Pihakuusen juurakko osana kivikkoryhmää

 

Jo pitkään olemme isännän kanssa pähkäilleet kiviaidassa kasvavan pihakuusen kaatamista. Puusta on tullut jo niin iso, että sen juurakko rikkoo kiviaitaa. En vain ole halunnut puuta kaadettavan, koska se on antanut hyvän näkösuojan saunapihaan kylätiellä kulkijoilta. Tiistaina vihdoinkin myönnyin isännän toiveeseen kaataa puu...

luvan saatuaan ei kauaa kulunut kun moottorisaha jo lauloi. 

Helmi on tottunut metsurin apulainen, tyynen rauhallisesti vahtii isännän menopeliä ja vähän minuakin, etten vaan joutuisi kaatuvan kuusen alle;)

Loveus on kohta valmis ja sitten puu kaatuu turvallisesti pihamaalle. 

Toivottavasti pallokuusi ja alppiruusu eivät pahastu varjoa suoneen naapurin kaatamisesta.  

Täytyy myöntää, että isäntä oli oikeassa kuusen kaadon suhteen. 

Näkymä saunapihalta aitalle on nyt avara, kaunis. 

Kuusen kaataminen antoi minulle uuden, mielenkiintoisen projektin:))

Nukuin yön yli ja aamulla ryhdyin suunnittelemaan sitä, miten ryhtyisin valmistelemaan istutusalustoja kivikkokasveille.

Osa kivistä oli heppoisesti paikoillaan, joten katsoin parhaimmaksi ottaa niitä alas. 

 Kivien alta alkoi paljastua kaunis kuusen juurakko.  

Nyt vasta innostuinkin, ryhdyin puhdistamaan juurakkoa kuin arkeologi konsanaan!

 

Kuusen juuri oli ottanut tiilen tiukkaan syleilyynsä, 

joten jouduin käyttämään lekaa sen irroittamiseen.

 Mitä mahdollisuuksia juurakko antaakaan kivikkoryhmän perustamiseksi!

 Nyt päässä pyörii erilaisia ideoita ja kasvivaihtoehtoja. 

Ainakin haluaisin istuttaa toisen ohotanmarunan juuren koloon. 

Kiviaidan toisessa päässä on viime kesänä istuttamani ohotanmaruna ((Artemisia schmidtiana). Sen pallomainen kasvutapa ja hopeinen väritys viehättää minua kovin. 

Onko sinulla ehdotuksia, miten voisin kivikkoa rakentaa tästä eteenpäin ja mitä kivikkokasveja siihin kenties istuttaisin?

Näkymä veräjältä pihaan. Saunarakennuksen nurkalla kasvava ruusupensas peittää mukavasti näkymän saunan rappusille. Itseasiassa kuusen kaataminen oli monella tapaa hyvä asia. 

Kiitos siitä isännälle:))

Kurkistus Rauniopuutarhaan

Tänä kesänä en ole vielä kertonutkaan Rauniopuutarhan kuulumisia, siispä nyt hieman kerron. 

Päätyseinustalle viime vuonna istuttamani villiviini ja kaksi humalaa ovat lähteneet hyvin kasvuun.  

Karhunvadelma näyttää viihtyvän hyvin seinustalla, samoin piippuköynnös.

Piippuköynnöksen siirsin aitan nurkalta,  missä se oli liian kuivassa paikassa räystään alla. Piippuköynnös on saanut kaverikseen jalokärhön ja 

kiven.

Köynnöshortensialle etsin varmaan uuden paikan ensi keväänä, koska muuten seinusta peittyy kokonaan. Istutin sen viime keväänä, koska luulin vanhan villiviinin kuolleen. Villiviini tokeni lopulta kuitenkin hurjaan kasvuun ja nyt hortensia on liikaa.

Köynnösten lisäksi seinustalla kasvaa keltapäivänlijaa ja vuohenkelloa. 

 Kurkistus muurien sisäpuolelle.

 Rakastan luonnonkukkia, joten niitä kerään usein myös rauniopuutarhan simpukkamaljakkoon.

Aiemmin ikkunan alla kasvoi mantsuriankärhö. Siirsin sen nyt kesällä pois ja istutin tilalle kotkansiipiä. Kaksi karhunputkea on päättänyt itsepäisesti kasvaa rauniopuutarhassani. Olen niiden taimia nyhtänyt monena vuonna pois, mutta koska näyttävät niin mieleään kasvavan tuossa, niin saavat nyt sitten olla rauhassa.   

 Sammal peittää jo mukavasti tiilikäytävät. 

Entisen karjakeittiön nurkassa oleva vesipumppu ja säiliö, mistä vesi johdettiin lehmien juoma-astioihin, ovat myös jo lähes kauttaaltaan sammaleen peitossa. Talon vanhat maitotongat ovat jo ruostuneet.  

 Alunperin hevosen syöttökaukaloksi valettu betonikaukalo pursuaa vuorenkilpiä. Niiden keskelle olen istuttanut tänä kesänä keltapäivänliljan ja siperiankurjenmiekan. Taustalla näkyy sammaleella päällystetty entinen ankkojen suojakatos, missä parhaillaan kukkii itsekylväytyneenä muutamia lemmikkejä. Minulla on ollut tarkoitus tehdä siihen "oikea" viherkatto, mutta en vaan ole vielä saanut sitä aikaiseksi. Lisäsin katolle viikolla hieman hiekansekaista multaa, josko viherkatto kehittyisi sitten omia aikojaan niistä lajeista, mitkä sen kasvupaikakseen kelpuuttavat... 

 Rauniopuutarhasta on löytänyt paikkansa myös talon ihka ensimmäinen hella ja vanha ämpäri, mitä ilmeisesti äitini on joskus kauan kauan sitten käyttänyt lypsyämpärinä.  

Punaisen keinutuolin tarinaa en tunne. Se on ollut niin kauan tallin ylisillä kuin muistan. Joku on ilmeisesti yrittänyt sen polttaa ja tullut sitten katumapäälle, kun on liekeistä pelastanut. 

Vihreä sammalmatto johdattaa viettämään pientä lepohetkeä yhdessä kaikkein mieluisimmista paikoista lapuudenkodissani. Voisin jopa sanoa, että

sateenkaaren päässä on minun salainen aarteeni.

Iltauinnilla talasrannassa

 Sauna lämpiää.

Sade on juuri lakannut. 

Tytär ehdotti iltauintia talasrannassa.

Helmi ehtii ensimmäisenä veteen.

Riisuudun vasta talaassa kun Helmi ja tytär jo ovat uimassa.

Ihanaa

nyt myös minä olen heittänyt talviturkkini!

Metsämansikoita ja kuivakukkia

Voittaako mikään metsämansikoiden aromin?

Pihamaallamme kasvaa paljon metsämansikoita. Keräsimme iltapalaksi tyttäreni kanssa mukilliset.

Takkahuoneen kukkaorsi täyttyi myös päivällä keräämistämme kukista.  

 Juhannuskesällä niitetyiltä tienpientareilta löytyy nyt monihaaraisia ahdekaunokkeja. 

Vasemmalla puolella mesiangervoa ja kaunokkien oikealla puolella mataraa sekä pietaryrttiä.

Siankärsämöä kimppuina kelopuun oksilla.

Pariisin kaduilla voi vain haaveilla kukkakedoista. Taulu on isännän ostama Pariisin matkaltamme. Nytkin hänen tekisi kovasti mieli lähteä reissuun tätä jatkuvaa sadetta ja kylmyyttä pakoon, itse en vaan millään malta, kun luontoäidin antimet ovat parhaimmillaan hyödynnettäviksi kotikulmilla.

Kesän parasta aikaa?

Mustikka-aika alkaa olla parhaimmillaan. 

Helmikin löysi hyvän saaliin mustikkametsästä. Piti tehdä pikku konsteja, että saimme luun pois, koska todellakaan emme halunneet sitä kotiinviemisiksi. 

Isäntä ja miniä keräsivät poimurilla ämärilliset (oranssi ja vihreä ämpäri). Me pojan kanssa perinteisesti käsin. Toki meillä saalis jäi vähäisemmäksi, mutta eipä ollut roskia mustikoissamme. Niistä saikin heti kotiin tultua leivottua kesän ykkösherkun, 

perinteisen mustikkapiirakan:))

 Sen verran löysin jo metsävadelmiakin, että sain tehtyä vadelmakeiton.

 Voi, miten ihanalta se maistuikaan vasta leivotun pullan kanssa.

 Myös puutarhassa marjat alkavat kypsyä ja 

 kasvilavat antavat runsaasti maukasta satoa pöytään. 

Tänään tein viimeiset uusinta kylvöt naurista, retiisiä ja tilliä. 

Ja mikä parasta lomassa, on aikaa myös makoilla riippumatossa. 

Välillä kyllä on vähän ahdasta, kun Helmikin tykkää!

Pihatien varren kukkapenkissä on keltaisen ylivalta, nyt kun lapinnauhuksetkin aloittivat kukintansa.

Aurinkoista viikkoa Sinulle!

Lauantain hortoiluja

Olipa ihanaa herätä lauantaina aurinkoiseen aamuun. Heti ensimmäisenä mieleeni tuli, että päivä olisi juuri sopiva villiyrttien keräämiseen. Juotuani aamukahvit portailla purkitin kuivumassa olleet villiyrtit, jotta saisin tilaa uudelle satsille. Alkukesä on parasta hortoilu aikaa. Alkuviikosta keräsin pihamaalta poimulehtiä (kuvassa takimmaisena kuivumassa), valkoapilaa, kurttulehtiruusun terälehtiä, nokkosta (edessä vasemmalla) ja saksankirveliä (oikealla). Yrtit kuivuvat muutamassa päivässä lattialämmöllä. On tästä viileästä kelistä se hyöty, että ihan surutta voi kuivata villiyrttejä ja värikasveja lattialämmöllä, kun sitä pitää mielellään päällä jo ihan lämmönkin takia;)

Nyt täällä varsinaisessa suomessa on paras aika kerätä mesiangervoa (Filipendula ulmaria) kuivumaan talveksi. Läheisen Halikonjoen rantaniityillä kasvaa yllinkyllin kerättävää.

Isäntä keräsi maitohorsmankukkia. Olen jo aiemmin juhannuskesällä kerännyt nuoria maitohorsman lehtiä kuivumaan. Nyt kukat ovat parhaimillaan kerättäväksi. 

 

Rantaniityn laidalla olevan metsän reunassa kasvaa laajalti metsäapilaa (Trifolium medium). Kaikki apilat sopivat käytettäviksi ravintona. Metsäapilan erottaa parhaiten puna-apilasta siitä, että sen lehdistä puuttuu puna-apilan lehdille tyypillinen vaalea laikku.

Kerätessämme isännän kanssa villiyrttejä, Helmi oli lempiharrastuksensa parissa, uimassa. Joki on savesta ruskeaa, mutta se ei Helmiä haittaa.

 

Isäntä ja Helmi näyttävät mallia miten joki ylitetään kiviä pitkin.

 Onnellisesti pääsin minäkin joen yli kukkakoreineni:))

 

Kotimatkalla poimin peltotien varrelta ojakärsämöä (Achillea ptarmica) kuivumaan talvisia kukkakimppuja varten. 

Luontoäiti tarjoaa parastaan. 

Päivän hortoilujen tuloksena kuivumassa: 

metsäapilan kukkia ja hieman myös nuoria lehtiä (takana), mesiangervon sekä maitohorsman kukkia.