keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Luonnon-VÄRIAINEET Riikka Räisänen, Anja Primetta, Kirsi Niinimäki

 Kustantaja Maahenki Oy, Helsinki 2015. Painopaikka Print Best Viro, ISBN 978-952-301-033-8

Kirjan takakannessa teos esitellään seuraavasti: "Kirja esittelee luonnonväriaineiden tarjoamia mahdollisuuksia erityisesti tekstiilisovellutuksissa, kuten värjäämisessä ja kankaan kuvioimisessa. Teoksessa keskitytään väriainelähteisiin, jotka kasvavat Suomen luonnossa tai soveltuvat viljeltäviksi ainakin maan eteläisissä osissa. Lukijalle esitellään eri lähteistä saatavat värisävyt sekä annetaan ohjeita värjäykseen ja kankaanpainantaan.
Perinteisesti luonnonväriaineet on yhdistetty pienimuotoiseen käsityöläisyyteen, mutta nykyään niitä voidaan hyödyntää jopa teollisen mittakaavan tuotannossa. Kirjassa pohditaan monipuolisesti luonnonväriaineiden ominaisuuksia, kuten ekologisuutta, UV-suojaavuutta ja antimikrobiaalisuutta.
Teos sopii tietokirjaksi ja värjäysoppaaksi luonnonväriaineista kiinnostuneille sekä oppimateriaaliksia taide- ja käsityöalan koulutuksiin."

Mielestäni kirja täyttää mainiosti esittelyssä luvatut asiat, sen takaa kirjoittajien vankkumaton ammattitaito ja osaaminen luonnonväriaineiden tutkimuksessa ja pitkä omakohtainen kokemus työskentelystä luonnonvärien parissa. Kirjan tekijöistä vain Riikka Räisänen on minulle entuudestaan tuttu. Olen seurannut hänen tutkijanuraansa ja julkaisuja Helsingin yliopiston verkkosivuilta. Hänen väitöskirjatyönsä, Veriseitikin (Dermocybe sanguinea) antrakinonit tekstiiliväreinä, julkaistiin vuonna 2002. Räisäsen, kuten tänä päivänä niin monen muunkin tutkijan, tutkimukset ja tutkimusartikkelit julkaistaan englanninkielisinä, joten niiden antama tärkeä tieto jää usein suuren harrastajajoukon ulottumattomiin. Siksikin tämä teos on niin odotettu ja tarpeellinen.

Kirja miellyttää kauneudellaan. Kirjan ulkoasuun, taittoon ja graafiseen suunnitteluun on kiinnitetty erityistä huomiota ja siinä on todella myös onnistuttu. Tästä iso kiitos kuuluu teoksen ulkoasusta ja graafisesta suunnittelusta vastanneelle Tiina Ripatille. Avatessani kirjapaketin ja koskettaessani kirjaa ensimmäistä kertaa, sen paksut kovat pahvikannet miellyttivät todella, puhumattakaan kirjan kauniista kuvituksesta väreineen. Myös sivut ovat mukavan tukevia, joten kirjaa on miellyttävä selailla, ei ole heti pelkoa sivujen rypistymisestä. Tosin kirja on niin painava, ettei sitä hevin kannata ottaa mukaan värikasvien keruureissulle korvaamaan pienempiä kasvioppaita. 

Kirjan kuvitus on vaihteleva ja monipuolinen. Erityisesti pidin Helsingin Yliopiston kasvitieteellisen museon kasvion kuvien käytöstä. Itsellänikin on vanha herbaario 1920-luvun alkupuolelta, mitä on todella mielenkiintoista selailla. Jaksan aina ihastella sitä, miten hyvin värit ovat säilyneet taiten kuivatuissa kasveissa, erityisesti niissä, mitkä ovat hyviä värikasveinakin.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, jotka täydentävät toisiaan hyvin. Ensimmäisessä osassa käsitellään eri väriaineiden lähteitä. jaoteltuna niistä saatavien värien mukaisesti. Väri on painettu myös sivun reunaan, mikä palvelee hyvin kirjan käyttöä nopeana hakuteoksena, jonkin tietyn värin kiinnostaessa. 
Minua kiinnostaa aina värjäyskirjoja lukiessani se, missä järjestyksessä tai miten ryhmiteltynä värilähteet esitellään. Osin tämä johtuu varmaan siitä, että myös itse kirjoitan luonnonväreillä värjäämisestä ja käyttämistäni väriaineiden lähteistä, tavoitteenani julkaista niistä joskus tulevaisuudessa e-kirja. 
Saatavan värin perusteella värilähteiden ryhmittely on osin hankalaa, koska kasvien ja sienien eri osista voi saada hyvinkin erilaisia värejä. Otan esimerkiksi korpipaatsaman, mikä kirjassa käsitellään punaisen värilähteissä. Tekstissä tuodaan kyllä myös esille se, että paatsaman lehdet tuottavat kellertäviä ja vihreitä sävyjä, kuori kullankeltaista tai keltaisenruskeaa ja marjat keltaista. Punaista on mahdollista saada kuoresta. Resepti punaisen värjäämiseen löytyy kirjan toisesta osasta, missä esitellään Alina Hellenin Neuvoja kotivärjäykseen kasviaineilla (1905) kirjassa oleva resepti. Sen mukaan punaista saadaan käyttämällä paatsamasta valmistettua värilientä, keittämällä kuoria pariin otteeseen ja liottamalla keltaisenruskeiksi värjäytyneitä lankoja tunti kylmässä koivuntuhkalipeässä.
Omien kokemusteni mukaan paatsamanmarjoista keittovärjäyksessä saa vihreää, itse en ole onnistunut niillä vielä keltaista värjäämään villaan. Kuvan alareunassa näkyvän Revon kipunat lapaseni vihreä on paatsamanmarjoilla värjättyä villalankaa. Käytän itse myös paljon paatsaman ydinpuuta värjäämiseen, mitä kirjassa ei mainita lainkaan. Siitä saa lohenpunaista tai enempi roosaan vivahtavaa väriä villaan. 

Kirjan toinen osa käsittelee perustietoja värjäyksestä, sisältäen myös joitakin värjäysreseptejä ja mielenkiintoisia uusia värjäystekniikoita, kuten esim. värjäystä mikroaaltouunissa. Kolmannessa osassa käsitellään väriaineiden teknologiaa. Tämä osa on varmaan itselleni kaikkein mielenkiintoisin, koska tarjolla on tähän asti ollut melko vähän väriaineiden rakennetta käsitteleviä suomenkielisiä teoksia. Aiemmin  tietoa on saanut hakea eri yliopistoissa tehdyistä tutkimuksista ja ulkomaisista värjäyskirjoista. Myös värjäytymiseen vaikuttavat tekijät, väriaineiden tuottaminen viljelemällä, värilähteiden esikäsittely ja väriaineen uutto ovat mielenkiintoista luettavaa. Erityisesti pidän ympäristönäkökohtien esiintuomisesta itse luonnonaineilla värjäämisessä, kuin myös tekstiilituotannossa. 

Voin lämpimästi suositella kirjaa luonnonväreistä ja -värjäämisestä kiinnostuneille, niin harrastajille kuin alan ammattilaisille. Kirjaa voi tilata tällä hetkellä ainakin suoraan kustantajalta täältä tai nettikirjakaupasta esim. Adlibrikseltä kuten itse tilasin täältä

23 kommenttia:

  1. Kirja vaikuttaa todellakin kiinnostavalta! Kiitos syvällisestä esittelystä. Ihanaa, kun omat lapasesikin pääsivät esittelemään paatsamaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. varo vaan, jos pääset kirjaa hipelöimään, niin pörssisi taitaa hivenen keventyä, mut kyl kirja on hintansa väärti, sen voin luvata.
      vaivihkaa ujutin uutta värimaailmaa olevat Revon kipunat kuvaan, kiva kun huomasit;)

      Poista
  2. Kiitos, Ilona, hienosta kirjaesittelystä! On todella mukava kuulla, että kirjasta on löytynyt hyödyllistä tietoa - ja että kuvatkin puhuttelevat. Kirjoittaessa sitä useasti mietti lukijaa ja sitä kuinka teksti ja kuvat kohtaavat lukijan. Positiivinen palaute lämmittää mieltäni. Kiitos siitä :)

    Kesää odotellessa :)
    t. Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tosi mukavaa Riikka kun kävit kommentoimassa. kirjastanne todella huomasi, et lukijat on otettu huomioon monella tapaa, vielä kerran kiitos ihan mahtavasta kirjastanne!

      Poista
  3. Kiitos kirjaesittelystä. Minä en ole vielä saanut omaa kappalettani, mutta toivottavasti se tulee pian:)
    Samanlaiset asiat kiinnostavat minuakin mitä itse kirjoitit ja siksi odotan mielenkiinnolla kirjaa.

    Paatsamanmarjoista: keltaista tulee raaoista marjoista, oletko kokeillut niitä raakoina? Tosin kyllä kuoresta saa paljon helpommin keltaista, ei ole niin kova työ kerätä kuin marjoja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivonmukaan saat kappaleesi pian:) huomioni kiinnittyi heti tuttuihin kuviin, ja aivan oikein, ne olivatkin Sinun tai miehesi ottamia. hienoa kun olet saanut olla mukana näin hienossa projektissa taas kerran.
      en tosiaan ole käyttänyt raakoja marjoja värjäykseen, en varmaan raaski ikinä niitä edes kokeilla, koska kypsistä saa niin ihania vihreitä. minkä sävyistä keltaista niistä saa?
      itsekin pidän kovin kuoresta saatavista keltaisista sävyistä, joten tyydyn värjäämään niillä.
      mukavia lukuhetkiä kirjan parissa:))

      Poista
    2. En ole itsekään koskaan niitä kokeillut, tämä tieto on vain Jenny Deanin kirjoista, eli en tiedä sitä keltaisen sävyä:(

      Poista
    3. ok:)) piti hetimiten kurkata löytyiskö paatsamasta juttua myös mun Deanin Colours from Nature A Dyer's Handbook- kirjasta, eipä löytynyt.

      Poista
    4. Unohdin vastata sulle, paatsamasta on hänen wild colour-kirjassaan ja viimeisimmässä heritage of Colour.
      Kirby et al: Natural colorants for dyeing and lake pigments sanoo että raakojen marjojen väristä tulee kullankeltaista joka ei ole ihan niin kestävää kuin resedakeltainen, koska marjoissa on more light-sensitive flavonols quercetin, rhamnetin and kaempferol, ja pieniä määriä antrakinoni emodinia. Luteoliinia sisältävistä kasveista tulee kylmemmän keltaista.
      Tuo yllämainitun kirjan hankin syksyllä, teen siitä jutun blogiin lähiaikoina.
      Jos vaan saat vaikka kaukolainana Cardon: Natural Dyes, niin se on ihan ehdottomasti kaikkein paras, varmaan säkin tykkäisit siitä. On vaan tosi kallis ostaa:(

      Poista
    5. kiitos vastauksestasi Leena:) kuulostaapi siltä, et en raaski tehdä edes yhtä koevärjäystä raaoilla marjoilla. värjään keltaiset langat etupäässä piiskuilla, sauramolla, ahdekaunokilla, kanervalla, suopursulla ja pietaryrtinkukilla. myös paatsamanlehdistä kuten koivunlehdistäkin saa kaunista keltaista, mut ei ihan niin pysyviä kuin edellä mainituista, joten käytän niitä keltaisen värjäämiseen vähemmän.
      sul tuntuu olevan tosi mielenkiintoisia värkirjoja hyllyssäsi. tein verkkokirjakaupoissa hintavertailuja, tosiaan Cardonin kirja on säilyttänyt edelleen hyvin hintansa, sekin jo kertoo jotain sen laadusta. alhaisin oli 118 e ja kallein 225 e! arvostelujen mukaan kirja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta eri värjäyskulttuureja käsittelevän laajan historiallisen katsauksensa vuoksi. jäänkin odottelemaan Kirbyn esittelyäsi;)

      Poista
  4. Hieno esittely! Tämän perusteella kirja kuulostaa hyvin kattavalta ja monipuoliselta, varsin mukavalta luku- ja selailuteokselta myös. Pitänee vinkata omalle lahjatoivelistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos MiunMaun:)) nimenomaan kirja toimii mainiosti selailukirjana, sieltä on helppoa bongata jokin juuri sillä hetkellä kiinnostava juttu luettavaksi. toivottavasti et joudu odottelemaan ihan jouluun asti, vaan saat kirjan aikaisemmin, vaikkapa jo tulevia kesän värjäyksiä varten.

      Poista
  5. Piti tilata heti! Kiitos esittelystä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sorry, jos aiheutin rahanmenoa, mut ihan varmasti et kadu hankintaasi;)

      Poista
  6. Kiitos esittelystä, kirja vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Siihen pitää joskus tutustua tarkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kirjaa tilataan varmaan myös kirjastoihin, kannattaa tehdä varaukset hyvisajoin ennen kesän värjäyksiä:)

      Poista
  7. Tekee kirjalle hyvää saada näin hyvä esittely. Olet itsekin niin värjäysasioista innoostunut ja niihin perehtynyt, joten ihan itseoikeutetusti tämmöinen kirja innostaa sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. luuletko et tää vois lisätä myyntiä, silloinhan olis ehkä voinut kinua näytekappaleenkin, vai mitä?
      olen nyt reilun viikon tavaillut opusta ja paljon mielenkiintoisia juttuja siitä löytyy.

      Poista
  8. Tulin tänne Maahengen kautta, en ole ennen käynytkään tässä värjäsblogissa, mielyttävä tuttavuus.
    Tuosta kirjasta olen samaa mieltä kanssasi, todella mielenkiintoinen. Minua viehättää myös tutkimukseen perustuva tieto, mitä ei kovinkaan paljon ole värrjäyksen ohjantaan keskittyvissä kirjoissa. Minusta kirjasta saa enemmän irti, kun jo perusasiat värjäyksestä ovat hallussa ja uudella tiedolla voi syventää omaa ymmärrystään. Värjäyksen aloittelijalle kirja voi olla hieman vaikea.
    Nyt lähden tutkimaan blogiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kun piipahdit Leena, toivon Sinun viihtyneen "tutkimusmatkalla" blogissani, tervetuloa toistekin:))

      Poista
    2. Tulin tänne vastaamaan sinulle siihen mitä kirjoitit minulle. Maahengen kautta tuleminen oli vajavaisesti sanottu. Näin olisi pitänyt olla: tulin Maahengen facebookpäivityksen kautta. Siellä on sinun kirja-arvostelu yhä ylimpänä.
      Sudenkääpä ei tee itiöemiä joka vuosi, mutta silloin kun on se itiöemävuosi, niin sitä on aika paljon hiekkaisilla mäntykangailla. Nuokin sienet löysin toissavuonna ihan hiekkaisesta rinteestä, mikä oli muodostunut kun harjun viereen oli tehty tie. Joissakin värjäysoppaissa sanotaan, ettei pitdä käyttää, kun on harvinainen. Sieni ei minusta ole harvinainen oikeina vuosina. Paikka uskollinenkin se taitaa olla, mutta rinteestä ei löytynyt yhtään sientä viime syksynä.

      Poista
    3. en ollut huomannutkaan noita Maahengen facebooksivuja, oli mukava yllätys:)) kiitos vastauksestasi Leena. tuo sudenkääpä on Suomen lajitietokeskuksen mukaan silmälläpidettävälaji meillä. Viime vuoden Värjäripäivilläkin todettiin lajin olevan runsaampi pohjoisessa kuin tääl etelässä. hienoa kun olet onnistunut löytämään sitä noin paljon:)

      Poista
  9. Hei Ilona ja tämän blogin lukijat!
    Sain tänään tietää, että ensi viikolla (vko 46/2017)tulee ulos 2. painos aikaisemmin loppuunmyydystä Luonnonväriaineet -kirjasta.
    Jos sinulla ei vielä ole kirjaa, on sitä nyt mahdollista hankkia :)

    Värikästä joulun odotusta!

    t. Riikka R.

    VastaaPoista