Jouluseimi kuuluu osana kotimme jouluperinteisiin. Ensimmäisen seimen rakensimme yhdessä lasten kanssa heidän ollessaan pieniä keittiön seinässä olevaan syvennykseen. Alunperin katolinen seimiperinne on onneksi levinnyt myös luterilaisen kirkon piiriin. Traditiot välittävät kulttuuriperintöä sukupolvelta toiselle ja ne yhdistävät myös ihmisiä yli kirkkokuntarajojen.
Omassa lapsuudenkodissani ei konkreettisesti rakennettu seimeä, mutta minusta sen ajatus oli läsnä. Karjasuojaan kävellessämme äitini kertoi joulun tarinaa, pakkaslumi narskui huopikkaiden alla, sininen hetki, tähtikirkas taivas yllämme - siinä hetkessä oli läsnä yhtä aikaa joulun taikaa ja jouluyön rauhaa. Jouluna karjasuojassa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Aamulla seimen äärellä hiljentyessäni havahduin ajatukseen, miksi minulle on niin tärkeää aina somistaa jouluna kotia oljilla.
Jouluseimen paikaksi kodissamme on vakiintunut yläkerran aula.
Tänään vietämme esikoisemme syntymäpäivää hyvin perinteisellä tavalla:
ruokaillen, lautapelejä pelaten ja illalla ajamme koko porukalla katsomaan
päivänsankarin valitsemaa elokuvaa
Star Wars: The Last Jedi.
