Vihdoinkin alkuviikosta saimme hääkuvat. Kerassaan ihania kuvia, muutama ilta on kulunut rattoisasti niitä katsellessa. Kuvaajana häissä toimi nuorten tuttu, jo heidän kihlakuvatkin ottanut, freelancekuvaaja Sami Nieminen.
Sain napatuksi morsiamesta kuvan heidän juuri lopetettuaan hääkuvien ottamisen.
Sydämeni oli pakahtua onnesta, kun näin hänet ensimmäisen kerran valmis hääpuku yllään. Itse en ole kovinkaan taitava ompelemaan vaatteita, joten miniäni teetti aluspuvun häämekon alle luotto ompelijallaan Heinojan Jonnalla (Heinoja Design). Hääpuvun leveään helmaan kului useampi metri tylliä.
Kesällä näin karmivaa painajaisunta siitä, että hääpuku oli alkanut purkaantumaan ja kuljin morsiamen perässä kirkon käytävää kerien lankaa. Lopulta morsiamen päästyä alttarille, hääpuku oli kokonaan purkautunut. Tämä painajaisuneni juontui siitä, kun nuoret kertoivat suunnitelleensa hääkuvien ottamista Ruissalossa. Pelkäsin sitä, että kuvauksissa puku takertuu oksiin tms ja seitin ohut lanka katkeaa...Vihkipäivänä oli kaunis ilma ja kuvaussuunnitelma toteutui, mutta onneksi ei painajaisuneni! Ennen vihkimistä miljöökuvia oli käyty ottamassa Aurajoenrannalla, Ruissalossa ja kirkon ympäristössä.
Niissä hääpuvun pitsineulos pääsee myös erityisen kauniisti esille.
Kirkkomaalla olevan punamullalla maalatun aitan edustalla otetussa kuvassa on tavoitettu vanhan ajan hääkuvien tunnelmaa. Pidän erityisen paljon myös tästä vakavahenkisestä kuvasta. Tätä kuvaa katsellessani huomaan myös sen, miten iätön yksinkertainen pitsinen hääpuku onkaan.
Tanssin jälkeen morsian sai esitellä vielä uudemman kerran sitä, kuinka hääpuvun leveä helma avautuu kauniisti tanssin pyörteissä!
Nuorten hääpäivä oli ikimuistoinen. Niin oli myös tämä ½vuotta kestänyt neuleprojektini, mikä onnistui yli odotusteni. Siitä innostuneena puikot ovat kilisseet kiitettävästi koko syksyn!
