien variksenmarjojen keitto. Emalikattilassa värjään lisää vaaleita lankoja krappijuurella. Iltapäivällä värjään vielä satsin suopursuliemessä ja variksenmarja-krappiliemessä.

Aurinko on jo laskemassa, kun lähden Helmin kanssa metsälenkille. Kerään hiukan pallerojäkälää kalliolta ja katajanoksia metsäkoneen runnomasta katajasta. Vien ne saunaan kuivumaan. Suunnittelen sitovani niistä ovikranssin.

Kello ei ole vielä kuuttakaan, kun jo menemme saunan lämpimään. Löylyttelen sydämeni kyllyydestä ja ajan näin isännän alas lauteilta ja saunakahvin keittoon tupaan, hän ei todellakaan jaksa istua kovissa löylyissä kanssani.

Äitini kynästä 20.4.1985

Äitini kirjoitus Itä-Häme lehdessä osui silmiini selatessani isäni leikekansiota. Taas kerran kiitän mielessäni isääni tästä leikekansiosta, siitä saa lukea kylän tapahtumista ja ihmisten toimista menneitten vuosikymmenien aikana. Miten hyvin nämä äitini ajatukset sopivatkaan nykyiseen elämänmenoommekin. Siispä tässä kirjoitus luettavaksi Sinulle, joka haluat kurkistaa pientilan emännän ja sittemmin perhepäivähoitajana toimineen äitini ajatuksiin vuosikymmenten taakse. 

Koti on yhteiskunnan sydän

Koti on yhteiskunnan pienin ja tärkein solukko. Ei ole vaikeata todeta, että se on tärkein. Kodeista tulevat ne, jotka ottavat hoitoonsa pellot ja maat sekä virat ja tehtävät elämän eri aloilla. Näin viedään viestikapulaa eteenpäin. Uudet sukupolvet vastaavat kansan tulevaisuudesta ja maan kohtalosta. Näin jokainen koti – pienikin, on luomassa maan ja kansan tulevaisuutta ja ohjaamassa suuntaa, johon ollaan menossa. Mistäpä tulisivat vastuuntuntoiset ja työnsä taitavat isännät ja ehtoiset emännät? Eikö juuri tämän päivän kodeista. Siksipä kodin jokainen päivä on niin kovin tärkeä. Ikävä, että vasta vanhana olen oikein oppinut ymmärtämään sanonnan ”niin makaat kuin petaat” merkityksen. Olen erittäin pahoillani. Paljon olen tehnyt virheitä ja virheratkaisuja elämän kivisellä tiellä. En ole osannut matkan vaikeimpina aikoina muuta kuin ottaa sivustakatsojan osan – mennä itseeni ja iskeä työhön murheet ja uskoa huomiseen. Risukasaankin kerran vielä aurinko paistaa – ja niin tekee.

Mikä lasten kasvuaikana menee vikaan, sitä on vaikea myöhemmin korjata. Halua kyllä olisi, mutta taito puuttuu. Koskaan ei voida kylliksi arvostaa varhaislapsuudessa ja kasvuiässä saatujen vaikutteiden merkitystä. Nämä vaikutteet ovat voineet tulla sanojen teitä, mutta vieläkin selvemmin ja suoraan sanoitta. Lapsi vaistoaa kaiken hyvin herkästi. Kodin elämä sellaisenaan painuu tuhansina pieninä sirpaleina lapsen sieluun ja jää sinne vaikuttamaan. Eikä lapsuus irtoa ihmisestä – historia kansasta.

Siksi me kodinperustajat emme voi edes kuvailla ennakkoon taivalta, mille lähdettiin. Mutta miksi koti kaikkineen on yhteiskunnan vaikein osa-alue? Kun kaksi sinänsä itsekästä ihmistä luulee rakentavansa Onnelan pelkästään sillä, että kannetaan hynttyyt yhteiseen pesään, he eivät aavista, että Onnelaan on pitkä ja monimutkainen matka. On sinänsä hyvä, että tämä on kätketty. Jos kaiken etukäteen tietäisi, menisi rohkeus. Ja moniko toisen vahingosta on viisastunut? Nuoruuden ja nuoren rakkauden ihanuus on juuri siinä, että kirkkain silmin lähdetään taipaleelle, jolla lukemattomat ovat kokeneet haaksirikon. Ei saa, sanovat ne, jotka eivät tiedä, mitä se on, kun tuska on käynyt taloksi.

Tämän hankkeen onnistumiseen tarvitaan niin paljon, ettei kukaan voi kaikkea edes luetella. Sen voi kuitenkin ilman muuta sanoa, että jollei ihmistä ole kasvatettu sopeutumaan ja ellei itse ole ymmärtänyt lähteä itsekasvatuksen ankaralle tielle, niin törmäyksiä kyllä riittää ja pettymyksiä tulee. Syy on selvä – jokainen meistä on luonnostaan sellainen, että hän etsii omaa etuaan ja nautintoaan. Tästä säännöstä on poikkeuksiakin. Parissamme on niitä, jotka alun alkaen ovat velvollisuuden uskollisia noudattajia, itsenä unohtajia, ei niinkään esillä olevia, maan hiljaisia, nöyriä ihmisiä.

Tänä tasa-arvon ja vapauden aikana moni asia on saanut ei aina välttämättä niin hyviä tulkintoja. Allekirjoittanut on yhä edelleen kannassaan – ”suutari pysyköön lestissään”, puusuutari varsinkin. Näinhän se on nähtävä. Kun olemme vahvasti minä - ihmisiä, minä määrään, minä tahdon, ja katsotaan nenänvartta pitkin, täytätkö mitan, jonka sinulle asetan. Näillä eväillä ei yhteinen taival pitkälle jatku.  Sananlasku sanoo: ”Ei kaksi kovaa kiveä hyviä jauhoja tee”.

Valokuvatorstai haaste 262 Digitaalista kuvapeittoa

Kaunis aurinkoinen ilma houkutteli sunnuntaikävelylle. Naapurimme on harventanut syksynmittaa koivikkoaan, päätimme kerätä hiukan oksia kranssia varten. ps en ollut hoksannut katsoa haastetta aiemmin, joten kuva ei ole ihan klo 14 otettu vaan keskipäivällä. 

Värjärin yllätti öinen lumisade

Ilmojen puolesta viikonvaihde oli mitä loistavinta aikaa värjätä villalankoja. Kaivoin sunnuntaina ison raparperinjuurakon ja keitin siitä vahvan väriliemen. Seisotin yön yli ja värjäsin ilman puretusta harmaita ja luonnonvalkoisia vyyhtejä. Raparperissa on niin paljon oksaalihappoa, että muuta puretusainetta villan värjäyksessä ei enää tarvitse käyttää sen lisäksi. Harmaat vyyhdet värjäytyivät kauniin harmaanvihreiksi ja vaaleat tumman keltaisiksi. Alla olevassa kuvassa pesuvadissa raparperilla värjättyjen lankojen lisäksi oikeassa reunassa krappijuurella värjätty harmaa vyyhti.

Olin kerännyt kaatamastamme pihakoivusta karvejäkälää aiemmalla reissulla leivinuunin päällee kuivumaan. Keitin jäkälää pari tuntia ja värjäsin ilman purtetusta harmaita ja vaaleita vyyhtejä. Sain kauniita ruskean eri sävyjä lankoihini. Tänäin olen värjännyt lisää karvejäkälällä rautapadassa ja harmaa lanka näyttäisi varjäytyvän todella kauniin ruskeaksi. Annan lankojen olla vielä yön yli värjäysliemessään.

Mukava käydä välillä ihmisten ilmoillakin. Paikallisessa kirjastossa on hyvä palvelu ja langatonyhteys, jota tietty heti käytin hyväkseni. Nyt askeleet suuntaavat kirkkomaalle hakemaan haudoilta pois palaneet kynttilät.

Rentouttava maastolenkki Pollen kanssa

Odotus palkittiin, todella hienoa päästä kuukauden tauon jälkeen Pollen selkään ja maastoon. Tein vain reilun puolentunnin lenkin, muuten huomenna ei olisi asiaa selkään, kun paikat olis niin jumissa. Aamusta puotti tihkua, iltapäiväksi pilviverho rakoili ja mukavan lämmintä +6 C.  Nautin täysinrinnoin ratsastuksesta kauniilla harjulla.

Karitsan puolikas palvaamolla. Aamusta tein selkäpuolesta uunipaistia leivinuunissa. Tuskimpa olen ikänäs syönyt mitään niin hyvää. Raaka-aineet hiukan niukat mökillä, valkosipulia ei sattunut olemaan, mut salottisipulia löytyi eli sitä muutama kappale pataan, kevyt suolaus ja hiven sitruunapippuria ja hyvää tuli. Helmille paistoin samalla keuhkot, munuaiset ja sydämen. Kyllä kelpasi vahtikoirallemme. Ja totisesti oli herkkunsa ansainnutkin reippaasta toiminnastaan edellis yönä.