Maurin makasiinin kaaosta, taide- ja makunautintoja Perniössä

Jos milloinkaan kuljet Perniössä ja tykkäät kaikenlaisesta romusta, niin Sinun kannattaa poiketa Perniön asemalle Maurin makasiiniin. Jo ulkona saat esimakua siitä, mikä Sinua sisällä odottaa, tavarapaljous on käsittämätön! 

 Tavaroita ei ole lajiteltu eritysemmin, vaan kaikkea on kaikkialla, kaaoksen keskeltä voi tehdä yllättäviä löytöjä. Itse tykkään kovin ja aina löydän jotain tarpeellista.

 Tästäkin pöydästä matkaani lähti yksi, jos kiinnostaa mikä, niin käyppä kurkkaamassa

  Värjäri kirppiksellä blogista.

Maurin makasiinin tavarakaaoksen jälkeen suuntasimme autonnokan Perniön kirkon kupeessa olevaan Lainamakasiiniin taidenäyttelyyn. Ystäväni on mukana Korttilan Helmien taiteilijaryhmässä, jota vetää kuvataiteilija Marjaana Murto. Murron mukaan kaikissa meissä on sisäänrakennettuna tieto, mitä tarvitaan elämässä. Tätä ajatusta Murto soveltaa Vedic Art-kuvataidekursseilla taidemaalaukseen, siksi kurseilla ei puhuta tai opeteta mitään ismejä tai tekniikoita vaan pääosassa on löytäminen, maalaaminen ja niiden kautta syntyvä luomisen ilo. Ohessa lyhyt katkelma Vedic Artin kotisivuilta "Ihminen ei ole erillinen olento, vaan osanen maailmankaikkeuden kokonaisuudesta ja että sisältä ohjautuva tieto on edelleen meissä jokaisessa. Aikojen saatossa ulkoaohjautuva kulttuurimme on vain vierottanut meidät siitä." Sydämestäni voin allekirjoittaa tämän ajatuksen.

Korttilan Helmien taidenäöyttely on avoinna vielä 26.7. asti ke-su klo 11-18 Perniön Lainamakasiinissa kirkon kupeessa. 

Näyttelyn jälkeen ajoimme takaisin Perniön asemalle Opaliinaan 

nauttimaan kesän ihanimmista herkuista.

Kahvilan pihalla on kauniisti somistettu terassi,

 

sateen yllättäessä voi siirtyä hiljattain valmistuneeseen valoisaan kahvilarakennukseen. 

Ihastuin Opaliinan puodin perinteitä kunnioittavaan sisustustyyliin ja 

terassilla kasvatettaviin yrtteihin, mitä löytyy niin kasvimaalta, pienestä lasikasvihuoneesta kuin yrtti portailtakin! Tästä minulle uudesta tuttavuudesta, rönsymintusta, sain muutamia pistokkaita kotiin viemisiksi:)) 

 Pihan kauniit kukkaistutukset hivelivät silmää,

sydämellinen palvelu ja rakkaudella lähialueen tuottajilta hankituista raaka-aineista valmistetut herkut saa palaamaan Opaliinaan toistekin:))

Wiurilan kartanon ruusutarha kauneimmillaan

Kävin tänään ihastelemassa Wiurilan kartanon ruusutarhaa. Kartano tunnetaan ehkä parhaiten talouskeskuksen julkisivusta jyhkeine pylväkköineen. Talouskeskuksen suunnittelijaksi mainitaan usein C.L. Engel, mutta ymmärtääkseni siitä ei ole ihan täyttä varmuutta.

Itse uusklassista tyylisuuntaa edustavan kartanorakennuksen on suunnitellut italialaissyntyinen C. Bassi ja se valmistui vuonna 1811. Päärakennus toimii yksityiskotina. 

Wiurilan kartano sijaitsee Halikonlahden rannalla noin 5 km Salon keskustasta Turkuun päin. Sinne järjestetään ryhmämatkoja ja erityisesti näin keskikesällä paljon ryhmiä tulee tutustumaan kartanon kauniinseen ruusutarhaan. Loppuviikoksi on taas luvattu kovia sateita, joten päätin lähteä käymään kartanolla ennen kuin sade ehtii hakata kaikki ruusut maahan!

Ruusupensaat olivat hieman alavireisiä aamuyön sateesta johtuen,

kukkien terälehdilläkin oli vielä sadepisaroita nähtävissä.

Sateesta huolimatta suurin osa ruusupensaista oli vielä parhaimmillaan, 

ja ruusupensaitahan Wiurilassa riittää!

Ruusutarhan vieressä laiduntavat hevoset. Ihmeekseni kuulin lähistöltä myös kanojen kotkotusta!

 Tallipihalta sitten löysinkin nämä ihastuttavat siivekkäät!

Tallirakennuksen takana on pieni tekolampi, mistä avautuu kaunis näkymä ratsastuskentälle ja korkealla kalliolla olevaan kartanon entiseen 1850-luvulla rakennettuun viljavarastoon, Hirvilinnaan, mikä nykyisin toimii yksityiskotina. 

Lukuisia kertoja olen kentällä ratsastanut ja nauttinut suunnattomasti tästä historiallisesta kauniista ympäristöstä. Voit arvata, et mielikuvitukseni sai usein siivet jyhkeiden tammien katveessa ratsastaessani!

Kartanon alueella laiduntaa myös ylämaankarjaa, 

joten paljon on koettavaa ja katsottavaa ruusujen lisäksi!

p.s. kannattaa käydä tutustumassa myös kartanon alueella pidettäviin taidenäyttelyihin (vapaa pääsy).

Pihapiirin harmaat pinnat viehättävät

Aurinko peittynyt taas kerran harmaiden pilviverhojen taa, johan saimmekin nauttia muutaman päivän sen suomasta sulolämmöstä. Viikon värikollaasin teemavärinä harmaa, mikä sopii erittäin hyvin alkaneen viikon sääolosuhteisiinkin! 

Harmaat pinnat ovat aina viehättäneet silmääni. Mikäpä olisi sen kauniinpaa kuin luonnollisesti harmaantunut puu. Kollaasin keskellä juhannusruusu availee ensimmäisiä kukkiaan vasten haapalautatapulia. Laudat on sahattu tuppeen ja niistä on määrä tehdä pihasaunan eteisen seinälaudoitus. Kuvan oikealla puolella vanhan heinätallin kauniisti harmaantunutta seinää, huomaa pieni kapea ovi, siitä kulki aikoinaan maamoottorin hihna puintiaikaan. Vasemmalla puolella kuva isäni rakentaman navetan ovenpielen salvoksesta. Oven alareunassa pieni kissanmentävä luukku.

Ylärivissä idänunikot kukkivat Rauniopuutarhan seinustalla. Vasemmalla työhevosen vanha kenkä palvelee heinätallin säppenä. Tämä säppi ei hevillä katoa, se on kiinnitetty ketjulla oveen.

Alarivissä piippuköynnös (Aritolochia macrophylla) ja puna-ailakit (Silene dioica) saavat kauniin taustan piha-aitan harmaasta hirsipinnasta. Aitan ja pihasaunan välissä oleva kiviaita tarjoaa oivan kasvualustan erilaisille kasveille. Kuvassa torvijäkälää (Cladonia) ja metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris).

Täällä lisää harmaita värikollaaseja.

Kesäpäivän nautintoja

Ihana ihana päivä aamusta iltaan, Näin kauniin kimpun sain isännältä aamulla ja kutsun

aamiaiselle ruohikolle!

 Helmi muisti minua upealla kivellä.  Suuresti ihmettelen, miten ihmeessä Helmi pystyy näitä järkäleitä kantamaan pitkiäkin matkoja!

Iltapäivällä katoimme kahvit saunan kuistille. Perinteisen mansikkakakun leivoin tällä kertaa gluteiinittomana, laktoosittomana ja Ali-Marttilan tilan luomumansikoista. Ystäväni toi lahjaksi suussa sulavan sitruunamelassilla koristellun juustokakun ja omaPIHA lehden. Tarjolla oli myös isännän leipomaa gluteiinitonta pullaa.

 Lämmin aurinkoinen päivä houkutteli puutarha-ammeen täyttöön ja

 hetkessä isäntä oli valmistanut minulle kylvyn tärkeine tykötarpeineen!

Nautinnollista, pienet huomionosoitukset ovat niitä tärkeimpiä yhteiselossa. Isäntä taisi rallatella itsekseen puskan takana "olen nähnyt rouvan kylvyssä ihanaa, voin melkein nähdä kuinka varvas siellä vilahtaa". Ohut pohje on muuttunut paksuksi kuin Helga neidillä konsanaan, mut ei se haittaa;)

Ilokseni löysin lehdestä myös Saaripalsta-blogin pitäjän Saila Roution jutun Hyvinvointia puutarhasta.  Puutarha-ammeessa loikoillessani nautin juuri siitä hetkestä; lintujen viserryksestä, kärpästen surinasta, auringon lämmöstä ja puutarhani vehreydestä. 

Vanheneminen ei ole hullumpaa! 

MA Nummisen iki ihana Olen nähnyt Helga neiti kylvyssä ihanaa...

Suven kauneutta

Olimme isännän kanssa päivällä mehiläisten emokasvatuskurssilla ja samalla reissulla kävimme tutustumassa Ali-Marttilan luomutilaan Rekijoella. Päivä on ollut suorastaan helteinen. Väsähdin totaalisesti saunan jälkeen ja otin pienet torkut ansarissa. Parhaillaan ansarin molemmin puolin olevat perennapenkit ovat rehevimmillään. Hopeakuusen suojissa kukintaansa on aloittamassa pioni ja 

penkin toisessa päässä palavarakkaus. 

Ansarin tauspenkissä parhaillaan kukassa siperianmaksaruoho, akilleijat, vuorikaunokki, jättipoimulehti ja siperiankurjenmiekka. 

Vuoroaan odottaa viel keltapäivälilja ja kuunliljat. 

 Sen sijaan ansarin sivupenkissä jo keltapäivänliljatkin kukkivat

 kilpaa siperiankurjenmiekkojen kanssa.

 Vuorikaunokki lopettelee jo ensimmäistä runsainta kukintaansa. Viikolla pitää leikata kukkavarret, jotta kukinta-aika jatkuisi pidempään.

 

Näkymä kasvilavalta ansarille.

Ihku ihanien pionieni kera toivotan Sinulle kaunista keskisuven sunnuntaita:))

Eka kertaa x 4

 Mun on ihan pakko tehdä "eka kertaa" postaus, syitä on lukemattomia, nyt saatte tietää niistä neljä!

Nämä ihanat uudet perunat nostin uudesta kasvilavastani,

ja keitin niistä kesän ensimmäisen kesäkeiton tyttäreni toiveesta.  Kasvilavasta sain jo myös tillit ja persiljat keittoon, kukka- ja parsakaalia sekä herneitä isäntä haki torilta.

 

Myös syksyllä saan kattilaani ihania uusia perunoita, nimittäin istutin viel 1.7. rivin perunaa. 

  Tässä ihka ensimmäinen otos uudella Canon PowerShotG7X kamerallani ihka ekasta *Ville de Lyonin' kukasta. 

Aamun paras hetki, ekat kahvit keväällä uusimani perennapenkin miniterassilla Wiurilan ruusun huimasta kukinnasta nauttien:))

Pihatöiden välissä lepohetki "rantakivillä"

Keltakurjenmiekat (Iris pseudacorus) availevat ensimmäisi kukkiaan sarkojen välisessä kapeassa kosteikossa. Pieni kosteikko on syntynyt sarkojen välisen ojan mentyä osittain tukkoon. Kymmenisen vuotta sitten toin talasrannasta muutaman keltakurjenmiekan juurakon ja ne ovat levinneet komeaksi kasvustoksi.

Odotan aina innolla kukinnan alkamista. Istahdin pihatöiden lomassa kivelle juomaan kupin kahvia ja ihastelemaan kurjenmiekan kauniita kukkia. Sitä voisi kuvitella istuvansa talasrannassa;)

Tässä näkymä metsäpuutarhan reunasta kosteikolle päin. Kosteikon alkupäässä laakean kiven ympärillä kasvaa kultapalloa (Rudbeckia laciniata, lajike Goldball). Kultapallon ja kurjenmiekkojen välissä kasvaa mesiangervoa. Alueelle voisi hyvinkin hankkia lisää erilaisia kurjenmiekkoja ja muita kosteikkokasveja.

Isäni on istuttanut aikoinaan kylätien ja saran väliin jäävään noin 5 metriä leveään kaistaleeseen lehtipuukujanteen. Kujanteessa kasvaa kaksi raitaa, useampi vaahtera, pari pihlajaa sekä koivuja hieman taaempana aivan kylätien laidassa. Ostettuamme paikan 2003 heti ensitöiksemme raivasimme talkoilla puiden välistä pois pajukon. Pajut haketettiin ja hake levitettiin puiden alle. Muutaman vuoden päästä aloin istuttamaan puiden väliin erilaisia varjossa viihtyviä perennoja. Jokaisessa välissä kasvaa joitakin perennoja yhdessä luonnonkasvien kanssa. Kuva on otettu tänään raidan ja vaahteran välistä. Toukokuussa raidan juurella kukkivat kevätesikot (Primula veris) ja hämyvuokot (Anemone nemorosa). Nyt kukintavuorossa puna-ailakki, vuorikaunokki ja metsäkurjenpolvet. Vuoroaan odottaa mm. maitohorsma (Chamerion angustifolium) ja etualalla näkyvä helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea). Lehtipuiden joukkoon on kasvanut myös pieniä kuusia, jotka kaadamme nyt kesällä pois.

Isäntä ajoi eilen sarkojen heinän, joten sain paljon viherkatetta kasvimaalle ja perennapenkkeihin. Talon nurkalta otetussa kuvassa pienen potagerini takana näkyy kylätienpuoleinen sarka. Keskellä oleva "pöheikkö" on kultapallo- ja mesiangervokasvusto kosteikon alkupäässä.

Kasvimaan kitkeminen ei ole lempipuuhiani ja tilannetta ei yhtään auttanut itikka-armeija, joka vainosi taukkoamatta. Ei auttanut muu kuin sytyttää hyttyssavut kasvimaalle, johan helpotti!

Tänään olikin jo ihan toista, aurinko paistoi ja pieni tuulenvire piti itikat poissa. Tämän päivän suurin urakka oli vanhan villiviinin poistaminen aitan päädystä. Olikin tosi mukava päivä, ensimmäinen oikea kesäpäivä!

Humalalle pystytin kaksi salkoa. Saas nähdä saanko koskaan humalasalkoistani yhtä korkeita kuin isäni aikoinaan. Alapuolella oleva kuva isän humalasalkosta joskus -80-luvun lopulta. 

Kuvassa näkyy myös kuinka mahtava villiviini oli aikoinaan.

Nyt villiviinistä enää jäljellä vain muisto ja sen tilalle laitoin aitan seinustalle penkin. Minulla pitää olla vähän jokapuolella pihaa erilaisia istumapaikkoja, missä voin välillä levähtää ja nauttia kätteni töistä.

Pihapiirissämme kasvaa paljon syreenejä. Pihasyreenit (Syringa vulgaris) ovat juuri lopettelemassa harvinaisen pitkään jatkunutta kukintaansa. Nyt kukintaansa aloittelee unkarinsyreeni (Syringa josikaea) pihatiemme varrella. Kolmanneksi syreenilajiksi sain lauantaina blogiystävältäni kaksi koreansyreenia (Syringa wolfii), joten syreenien kukinta-aika tulee jatkossa kestämään pihapiirissämme entistäkin kauemmin.