tiistai 3. helmikuuta 2015

Umpihankihiihtoa

Vihdoin näille kulmille satoi viikonloppuna sen verran lunta, että päätin aamulla lähteä pienelle hiihtoretkelle Helmin kanssa. Kun suksiani katselee, niin joku voi ajatella, ettei tainnut olla kovin nautinnollinen hiihtoretki;) Aikamoista rämpimistä paikoin hiihtäminen olikin, mut juur mulle sopivaa hidasta etenemistä. Leveät puusukseni ja iso sompaiset suksisauvat ovat juuri sopivat umpihankihiihtoon. Löysin sukseni Perniön asemalla olevasta melko omaperäisestä Maurin makasiinistä muutamia vuosia sitten. Sukset on valmistanut Orimattilassa toiminut Valtosen suksitehdas koivusta (suksitehdas lopetti toimintansa 1984). Samoin iso sompaiset bambusauvat eli porkat olen hankkinut kirpparilta. Sauvojen sompa on tehty rottinkirenkaasta, joka on liitetty säteettäisesti nahkahihnoilla sauvaan. Ovat juuri sopivat umpihankihiihtoon, eivät hevin uppoa syvälle hankeen. Olen harrastanut umpihankihiihtoa monet vuodet, blogiinikin olen muutamia postauksia tehnyt hiihtoretkistäni läheisillä jokiahteilla esim. täällä pakkasen paukkuessa, täällä kevät hangilla ja täällä muistelen hiihtoretkelläni menneitä aikoja ja kevään heräämistä jokiahteilla.
Aurinko on taas lomaillut useamman päivän, joten kovin harmaalta maisema näyttää ja sangen vähälumiselta viikonlopun lumisateesta huolimatta! 
Onneksi  mukana on armoitettu hangen syvyyden tarkastaja, ettei emännän vasta tervatut suksenpohjat naarmuuntuisi pilalle. Pienen kaivamisen jälkeen saan luvan jatkaa matkaa;)
Kun hangen riittävyys tuli tarkistettua, Helmille tuli kiirus tarkistamaan joen virtaus ja jäätilanne. Pahalta näyttää, ei vieläkään ole asiaa uimaan tuumaa Helmi ja kuuntelee korva tarkkana myös emäntänsä varoituksia vuolaasta ja kylmästä virrasta!
Hiukan vaarallinen paikka Helmin mielestä, ja kyl me varovasti ylitettiinkin iso oja kapeaa puusiltaa pitkin yhteistuumin.
 Reitti selvä, tästä voi hiihtää!
Hiihdin metsikön reunaa kulkevaa vanhaa kärrytietä jokeen rajoittuvalle pellolle. Ihan umpihankihiihdosta ei viel voi puhua, mukavasti kuitenkin jo kroppa rasittui ja hiki nousi pintaan. Onneksi koko iltapäivän on satanut lisää lunta, joskin hieman rännänsekaista, kyl täst hiihtokelit viel voi parantua. Näillä kilometreillä ei sentään kannata harkita osallistumista vielä ensi vuonakaan umpihankihiidon MM-kisoihin. Niitähän järjestetään vuosittain äitini synnyinseudulla Pikku-Syötteen maisemissa. Tämän vuoden kisat järjestetään tulevana viikonloppuna, lisää tietoa tapahtumasta löytyy  umpihankihiihdon XVIII MM-kisat sivustolta.


Suksen pohjat puhdistettu lumipaakuista, hyvässä tervassa ovat, joten huomenna uusi lenkki syvempien hankien toivossa Aaro Hellaakosken runon ajatuksin:
Tietä käyden tien on vanki,
vapaa vain on umpihanki


ps Värjäri kirppiksellä blogissani uusin hankinta liittyy myös sivakointiin

10 kommenttia:

  1. sanos muuta, punaiset sukset on just mun makuun, sopii niin hyvin punaisen hiihtoanorakkini ja mustien iki vanhojen hiihtohousujeni kanssa;)
    kyl koirulit on sit mukavia vai mitä Mikki?

    VastaaPoista
  2. Hyvä kun sinulla oli vahti mukana, muuten olisit vaikka jokeen luisunut.
    Porkkasi ovat niin tutun näköiset, juuri tuollaiset minulla oli aikoinaan.
    Hiihtäminen on tosi hyvää liikuntaa, siinä jokainen paikka liikkuu. Hyvä Sinä ja Helmi myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ei pelkoa, sukseni eivät niin hyvin liukuneet täl kertaa. joskus kyl olen kaatunut niin lahjakkaasti tuo jokiahteil, et omin avuin tuskin olisin ylös päässyt
      totta, parasta liikuntaa mitä voin kuvitella:))

      Poista
  3. Mä komppaan Uunaa tässä, ja sanon myös, että hyvä sinä ja Helmi myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitti kannustuksesta Harakka, tosi mukavaa, kun vihdoin täälkin pääsi suksien pääl:))

      Poista
  4. Umpihankihiihto on varsin mukavaa, tosin kuntoa se vaatii. Kävin tuolla Umpihanki MM sivuilla ja ihan aidolle eräretkelle joutuu/pääsee jos sinne rohkenee lähteä.
    Minä olen hiihtänyt Lapissa menet eräretket ja varusteet minulla olisi vielä kutakuinkin käypäiset. Minun eräsukseni ovat 8 cm leveät ja niissä on sellaiset vaijerisiteet joita tarvitaan jos hiihdetään ns armeijan rantisaappailla. Kokemuksena tämä Umpihanki hiihto on varmaan hyvin sykähdyttävä, tuskin lähtisin kisailemaan mutta nautiskelemaan kylläkin.
    Minä aikoinani hiihtovaelluksilla vedin ahkiota perässäni, joten selässä oli vain päiväreppu lähinnä selän lämmikkeenä.
    Jos vain kunto kestää niin kyllä tällainen umpihankiretki on ihan paikallaan, suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta puhuen mun kuntoni ei aivan erämaahiihtoon riittäisi edes ilman ahkiota täl erää. isännällä on myös tuollaiset kaksi metriset leveät eräsukset isäni peruja. tääl on vain tosi harvoin niin paljoa lunta, et ne kannattaisi esiin ottaa. niissä on myös vaijerisiteet, kuten Sinunkin suksissa. Hyvä kun niissä voi käyttää pitkävartisia lämpimiä jalkineita. muutamana keväänä olen päässyt tuonne Syötteen maisemiin hiihtelemään hankiaisilla, se oli todella nautinnollista, eikä ollenkaan niin raskasta kuin umpihankihiihto. tosi mukavaa Molley, kun löytyy yhteisiä mielenkiinnon kohteita. mukavia hiihtoretkiä Sinulle myös:))

      Poista
  5. Sulla jäi umpihankihiihtotreenikausi liian lyhyeksi, kun kisat on muutaman päivän päästä ja vasta yhden reissun olet päässyt hiihtämään. Eikä teillä umpihankeakaan vielä ole, pääasia, että on lunta ja se pysyisi, jotta harjoituksesi pääsisi jatkumaan.
    Hyviä reissuja Helmin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos aimarii, niinhän se tuppaa jämään, on niin lauhaa iltapäivisin ollut, et lumipeite ei pääse juurikaan kasvamaan. silti urhoollisesti harrastimme eilenkin sänkihiihtoa,sitähän se on, ei umpihangesta oikein voi viel puhua kuin paikoissa mihin tuuli kinostanut vähän enempi lunta. täällä lumitilanne vaihtelee suuresti jo pienellä alueella, ei tarttis mennä kuin viitisen kilometriä tuonne moottoritien tois puolel, niin lunta olis ihan erilailla!

      Poista