Virkattuja laukkuja ekolangasta

Väripatoja vahtiessa jää mukavasti aikaa myös käsitöiden tekoon. Nämä kolme virkattua laukkua näki päivänvalon viikon värjäyssession oheistuotteina:)) Sivulta Virkkuukoukulla tehtyä  voit halutessasi lukea hieman tarkemmin laukkujen malleista ja materiaaleista.

Valokuvatorstai 269. haaste

 Vuoden 2013 ensimmäinen torstaihaaste on kolmetoista. Värjärinä en voinut vastustaa vyyhtieni kuvaamista tähän haasteeseen. Viikossa olen saanut padoistani lankoihini yhteensä kuuttatoista eri värisävyä. Harmikseni en saa kuviin värisävyjä taltioitua oikein esim. kuvassa keskellä oleva vyyhti on oikesti kauniin tumman ruskea ei hailukan violetti kuten kuvassa.

Omenapuunoksilla orrella roikkuu kolmetoista eri väristä vyyhteä vastauksena haasteeseen.

Neulahuovutusta Värjärin Puodin Pikkulauantai-illassa

Värjärin Puodin neulahuovutusilta vietettiin mukavissa merkeissä. Helmi ihastelee kättemme töitä. Punakettu loukkasi hieman korvaansa ja sai siihen vielä lopuksi siteen. Ehkäpä se lohduttaa hieman ketun onnellista saajaa:)) Kanttarelli toimii varmaan hyvin vaikka varaston avaimenperänä. Vanamon viehkeä kauneus ja lumoava tuoksu toi mieleen Eino Leinon runon

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Vähitellen orret alkavat täyttyä langoista

 Padat ovat porisseet jo viime torstaista lähtien ja lankoja alkaa olla melkoinen määrä kuivumassa. Kuvassa oikealta lukien: kolme vyyhteä keltasipulin kuorilla, kaksi vyyhteä sipulinkuori+krappiliemessä, kolme vyyhteä karvejäkälä+sammal+okenilli+krappiliemessä ,yksi vyyhti ruosteorakkailla ja kolme vyyhteä punasipulin kuorilla värjättyjä kotimaisia villalankoja.
Helmi odottaa jo iltapäivälenkille pääsyä ja etsii tällä kertaa edellispäivänä tuomaansa kiveä mukaan reissuun.

Nerulahuovutusta varten olen värjännyt myös lisää villaa. Tässä villat ovat päässeet punasipulikuoriliemeen.
Viikonloppuna ehkäpä ehdin tekemään tarkempaa postausta tuonne värjäyssivuille eli jos kiinnostaa kannattaa käydä kurkkimassa sinnekkin.

Jöntte kissalle uni maittaa. Sillä on tapana nukkua sylissäni tehdessäni käsitöitä, Helmikin haluaisi kovasti sylkytellä, mut on hieman kasvanut ulos sylikoiran mitoista;))

VÄRIKOLLAASI 108 Living coral

TÄMÄN VIIKON VÄRI ON

Mustavalkomaanantai haaste#145 ULKONA

Viimeinen mustavalkomaanantain haaste tällä erää, aiheena ulkona.
Haasteen luettuani mieleeni tuli kesäiset kuvat hepoistani Viinasillassa. Heponi saivat kulkea pihamaalla vapaana ja osallistua touhuihini halutessaan. Heimolla oli tapana seisoa oven takana odotellessaan emäntäänsä: keskellä olevassa kuvassa Heimo kurkkaa et vieläkö emäntä syö aamiaistaa, yläpuolella olevassa kuvassa Heimo odottaa puolestaan emäntäänsä aamupesulta tulevaksi, alhaalla keskellä Heimo tarkistaa et puucee tulee siistittyä huolella juhannunvieraita varten, vasemman puoleisessa kuvassa odotellaan istunnon loppumista ja oikealla Heimo kurkkii onko emäntä saanut tallin siistittyä et pääsis viileään talliin levähtämään keskipäivän auringosta.

Kiitos irwikissalle haasteen ylläpidosta, kaikki loppuu aikanaan, kivatkin asiat.
Oikein hyvää kevättä kaikille:))

Käävät ja karveet pataan Loppiaisena

Aloitin päiväni huuhtelemalla eilen sipulinkuori - krappiliemessä värjäämäni langat. Lisäsin sipulinkuori liemeen ennen joulua keittämäni krappijuuret, joilla olin värjännyt jo kaksi satsia lankoja. Tavoittelin enempi kullankeltaista kuin oranssia sävyä ja taidanpa sellaisen saada. Lopullinen sävy tule esiin kuitenkin vasta lankojen kuivuttua kunnolla.

Helmi odotteli  innokkaasti jo aamulenkille lähtöä viritellessäni kääpäkeitoksiani liedelle kiehumaan. Helmillä on tapana ottaa mukaan lenkille puukapula tai kivi, tällä kertaa puukapula oli mieluisami leikkikalu.

Käävistä tulee aikamoinen haju keitettäessä, joten sovinnolla keittelen kääpäliemeni ulkosalla. Toisekseen lisään keitinveteen ammoniakkia, joten siksikin on parempi keittää kääpäliemi ulkosalla, ihan terveyssyistäkin ettei tartte hengitellä ammoniakkihöyryjä.

Kotitiellä silmäni osui merkillisen näköiseen palaseen, Helmikin ohitti sen noin vain eli ei se ainakaan mitään syötävää olisi. Mielenkiintoni heräsi mitä lähemmäksi tulin: "Oisko taivaasta pudonnut okrakääpä eteeni" hihkuin Helmille innoissani. Lähes koko metsälenkin olin harmitellut sitä, kun en löydä okrakääpiä. Olisko sellainen nyt tuossa tiellä, vanhasta koivusta pudonneena? Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, et kyseessä on pökkelökääpä. Nyt mulla on jo pari pökkelökääpää kuivumassa ikkunalaidalla, muutama viel lisää niin nekin pääsevät väripataani.

Kotona odotti höyryävä kääpäkeitos, parin tunnin keittämisen jälkeen väri näyttää jo melko hyvältä. Tunnin saa ainakin vielä kiehua hissukseen, sitä jäähtymään huomiseksi.
Metsälenkillä keräsin maahan pudonneista oksista karvejäkälää. Laitoin ne kiehumaan uuninpangolla kuivumassa olleiden karvejäkälien ja sammalien kanssa samaan kattilaan. Väriliemiä keitellessä on hyvää aikaa kutomiseen, Helmikin saa levähtää pitkän lenkin jälkeen hieman luvattomalla sijalla.

Saunan jälkeen iltapalaa syödessä muistin et punasipulin kuoretkin voi laittaa jo yöski likoamaan. Näin värjärin Loppiaispäivä on täystyöllistetty.

ps Puiden lehdet, kuoret ja kävyt värjärin padassa - sivulta löydät postauksen sipulin kuorilla värjäämisestä.

Mukavaa Loppiaista itse kullekin omien harrastusten ja perheen parissa:))