Värjärin paluu patojensa ääreen

Yöllä oli satanut sen verran lunta, että maa oli valkeana. Ilma tuntui kolealta, joten luovuin ajatuksesta värjätä ulkosalla. Sain tuliaisina eilen monta pussillista sipulinkuoria, joista osan laitoin jo illalla likoamaan yöksi. Iltapäivällä isäntä sytytteli valkean Porin-Mattiin samalla kun lämmitti saunatuvan muurin. Keitin sipulinkuoria emalikattilassa tunnin verran, samalla valmistelin kolme vyyhteä valkoista 3-säikeistä villalankaa värjäämistä varten. Sidoin paksusta kalastajalangasta haltialangat jokaiseen vyyhtiin ja kastelin ne huolellisesti.
Edellisestä värjäyskerrasta joulun alla minulle ei jäänyt yhtään valmiiksi puretettuja lankoja, joten tein nyt puretuksen alunalla ja viinikivellä värjäyksen yhteydessä. Värjäsin langat kuorien seassa. Väriliemi saa jäähtyä rauhassa yön yli. Huomenna aloitetaan päivä lankojen huuhtomisella samalla kun uudet langat jo porisevat väripadassa.

Iltapäivällä sain apuvoimia hyllykköjen laittoon lankapöydän alle. Helmi kävi vielä illansuussa tarkistamassa onko emäntä saanut tavaransa järjestykseen:))

Mustavalkomaanantai#144

OMAKUVA/SELF-PORTRAIT
Haasteen ylläpitäjä Irwikissa kirjoitti saatteeksi: "Omakuvia on toki Mustavalkomaanantaissa nähty ennenkin, mutta omakuvat voivat matkan varrella muuttua siinä missä aika ja ihmiset itsekin - ja sitäpaitsi, jokaisen kuvaajan näkemys omakuvasta on aina henkilökohtainen tulkinta, joten sinänsähän aihe onkin lähestulkoon rajaton ja ehtymätön. Siispä vuoden 2012 viimeisenä mustavalkohaasteena on omakuva.

Aiheena omakuva oli tosi mielenkiintoinen. Mietin erilaisia näkökulmia kuvan valitsemiseksi; itse otettu, lapsuudesta, työstä, harrastuksista, perheenparista, miten oma näkemys persoonastani tulisi esille kuvassa? Nyt menin sieltä, missä rima matalin eli tein kollaasin, vaikka ilmeisesti haasteen idean mukaisesti tulisi käyttää vain yhtä kuvaa? Kollaasissani on mukana kolme itse ottamaani kuvaa, muut toisten näkemyksiä minusta.

Pikku ilmoitus värjäyspäivistä:))

Uuden vuoden ensimmäiset värjäyspäivät:
to 3.1. klo 13 alkaen
pe 4.1. klo 13 alkaen
la 5.1. klo 13 alkaen.

Jos olet kiinnostunut luonnosta saatavilla väriaineilla värjäämisestä, niin voit tulla vain seuraamaan työskentelyäni tai itse myös värjäämään mukana. Torstaina aloitetaan lankojen valmistelusta värjäystä varten ja keitetään väriliemet (karvejäkälä, käävät). Perjantaina ja lauantaina jatketaan värjäämisellä.
Kuten kuvasta näkyy Helmi on jo ahkerasti kerännyt karvejäkälää kuivumaan värjäystä varten.
Ilmoita mielellään etukäteen tulostasi puh tai sähköpostilla ilona.winebridge@gmail.com

Olet lämpimästi tervetullut Värjärin Puodin värjäyspäiviin.

Hei laukkaa ratsuni mun!

Aamuyöstä satoi vettä, vuoden viimeinen päivä valkeni harmaana ja usvaisena, joskin merkkejä oli jo poutaantumisesta nähtävissä. + 3, aivan mahtava ilma lumileikkeihin, tänäin pääsin kierrittelemään nuoskalumesta lumisen ratsuni.

 Helmi oli hieman erimieltä, se olisi halunnut leikkiä vain lumisotaa kanssani.

Pää jäi hivenen pieneksi. En raaskinut jatkaa pään muotoilua, koska ihmeekseni  heponi ehti nyppäämään herkullisen lehden suuhunsa kesken puuhiani.

 Sieltähän emäntä jo saapuukin, ratsu laukkaa innoissan luokse. Kova into on lähteä molemmilla  Satumetsään maastoilemaan.

 Helmi on aina innolla tulossa mukaan, on vain hiukan ihmeissään lumipatsaaksi jähmettyneestä emännästään:))

Kaiken leikkimielisen iloittelun jälkeen ruokahalu oli mahtava ja  isännän valmistama lounas maistui kaikille:))
Nyt hetkeksi kutomaan ja odottelemaan illan hämärtymistä, jotta saunan jälkeen päästään tinoja valamaan ja varjokuvista tulevia ennustamaan.

Toivotan Teille kaikille lukijoilleni oikein Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Värikollaasi 107 Kultainen hehku

Viikon väri inspiroi vielä palaamaan menneen joulun tarjoamaan kultaiseen hehkuun. Uuden vuoden tinojen valamista varten kuivumaan haetuista puistakin löytyi kultaista hehkua, samoin ulko-ovemme ankkakoristeesta.

Vierailu Talli Linnalla Perttelissä

Hevosystäväni ymmärsi miten ikävä minun on omaa heppaani ja otti mukaan Linnan Tallille. Valjashuoneeseen astuessani itku tuli silmään, kaikki ne tuoksut, suitset, satulat -  mieli olisi tehnyt niin päästä harjaamaan omaa heppaa, suitsimaan, satuloimaan, lähteä maastoon huuruisten puiden siimekseen ratsimaan...

Käynti Linnan Tallilla oli elämys.

 

Talliymäristö on kaunis ja siisti. Aivan uutena juttuna minulle hevosten  kävelytyskone (pikkukuva ylä reunassa). Maneesi on valoisa isojen ikkunoiden ansiosta ja miellyttävän lämmin. Toisessa kerroksessa olevasta taukotilasta on hyvä näkyvyys sekä tallin puolelle että maneesiin. Sieltä oli mukava seurata ystäväni ratsastusta sekä Linnan Antin pitämää estevalmennusta. Mieleen nousi monia mukavia muistoja ajalta, kun Antti piti estetunteja minulle Heimo-ponini kanssa. Hänellä riitti kärsivällisyyttä myös tätiratsastajan ohjaamiseen:))

Pakkanen kiristyi uudelleen

Yöllä kirkastui ja pakkanen kiristyi niin, ettei tänään pääse lumiukkoja tekemään, lenkille siis porukalla. Suunnistimme jokivarteen, Helmillä on paljon ihania hajuja haisteltavana aina alkumatkasta.

  Jo sillalta näimme, ettei joenvarressa ole ollut joulun aikaan muita kulkijoita. Odotettavissa siis aikamoista rämpimistä umpihangessa, mut sehän on vaan hyvää kuntoilua.

 Talventörröttäjät muodostavat kauniita kruunuja siniharmaata taivasta vasten. Joki on vielä auki koskipaikoista. Helmin kanssa pitää olla varovainen, ettei se innoissaan menisi sulaan ja kova virta veisi sitä jään alle.

Eilinen suojakeli oli nostanut veden jäälle ja öinen pakkanen jäätänyt sen uudelleen. Rannalla paksumman lumikerroksen alla oli vielä aivan sulaa, joten sai tarkasti katsoa ylityspaikan säästyäkseen kengien kastumiselta.

Edessä jyrkkä nousu ja paksu hanki. Tarkasti Helmi astui isännän askeljälkiin. Helmin remmi oli hyväksi avuksi, sen avulla isäntä avitti minua nousussa.

Rinteen keskivaiheilla oli hyvä hengähtää ja nauttia kauniista maisemasta joki ahteille.