Ei ihan pelkkää potaskaa

Harmikseni Suolahden Terva Oy:n tervakanisterin etiketti on aikojen saatossa pahoin revennyt. Etiketissä on ollut kuva tervanpoltosta perinteisessä tervahaudassa ja vakuus 1. luokan tervasta. Hyvää terva on ollutkin, sillä olen tervannut niin tukkireen kuin suksenikin monen monituista vuotta. Lie EU vaikuttanut siihenkin, ettei Suolahdella enää tervaa valmisteta.

Toivekkaana isäntä tervasi eilen sukseni. Tänään ei kuitenkaan hangille päästy, koko päivän pilvet roikkuivat matalalla, tihuutti. Terva saa kuivua varmaan useamman päivän, aivan kuten hiihtosukkanikin muurinpäällä, hangille ei ole mitään asiaa. Pelkäänpä pahoin, et saan viedä sukseni tältä keväältä jo varastoon. 

 

Kosteus tunkee sisälle asti, joten virittelen tulen takkaan heti aamusta. Viikolla olemme polttaneet pelkästään koivua saadakseni tuhkaa koivuntuhkalipeää varten. Sen lisäksi, että koivu on erinomainen polttopuu, sen tuhkaa voi hyödyntää monella tapaa. Kansanparantajat ovat käyttäneet tuhkaa monien sairauksien hoidossa ja edelleenkin koivuntuhkauutetta käytetään esim. elimistön happo-emästasapainon tasapainottamiseen. Ruuanvalmistuksessa sillä on voitu korvata ruokasooda vaikkapa piparkakkutaikinassa. Monen mielestä sen aidon ja oikean lipeäkalan valmistus vaatii juuri koivuntuhkasta keitettyä potaskaa. Kasvimaalle ja nurmikolle on perinteisesti kevättalvella ripoteltu tuhkaa, lumen sulamisen jouduttamiseksi ja ennen kaikkea maan kalkitsemiseksi. Koivuntuhka sisältää kasveille monia tärkeitä ravinteita typpeä ja hiiltä lukuunottamatta, joten se parantaa maan ravinnepitoisuutta tehokkaasti ja luonnonmukaisesti. Sille, joka haluaa päästä eroon sammaleesta, tuhkalipeä on oiva apu. Saippuanteosta kotioloissa on nykyisin tullut jälleen kovin suosittua. Itse käytän villanpesussa Marseillen-saippuaa. Ja kuinka valkoista entisaikaan valkopyykki olikaan, kun se keitettiin pesun jälkeen lipeävedessä. Moninaisia ovat siis tuhkan käyttötarkoitukset. 

Talvi on taittumassa, Värjärin on aika alkaa valmistella kevään ensimmäisiä värjäyksiä. Tänään on vuorossa koivuntuhkalipeän valmistus. Tuhkakiloa kohti käytän ämpärillisen (8-10 l) kuumaa vettä. Kaadan veden tuhkan päälle varovasti, ettei kovasti pöllyä. Sekoitan hyvin ja annan seisoa rauhassa muutaman päivän, jolloin tuhka painuu pohjalle. Syntynyt kirkas liemi (lipeäliemi) on kaadettava varovasti kannelliseen astiaan mahdollisia roiskeita varoen, koska emäksisenä se on syövyttävää. Astia on merkittävä selvästi "pääkallolla", ettei sitä kukaan käytä erehdyksessä mihinkään muuhun tarkoitukseen tai vaikkapa mene juomaan!

Olet varmaan huomannut, et luonnonväreillä värjääminen ei ole ihan hätähousun hommia, monia asioita pitää valmistella jo hyvissä ajoin ennen varsinaista värjäämistä. Kuvassa kilo kaksi vuotta kuivuneita korpipaatsaman kuoria, nyt niiden on aika päästä muhimaan tuhkalipeällä terästettyyn veteen muutamaksi viikoksi.

Jos oikein tarkkaa katsoo, niin voi nähdä lastujen päällä pH-liuskan. pH 10.  Pieni loraus liotusveteen viime kesänä keittämääni koivuntuhkalipeää sai sen aikaan. Ilmojen lämmittyä huhti-toukokuussa virittelen tulet taas väripatojen alle:))

Ystäväni ilahdutti tuomalla helmililjoja laskiaistiistaina ja isäntä eilen kimpulla keltaisia narsisseja:))

Mukavaa viikonvaihdetta itsekullekin, 

meillä autonnokka suunnataan kohti Ruissalon kasvitieteellistä puutarhaa lauantaina.

Kasvissosekeitto valmistuu yhteistuumin, värjääminen piiskuilla ja komealupiinilla

Päivän hiihtoretki alkamassa. pitihän mun kuva ottaa upeista hiihtosukista ja lapasista. Niistä muistuikin mieleeni, et lupasin kutoa likalle uudet revontulilapaset, kun entiset ovat jo loppuun käytetty... 

 Hiekoittamaton kylätie houkutteli viel hiihtolenkin päälle potkukelkkailemaan!

Kasvissosekeitto valmistuu nopeasti ja maistuu reippaan ulkoilun jälkeen mainiolta. Emme olleetkaan tehneet pitkiin aikoihin sosekeittoa, inspiksen sain männä viikolla Vauhtiraitoja blogista:))

No, en sitä toki itse valmistanut, istahdin kutimeni pariin eläin katraani kanssa keittiön sivustavedettävään latelemaan ohjeita isännälle: "Kuori pari perunaa ja bataatti, se on jo hiukan nahistumaan päin. Pilko kaksi isoa tai kolme pientä porkkanaa, pala juuriselleriä ja palsternakkaa ja laita ne ekaksi kiehumaan vajaaseen litraan kiehuvaa vettä, lisää hetken päästä vasta perunan ja bataatin lohkot. Purkis on viel muutama valkosipuli jäljellä, muserra pari isoa kynttä keittoon. Laitoin muuten toissapäivänä kymmenkunta sipulia kylmiöön saamaan kylmäkäsittelyn ennen multiin panoa.

Kun juurekset on pehmenneet, niin vatkaa ne soseeksi, lisää tarvittaessa hieman kuumaa vettä, jos on liian tykyä." 

Omaan annokseeni lisäsin hivenen yrttisuolaa ja pari lusikallista creme fraichea, isäntä söi niine hyvineen. Kyl näil sapuskoilla pitäis kevään mittaan rantakuntoon päästä:))

Olen taas hieman päivitellyt Kukat värjärin padassa-sivua. Käyppä lukaisemassa, miksi minulla on viha-rakkaussuhde komealupiiniin, vaikka se antaakin kauniita jäänkarvaita ja kevään vihreitä värejä lankoihini.

Reipashenkistä viikonloppua itsekullekin!

Mukavaa Johanna, kun olet löytänyt blogini, tervetuloa:))