Näytetään tekstit, joissa on tunniste makeasinikuusama. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste makeasinikuusama. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Maaliskuun ekat kukkijat

Sain keväällä 2015 kaksi jouluruusun jakotainta Tylsän Mörököllin blogista klik!. Jouluruusut ovat ilahduttaneet kauniilla kukinnallaan joka vuosi, mistä olen erittäin tyytyväinen. 
Aluksi epäilin, etteivät jouluruusut viihdy, mutta Tylsä Mörökölli vakuutti niiden selviävän valitsemassani kasvupaikassa takapihallamme terijoensalavan siimeksessä kompostimullalla muhevaksi tehdyssä kohopenkissä. Taas kerran kauniita jouluruusuja ihastellessani lähti lämmi  tervehdys ilmojen halki Sinulle Tylsä Mörökölli:))
Loppu viikosta saimme kevyen lumipeitteen pariksi päiväksi. Tulppaanien ja narsissien kanssa voi käydä vielä höpösti. Eilen päätin hakea lisää havuja, kun naapurin isäntä oli karsinut tuulenkaataman ja tarjolla oli runsaasti havuja.
Muutamat lumikellotkin ovat ennättäneet kukkaan. Yöksi luvattiin taas pakkasta, joten havukuorrutuksen lumikellotkin saivat niskaansa tulppaanien piippojen  tavoin. 
Kevätesikot sen sijaan saavat pärjätä omillaan kuten tähänkin saakka.
Eilen kuvasin myös ensimmäiset leskenlehdet ojanpenkalta. Iltalenkillä huomasin keltaisia kukkijoita olevan jo enemmänkin. Mustarastas pariskunta kuopsuttaa sireenipensaan alla. Pihamaan äänimaailma on jo kovin keväinen!
Istutin viime keväänä kolme makeasinikuusamaa, Anjaa  (Lonicera caerulea var. kamtschatica) vanhan perunamaan reunaan takapihalle. Nimensä mukaisesti makeasinikuusaman eli hunajamarjan marjat ovat herkullisia ja myös terveellisiä. Pensas kukkii varhain keväällä, nyt jo kukkanuput ovat selvästi näkyvissä. Onneksi kukinta ei ole kuitenkaan kovin hallanarka, kukat kestävät kirjallisuuden mukaan jopa - 8 asteen pakkasia. 
 
Olen varautunut peittämään hunajamarjat tarvittaessa, koska on luvattu kireitä yöpakkasia. 
Monella voi kasvaa puutarhassaan esim. aidanteena sinikuusamaa (Lonicera caerlea). Sen marjat eivät ole syötäviä, niitä pidetään jopa hivenen myrkyllisinä sisältämiensä saponiinien vuoksi.  
Raita oli innokkaati mukana pihakierroksella. 

 Kuten Täpläkin.
Iso fasaanikukko oli sen verran pelottava, et Täplä katsoi parhaammaksi kiivetä koivuun turvaan;)
Maisema ei ole paljoakaan muuttunut talven mittaan,
maaliskuun auringonpaiste ilahduttaa, 
kevät on tullut myös meidän pihamaalle:))