Harmikseni Suolahden Terva Oy:n tervakanisterin etiketti on aikojen saatossa pahoin revennyt. Etiketissä on ollut kuva tervanpoltosta perinteisessä tervahaudassa ja vakuus 1. luokan tervasta. Hyvää terva on ollutkin, sillä olen tervannut niin tukkireen kuin suksenikin monen monituista vuotta. Lie EU vaikuttanut siihenkin, ettei Suolahdella enää tervaa valmisteta.
Toivekkaana isäntä tervasi eilen sukseni. Tänään ei kuitenkaan hangille päästy, koko päivän pilvet roikkuivat matalalla, tihuutti. Terva saa kuivua varmaan useamman päivän, aivan kuten hiihtosukkanikin muurinpäällä, hangille ei ole mitään asiaa. Pelkäänpä pahoin, et saan viedä sukseni tältä keväältä jo varastoon.
Kosteus tunkee sisälle asti, joten virittelen tulen takkaan heti aamusta. Viikolla olemme polttaneet pelkästään koivua saadakseni tuhkaa koivuntuhkalipeää varten. Sen lisäksi, että koivu on erinomainen polttopuu, sen tuhkaa voi hyödyntää monella tapaa. Kansanparantajat ovat käyttäneet tuhkaa monien sairauksien hoidossa ja edelleenkin koivuntuhkauutetta käytetään esim. elimistön happo-emästasapainon tasapainottamiseen. Ruuanvalmistuksessa sillä on voitu korvata ruokasooda vaikkapa piparkakkutaikinassa. Monen mielestä sen aidon ja oikean lipeäkalan valmistus vaatii juuri koivuntuhkasta keitettyä potaskaa. Kasvimaalle ja nurmikolle on perinteisesti kevättalvella ripoteltu tuhkaa, lumen sulamisen jouduttamiseksi ja ennen kaikkea maan kalkitsemiseksi. Koivuntuhka sisältää kasveille monia tärkeitä ravinteita typpeä ja hiiltä lukuunottamatta, joten se parantaa maan ravinnepitoisuutta tehokkaasti ja luonnonmukaisesti. Sille, joka haluaa päästä eroon sammaleesta, tuhkalipeä on oiva apu. Saippuanteosta kotioloissa on nykyisin tullut jälleen kovin suosittua. Itse käytän villanpesussa Marseillen-saippuaa. Ja kuinka valkoista entisaikaan valkopyykki olikaan, kun se keitettiin pesun jälkeen lipeävedessä. Moninaisia ovat siis tuhkan käyttötarkoitukset.
Talvi on taittumassa, Värjärin on aika alkaa valmistella kevään ensimmäisiä värjäyksiä. Tänään on vuorossa koivuntuhkalipeän valmistus. Tuhkakiloa kohti käytän
ämpärillisen (8-10 l) kuumaa vettä. Kaadan veden tuhkan päälle varovasti,
ettei kovasti pöllyä. Sekoitan hyvin ja annan seisoa rauhassa muutaman päivän, jolloin tuhka
painuu pohjalle. Syntynyt kirkas liemi (lipeäliemi) on kaadettava varovasti
kannelliseen astiaan mahdollisia roiskeita
varoen, koska emäksisenä se on syövyttävää. Astia on merkittävä
selvästi "pääkallolla", ettei sitä kukaan käytä erehdyksessä mihinkään muuhun tarkoitukseen tai vaikkapa mene juomaan!
Olet varmaan huomannut, et luonnonväreillä värjääminen ei ole ihan hätähousun hommia, monia asioita pitää valmistella jo hyvissä ajoin ennen varsinaista värjäämistä. Kuvassa kilo kaksi vuotta kuivuneita korpipaatsaman kuoria, nyt niiden on aika päästä muhimaan tuhkalipeällä terästettyyn veteen muutamaksi viikoksi.
Jos oikein tarkkaa katsoo, niin voi nähdä lastujen päällä pH-liuskan. pH 10. Pieni loraus liotusveteen viime kesänä keittämääni koivuntuhkalipeää sai sen aikaan. Ilmojen lämmittyä huhti-toukokuussa virittelen tulet taas väripatojen alle:))
Ystäväni ilahdutti tuomalla helmililjoja laskiaistiistaina ja isäntä eilen kimpulla keltaisia narsisseja:))
Mukavaa viikonvaihdetta itsekullekin,
meillä autonnokka suunnataan kohti Ruissalon kasvitieteellistä puutarhaa lauantaina.
