Vihdoin näille kulmille satoi viikonloppuna sen verran lunta, että päätin aamulla lähteä pienelle hiihtoretkelle Helmin kanssa. Kun suksiani katselee, niin joku voi ajatella, ettei tainnut olla kovin nautinnollinen hiihtoretki;) Aikamoista rämpimistä paikoin hiihtäminen olikin, mut juur mulle sopivaa hidasta etenemistä. Leveät puusukseni ja iso sompaiset suksisauvat ovat juuri sopivat umpihankihiihtoon. Löysin sukseni Perniön asemalla olevasta melko omaperäisestä Maurin makasiinistä muutamia vuosia sitten. Sukset on valmistanut Orimattilassa toiminut Valtosen suksitehdas koivusta (suksitehdas lopetti toimintansa 1984). Samoin iso sompaiset bambusauvat eli porkat olen hankkinut kirpparilta. Sauvojen sompa on tehty rottinkirenkaasta, joka on liitetty säteettäisesti nahkahihnoilla sauvaan. Ovat juuri sopivat umpihankihiihtoon, eivät hevin uppoa syvälle hankeen. Olen harrastanut umpihankihiihtoa monet vuodet, blogiinikin olen muutamia postauksia tehnyt hiihtoretkistäni läheisillä jokiahteilla esim. täällä pakkasen paukkuessa, täällä kevät hangilla ja täällä muistelen hiihtoretkelläni menneitä aikoja ja kevään heräämistä jokiahteilla.
Aurinko on taas lomaillut useamman päivän, joten kovin harmaalta maisema näyttää ja sangen vähälumiselta viikonlopun lumisateesta huolimatta!
Onneksi mukana on armoitettu hangen syvyyden tarkastaja, ettei emännän vasta tervatut suksenpohjat naarmuuntuisi pilalle. Pienen kaivamisen jälkeen saan luvan jatkaa matkaa;)
Kun hangen riittävyys tuli tarkistettua, Helmille tuli kiirus tarkistamaan joen virtaus ja jäätilanne. Pahalta näyttää, ei vieläkään ole asiaa uimaan tuumaa Helmi ja kuuntelee korva tarkkana myös emäntänsä varoituksia vuolaasta ja kylmästä virrasta!
Hiukan vaarallinen paikka Helmin mielestä, ja kyl me varovasti ylitettiinkin iso oja kapeaa puusiltaa pitkin yhteistuumin.
Reitti selvä, tästä voi hiihtää!
Hiihdin metsikön reunaa kulkevaa vanhaa kärrytietä jokeen rajoittuvalle pellolle. Ihan umpihankihiihdosta ei viel voi puhua, mukavasti kuitenkin jo kroppa rasittui ja hiki nousi pintaan. Onneksi koko iltapäivän on satanut lisää lunta, joskin hieman rännänsekaista, kyl täst hiihtokelit viel voi parantua. Näillä kilometreillä ei sentään kannata harkita osallistumista vielä ensi vuonakaan umpihankihiidon MM-kisoihin. Niitähän järjestetään vuosittain äitini synnyinseudulla Pikku-Syötteen maisemissa. Tämän vuoden kisat järjestetään tulevana viikonloppuna, lisää tietoa tapahtumasta löytyy umpihankihiihdon XVIII MM-kisat sivustolta.
Suksen pohjat puhdistettu lumipaakuista, hyvässä tervassa ovat, joten huomenna uusi lenkki syvempien hankien toivossa Aaro Hellaakosken runon ajatuksin:
Tietä käyden tien on vanki,
