Valokuvatorstai 278. haaste Vaarallinen yhdistelmä ihmiselle kenties ihmiskunnalle

 Tällä viikolla valokuvatorstaissa pyydettiin ottamaan valokuva seuraavan uutisotsikon perusteella:
Moni muu eläin sutta todellisempi uhka ihmiselle (TS 18.2.)

Influenssavirus kuuluu niiden lukuisten mikrobien joukkoon, jotka ovat siirtyneet ihmisiin eläimistä. Influenssaepidemioiden yleisyys ihmisyhteisöissä on historian aikana kasvanut samaa tahtia väestön ja liikenneyhteyksien kanssa. Pahimmillaan inluenssaepidemia on tappanut miljoonia. Influenssapandemiat eivät esiinny säännöllisin väliajoin, ja niiden alkuperäpaikat ovat vaihdelleet samoin kuin niiden luonne ja vakavuus. Seuraavan influenssapandemian alkamisajankohtaa ei pystytä ennustamaan, mutta mikään ei viittaa siihen, että pandemioiden historiallinen ketju olisi katkennut.

Kurkkaa täältä muiden uhkia.

Satulinnut pyrähtivät oksille

Käydessäni viime viikolla kaupungissa näin kadun laidassa ison kasan leikattuja lehmuksenoksia. Ensiksi kävelin niiden ohi, mut sit piti palata hakemaan muutama kotiin viemisiksi. Oksissa oli kauniit tummanpunaiset silmut ja näin sielunisilmin miten kauniilta huovutetut Satulintuni näyttäisivät oksilla. Aloitin tänään lintujen huovuttamisen ja päivän päätteeksi 10 lintusta pyrähti oksalle:))

Aloitan linnun tekemisen leikkaamalla huovutetusta villakankaasta suikaleita, vartaloa varten 3-4 cm ja päätä varten noin 2 cm levyisen suikaleen. Rullaan suikaleista pieniä palloja ja ompelen ne pellavalangalla kiinni toisiinsa. Tässä vaiheessa on helppo kiinnittää rautalanka linnun jaloiksi.  Toinen vaihtoehto on asettaa langasta tehty lenkki linnun ripustamista varten.

Aloitan linnun huovuttamisen yleensä pyrstöstä ja samalla suunnittelen linnun kuviointia. Vartalon tikuttelun jälkeen kiinnitän pyrstön. Pyrstöön kannattaa jättää riittävästi villaa kiinnittämistä varten. Viimeiseksi huovutan pienen nokan ja kiinnitän sen päähän. Linnun pään, silmien ja nokan asennoilla saa mukavasti vaihtelua lintujen ilmeisiin.

Keskipäivään mennessä pilvet olivat rakoilleet ja saimme nauttia kauniista aurinkoisesta talvipäivästä. Ilma oikein houkutteli lähtemään ulos. Helmi on aina valmis lähtemään vauhdikkaalle potkukelkkalenkille kanssani. Tänä talvena olemme  saneet nauttia pitkään hyvistä kelkkakeleistä ja niin myös tänään. Kotiin palatessa meillä molemmilla oli mieluinen saalis, minulla iso nippu kissaksia ja Helmillä iso jääkokkare:))

Hiihtoretki Alpeilla

 Halikonjoen ahteilla on upeat ulkoilumaastot mihin vuodenaikaan tahansa. Tässä rinteessä kävimme usein  lastenkin kanssa laskemassa mäkeä, nyt lapset ovat jo maailmalla ja kahdestaan tai siis kolmistaan saadaan nauttia omasta Alppirinteestämme. Kunnon kerihangilla rinnettä on hauskaa laskea kelkalla. Seuraavalla kerralla pitäisi oikeastaan ottaa kelkka mukaan, voisi olla jo hieman turvallisempaa laskea kuin suksilla. Lensin nimittäin tänään niin lahjakkaasti kumoon, et ylös en omin voimin hangesta päässyt. Ilman vinssiä ei isäntäkään meinannut minua ylös saada kiskotuksi!

 Kevätaurinko on jo tehnyt tehävänsä, rinteellä metsikön suojasta löytyi pälvipaikkakin. Kyllä siinä kelpasi jo köllötellä mäenlaskun lomassa. Hiukan ylempänä rinteessä kasvaa kaunis monihaarainen mänty, jonka oksalla istuen syön retkievääni kevään ensimmäisillä patikkaretkillämme jokiahteilla. Siellä täällä isoilla peltoaukeamilla on vielä vanhoja heinälatoja. Joka talvi tuntuu aina joku niistä romahtavan ja pikku hiljaa tämä vanha maalaisidylli katoaa. Ladon ovi repsotti kutsuvana, joten ihan pakko oli käydä kurkkaamassa sisälle.

 Auringon säteet leikkivät kauniisti ladon seinälaudoissa. Tuli taas mieleen mukavia lapsuusmuistoja heinälatoleikeistä, siitä kuinka hypittiin kurkihirsiltä heinäkasaan tai kaivettiin pesiä heiniin ja toivottiin vieraaksi sitä kaikkein ihaninta naapurinpoikaa;) Ladossa oli vain tämä vanha mylly ja puinen viljalaatikko. Laatikon kyljessä oli teksti Salon myllynkivitehdas. Kaikenlaisia tehtaita sitä Salossa on ollutkin  ajan saatossa. Tehtaat tulee, tehtaat menee. Muuttaessamme seudulle, täällä oli vaikka mitä teollisuutta, no myllynkivitehdasta ei kyl silloin enää ollut. Oli Salora, sit tuli Nokia, ja sekin on jo mennyt muille maille vierahille.

Hyvä oli, kun heti aamusta lähdettiin hiihtelemään, puolilta päivin saimme taas hieman lisää lunta. 

Huovuttamaankin ole ehtinyt. Pupun huovutin viikonloppuna ja eilen se muni ison munan! Pikku tiput kuoriutuivat illalla ihmettelemään maailman menoa.

Pääsiäiskranssit verkkopohjiin

Päivät eivät ole tosiaan veljiä keskenään, eilinen aurinkoinen päivä vaihtui suppuraiseksi lumitihkuksi, eipä tehnyt Helminkään mieli lähteä pidemälle lenkille. Toisaalta nautin siitä, että voin hyvillä mielin jatkaa eilen aloittamieni pääsisäiskranssien valmistusta ja samalla kuunnella Yleltä tulevaa Aivojumppa-ohjelmaa. Siinäkin monesta suusta vakuutettiin käsitöiden merkitystä aivojen hyvinvoinnin kannalta. Ilokseni huomasin myös toisen, itseni hyväksi havaitseman keinon, käsin tiskaamisen, olevan monelle muullekkin tärkeä rentoutumiskeino. Ohjelma oli mielenkiintoinen, siinä tuli myös paljon sellaisia "aivojen jumppa niksejä", joita en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi. Ohjelmaa kuunnellessa sain valmiiksi eilen aloittamani "Muniva kukko" kranssin. Huovutetusta villapuserosta jäi sopivan kokoisia tilkkuja pohjaksi näitä neulahuovutettuja kukkoja varten. Kukko on kiinnitetty narusta punottuun tablettiin.

 Viime viikolla tein jo muutamia kransseja kanaverkkopohjaan. Pohjan teko on nopeaa ja helppoa. Leikkaan verkkorullasta sivuleikkureilla sopivan kokoisen palan ja käännän pihdeillä terävät päät kiepille. Asettelen paksun kimpun koivunoksia verkon reunoille ja käännän verkon reunat niiden päälle. Kranssin voi väännellä haluamansa muotoiseksi helposti vielä tässä vaiheessa.

 

Oksasaksilla katkon pajunoksista 15-20 cm pätkiä, mitkä työnnän molemmista päistään verkon sisälle. Kiristän pihdeillä verkkoa niin, että oksat pysyvät hyvin paikoillaan. Näin valmistettuun kranssipohjaan on helppoa lisätä haluamiaan somisteita. Verkkopohja säilyy hyvänä useita vuosia ja somisteita on helppo vaihtaa vuodenkierron mukaan.

Tänäin sain valmiiiksi "Muniva Pupu" ja "Musta kissa" kranssit. Pupu on huovutettu pääosin valkoisesta karstatusta hahtuvalangasta ja kissa mustan suomenlampaan karstatusta villasta. Kissakranssin ympäri sitaisin vielä keltaisen niininarun väriä tuomaan:)) 

Mi auu, minut löydät Värjärin Puodista tai hyvällä onnella vielä lauantaina Salon torilta:))
Maukaisen myös tervetulo toivotuksen uusille lukijoilleni Sannalle, Suville, Riitta Siskolle, Maaritille & Tylsälle Mörököllille ja hänen kissoilleen:))

Värikollaasi Vera Style Korallikannukoiden hehkua

Tämän viikon värit ovat

Olin päättänyt täällä kertaa käyttää vain uusia, tätä haastetta varten ottamiani kuvia. Viikon värit nähdessäni huomasin kaikkien värien löytyvän tyttäreni Amsterdamista ostamista kengistä. Mieleni teki kuitenkin löytää myös ulkoa jokin haasteväri. Jo portailta näin korallikannukoiden kauniin hehkun auringonpaisteessa:))

Täältä löydät muiden kollaasit

Eka kesälippis valmistui:))

Tyyni aurinkoinen aamu houkutteli ulkoilemaan. Suunnistimme peltotien varressa olevalle pajukolle;  kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ulkoilu ja pajunoksat pääsiäiskransseihin. Helmi oli riemuissaan reissusta, emäntää ei ole saanut lenkille muutamaan viikkoon jonkun ihme pöpön takia. Alamäessä potkuri kiihtyi huimaan vauhtiin ja Helmi pääsi oikein kunnolla ravaamaan sydämensä kyllyydestä!

 Jöntte nautiskeli auringonpaisteesta ja ihmetteli naapurin pikkuväkeä. Helmi tykkää kovasti pikkuruisista ystävistään, mutta Jöntte katsoo parhaimmaksi pysytellä turvallisen välimatkan päässä.

 Sisareni sai lahjaksi huovutetut saunahatut, siitä innostuin suunnittelemaan myös omista langoistani saunahattua. Tässä prototyyppi, leveälierinen villalangasta virkattu löylyhattu. Onpas emäntä käynyt talven aikana kalvakaksi, kesälippistä pitäisi jo päästä käyttämään, jotta väriä saisi naamaansa.

Tämä voisi olla tämän kesän lempi lippikseni, tupsu vain uupuu;)

Katiskaverkosta väännettyä

Silmiini osui Askartelun idealehti Taikan luonnon ja kierrätyksen teemanumero 7/2009. Siinä oli hauska juttu Sammalkavereista, katiskaverkosta, sammaleesta sekä jäkälästä tehtyjä metsäneläimiä. Olen joskun nähnyt näitä torilla myytävänä ja jo silloin ihastuin niihin. Itse ole aiemmin käyttänyt katiskaverkkoa kuusipallojen pohjana, nyt halusin kokeilla jotain uutta. Aloitin vähän yksinkertaisemmasta, taittelin verkosta sydämen, jonka sisään laitoin sammalta. Ei hullumpi, harmi vaan kun sammalvarastoni ovat jo huvenneet.

Oheinen Susanna Uusitalon ja Ritva Tuomen kirja löytyi myös hyllystäni. Siitä bongasin lisää ideoita katiskaverkon vääntelyyn. Siispä komensin isännän hakemaan verkkorullan ulkovajasta. Koivunoksia minulla olikin jo valmiiksi haettuna naapurin hakkuulta.  

 

Leikkasin noin 30 cm leveän suikaleen sivuleikkureilla verkkorullasta ja käänsin pihdeillä terävät leikkuukohdat ympyrälle. Asetin paksun kimpun risuja verkon keskelle ja rullasin verkon niiden ympärille. Muotoilin hiukan soikean kranssin kääntämällä putken päät vastakkain. Kranssin takaosaan kiinnitin vanhan pitsiliinan. Nuuskamuikkunen erämiehenä ei taida oikein ymmärtää tälläista katiskan käyttöä;) 

Myös Tee se itse-ideoita puutarhaan blogissa oli Maaritin postaus katiskaverkosta tehdystä sydänovikoristeesta. Siitä innostuneena tein myös sydämen. Käänsin verkon "makkaraksi" sydämen reunaosista  ja sidoin siihen pellavalangassa olevia puuhelmiä koristeeksi. Verkkosydän on erittäin kaunis ikkunassa, mutta tietty kuvaa en siitä onnitunut pokkarillani ottamaan valoa vasten. 

 
Kaiken tämän hauskan puuhastelun lomassa oli makoisat pullakahvit paikallaan:))

Ps Pidän taas Värjärin Puodin Pikkulauantaissa ke 20. maaliskuuta pääsiäiskranssin tekoillan. Ensi viikolla tehdään pääsiäistipuja.  Enempi tietoa löytyy Puodin facebook sivuilta.